Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Gummerus 2015, 476 sivua
Alkuteos: Me before you, 2012
Suomennos: Heli Naski
Kirjasto vaatii useampaa lainaa välillä muidenkin luettavaksi, joten nyt on luvassa useampi lyhyt arvio.
Pidin ensimmäistä Moyes-suomennosta turhan siirappisena omaan makuuni, joten epäilin Kmjh:n olevan samanlainen, varsinkin kun kuulin sen ennakkokappaleiden mukana tulevan paketin nästyykejä. Pikkuhiljaa blogeissa alkoi kuitenkin vilahdella arvioita hieman erityyppisestä, hauskemmasta tarinasta. Rakkautta siinä toki oli, mutta ote hieman erilainen, joidenkin mielestä kirja oli jopa chick-litiä. Uteliaisuus siis heräsi uudestaan ja nyt kun olen kirjan lukenut, on tämän lukijan fiilis ehdottomasti positiivinen.
26-vuotias Louisa asuu vielä vanhempiensa luona englantilaisessa pikkukaupungissa. Sillä konstilla kahden sukupolven rahat saadaan edes jotenkin riittämään, mutta tiukkaa se tekee. Niinpä onkin kova takaisku kun Louisan pomo sulkee kahvilan jossa Louisa on ollut jo vuosia töissä. Kun työvoimatoimistossa on vaihtoehtoina tankotanssijan tai henkilökohtaisen avustajan työt, hyväksyy Louisa pitkin hampain jälkimmäisen. Louisa tulee valituksi ja niin hän saa projektikseen Williin.
Ennen kohtalokasta onnettomuutta Will oli kiireinen kolmekymppinen bisnesmies. Työ Lontoon keskustassa, työmatkat prätkän selässä, vapaa-aika adrenaliinia purkaen. Sporttinen, liikunnallinen, hektinen Will jolla oli kaunis tyttöystävä. Nyt Will on neliraajahalvaantuneena pyörätuoliin sidottu, kivulias elämäänsä vihaava mies.
"Voi herranen aika", sanoi isä. "Voitteko kuvitella? Ihan kuin siinä ei olisi rangaistusta kylliksi, että miesparka joutuu pyörätuoliin - nyt hän vielä saa seurakseen meidän Loun."
"Bernard!" äiti torui.
Takanani istuva vaari nauroi teemukiinsa.
Hyvin kirjoitettu, viihdyttävä, ei liian lälly, oikeastaan päinvastoin. Loppu oli juuri oikeanlainen. Ja minä joka en koskaan itke kirjojen tähden liikutuin aivan lopussa olleesta Willin kirjeestä Loulle! En sentään kyyneliin saakka, mutta liikutuin.
Tämä kirja on jäänyt mulla vaiheeseen. Ei jotenkin lähtenyt rullaamaan, eikä kiinnostanut kovin paljon alun jälkeen. Ihan hauskasti kirjoitettu toki, ja tulen vielä keväällä lukemaan kirjan loppuun. Jännään loppua!
VastaaPoistaEhkä sulla ei ollut oikea flow tälle tarinalle sillä hetkellä. Jospa myöhemmin natsaisi, jos muuten tuntuu siltä että voisitkin tykästyä :-)
PoistaVoi että tämä oli ihana, kiva että säkin tykkäsit. <3 Ja minähän itkin! :D
VastaaPoistaMinä uskon sen että itkit, mahdoitko itkeä siinä samassa kohdassa missä minuakin niin liikutti :-)
PoistaMinäkin itkin lopussa, mutta kirja oli niin viihdyttävä ja hauska ja vaikka mitä, että ennen loppua ei tarvinnut itkaista. Kirja vei minua kyllä mennen tullen ja palatessa, tykkäsin tosi paljon :)
VastaaPoistaNiin tykkäsin minäkin, paljon enemmän kuin ensimmäisestä suomennoksesta.
PoistaMuistaakseni luvussa 17 tirahti miulta itku ja sitten lopussa. Oli kyllä koskettava tarina, vaikka odotin koko tarinan alun ajan, että koskas minnuu oikein itkettää, että ois nessupaketille käyttöä :)
VastaaPoistaAlku olikin reipas ja rempseä, ei liikuttava vielä ollenkaan :-)
Poista