Kate Morton: Hylätty puutarha
Bazar 2014, 669 sivua
Alkuteos: The Forgotten Garden 2008
Suomennos: Hilkka Pekkanen
Siellä missä pieni tyttö kyyristeli, oli pimeää, mutta hän teki niin kuin oli käsketty. Täti oli sanonut, että piti odottaa, ettei ollut vielä turvallista, että oli oltava hiljaa kuin hiiri. Pieni tyttö tiesi, että se oli osa leikkiä, kuin oltaisiin piilosilla.
Hylätyn puutarhan alkuasetelma on kutkuttava. Vuonna 1913 laivalaiturilta Australiassa löytyy muutaman vuoden ikäinen tyttö joka kantaa mukanaan harvinaisen satukirjan sisältävää matkalaukkuaan. Tyttö ei kerro mitään itsestään, ei edes nimeään. Hänestä tulee Nell, satamavahdin tytär. Vuonna 2005 hänen tyttärentyttärensä alkaa selvittää isoäidin tarinaa päätyen Cornwalliin, Englantiin. Kolmantena juonena nuori nainen lapsineen pakoilee sukuaan viktoriaanisen ajan Englannissa. Sata vuotta salaisuuksia nivoutuu yhteen, avainsanoinaan mystinen Kirjailijatar ja salainen puutarha. Juonittelua, petoksia, kulissien ylläpitoa, yläluokan ahdistuneisuutta ja kovia vaatimuksia. Toisaalta myös pyyteetöntä rakkautta.
Kun Nell oli täyttänyt kaksikymmentäyksi, isä oli kertonut salaisuutena hänelle, ja korvaan kuiskattu tunnustus oli riistänyt Nelliltä hänen minuutensa.
"Mutta kuka minä olen?" hän oli sanonut.
"Sinä olet sinä. Sama kuin ennenkin. Olet Nell, minun Nellieni."
Koko tarina on kuin aikuisten satua ja sokerina sen sivuilla on myös Kirjailijattaren satuja. Satuja joissa piilee totuuden siemen, sen totuuden jota hyvin koukuttavasti lukijalle pikku hiljaa avataan, kuin härnäten. Juuri kun luulit oivaltaneesi miten kaikki liittyy yhteen, huomaat ettei se niin mennytkään. Arvasin pari kertaa pieleen. Nautin siitä että olin arvannut pieleen!
Kirja on kokonaisuutena nautittava kudelma ja sivumääräänsä nähden se etenee vauhdilla. Eri aikakausien välillä hyppely oli selkeää, sillehän taas ei voi mitään että tämän tyyppisissä kirjoissa jonkin ajankohdan osuudet kiinnostavat enemmän kuin toisen. Tässä koin kaikki yllättävänkin tasaisen kiinnostaviksi; useimmiten nykypäivän tarina ei tahdo vetää vertoja historian osuuksille. Tässä saattoi edesauttaa Mortonin taito kirjoittaa niin, että lukija tuntee elävänsä tarinaa jota lukee.
Miinus tulee siitä, miten epäuskottavasti Nell, tuo laiturilta pikkutyttönä löytynyt 21-vuotias nainen, suhtautuu kuullessaan miten on perheeseensä tullut. Toki tuonkin ikäiselle tieto "adoptiosta" voi tulla shokinomaisena, mutta silti Nellin käyttäytyminen tämän jälkeen kismitti, enkä pitänyt sitä edes juonen kulun osalta tarpeellisena.
Tähtiä *****-.
Pieleen arvasin minäkin, niin näppärästi kirjailija lukijaansa johdatteli. :) Hylätty puutarha on kyllä mainio lukuromaani ja Morton kirjailija, johon haluan tutustua enemmänkin.
VastaaPoistaHaa, en siis ollut ainoa ;-) Onneksi saamme syksyllä uuden suomennoksen, sitä jo kovasti odottelen.
PoistaTämä on tosiaankin aivan ihana lukuromaani. Sellainen, johon voi uppoutua kera suklaalevyn. :) Olen samaa mieltä Nellin reaktiosta adoptioon, mutta muuten kirja kyllä vei. Viihdettä parhaasta päästä.
VastaaPoistaTällainen mainio lukuromaani silloin tällöin on kyllä niin nautinto lukea! Ja suklaata kyytipojaksi kyllä kiitos ;-)
PoistaJane, minulla on Paluu Rivertoniin kirja jälkeen alkanut aivan erityinen suhde Mortoniin. Se vei nyt siihen, että odoitn kuin uutta Rivertonia ja joku Hylätyssä puutarhassa ei mennyt ihan nappiina, mutta kokonaisuutena lukunautinto meni voiton puolelle. Syksyllä saamme uuden Morton -suomennoksen, jota taas odotan innolla.
VastaaPoistaRiverton on minullekin kolahtanut niin kovasti että toista samanlaista ei heti tule vastaan. Sille en antaisi miinusta mistään, pitkän rivin plussia sen sijaan! Ihanaa ajatella että syksyllä saa lukea uuden Mortonin :-)
Poista