Tommi Liimatta: Jeppis

Tommi Liimatta: Jeppis

Like 2014, 498 sivua

Jeppis alkaa elokuusta 1983, jolloin pietarsaarelainen Tommi aloittaa koulutien. Kavereita on sekä koulussa että kerrostalolähiön pihoilla, ja heidän kanssaan temutaan koulun jälkeen illat pitkät. Tommilla on kotona oma huone ja sen legokaupungin kovin roisto on Mihail Mongoloidi. Pian legot alkavat käydä vähän lapsellisiksi ja isän levyhyllyn Abbakin saa jäädä, kun Tommi tutustuu KISS:in musiikkiin, jota muutaman vuoden päästä ruoditaan jo armottomasti.

Kasetin kummallisin hetki koitti, kun Love Gunin päätösbiisi Then She Kissed Me loppui ja alkoi Dynastyn diskopaska I Was Made For Loving You. Peräkkäiset studiolevyt, ja muutos meiningissä oli valtava, suorastaan tappava. Outoa sekin, että Ace lauloi peräti kolmessa Dynastyn biisissä. KISS oli unohtanut että disko oli hevin vihollinen.

Tuona samaisena vuonna '83 minä aloitin lukion, joten sen verran eri näkökulmista olemme Tommin kanssa 80-lukua kokeneet. Kirjaa oli silti mielenkiintoista lukea, ainakin aluksi. Maksimissaan 300 sivua, loput 200 olivat kyllä jo puurtamista. Jos tarinan kaavassa ostetaan uusi Suosikki kerran kuukaudessa ja käydään se läpi, kopioidaan kasetille / ostetaan / säästetään rahaa uusiin levyihin / kasetteihin / tyhjiin kasetteihin ja ajetaan crossipyörillä "mettässä" silloin kun ei rakenneta sinne majaa / istuta majassa katselemassa miestenlehtiä, niin minulle olisi hyvinkin riittänyt se 300 sivua ja totta puhuen vähemmänkin. Ja minä sentään tykkään lukea näitä lasten suulla kirjoitettuja romaaneja. Tshernobylin, Dingon ym 80-luvun suurien tapahtumien mukaan ottamisesta annan plussaa, niiden kautta oli helppo palauttaa mieleen oma elämänvaihe aina kyseisen tapahtuman kohdalla ja verrata omia muistoja Tommin paljon lapsekkaampiin mietteisiin tapahtuneista.

Kotona huomasin kynnysmatolla kaikkiin koteihin jaetun esitteen immuunipuutostauti AIDSista. Rutistin sen heti roskiin, semmoisia ei vanhempien tarvitse nähdä eikä semmoisista mitään tietää.

On lähes mahdotonta olla vertaamatta Jeppistä Tervon Esikoiseen ja Revontultentiehen jotka olen jo lukenut ja ovat vielä hyvin mielessä, sekä Pyrstötähteen, joka on parhaillaan luettavana. Vaikka Esikoiseen sisälle pääseminen omituisine juttuineen vei aikansa, ovat Tervon poikavuosien kirjat kuitenkin minun silmissäni huomattavasti kaunokirjallisempia ja siinä mielessä enemmän mieleeni. Tommi kertoo mitä Tommi pikkupoikana teki, muttei mene juurikaan pintaa syvemmälle. Siitä huolimatta koen, että Jeppiskin oli kiva lukea, toisaalta jos tälle ilmestyy tiiliskiven kokoisia jatko-osia, saavat jäädä hyllyyn.