Gabriella Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

 

Gabriellle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gummerus 2014, 240 sivua

Alkuteos: The Storied Life if A.J. Fikry

 

Kukaan ei ole saari. Tai ainakaan kukaan ei ole parhaimmillaan saarena.

 

A.J. Fikry on leskeksi jäänyt kirjakauppias lauttamatkan päässä olevalla saarella, jonka kesäkaudella kansoittavat turistit. A.J. on vähän kyyninen, paljon mörökölli, mutta samaan aikaan myös fiksu ja halutessaan ajattelevainen, empaattinen ja hauskakin.

Purppuranvärisen omakotitalon kuistille on ripustettu kyltti jossa lukee:

"ISLAND BOOKS

Alice Islandin tasokkain

laatukirjallisuuden tarjoaja vuodesta 1999

Yksikään ihminen ei ole saari; Jokainen kirja on maailma"

"Kuka helvetti sinä olet?" kysyy A. J. kun Amelia tupsahtaa hänen toimistoonsa Pterodactyl Pressin talvikatalogin uutuuksia kaupittelemaan. (Pterodactyl kuulostaa omaan korvaani joko dinosaurukselta tai lääkkeeltä). Ei mikään helpoin asiakas uudelle myyntiedustajalle, nuorelle sinkkunaiselle jonka mahdollisuudet miesmarkkinoilla ovat pilanneet romaanit, ainakin jos naisen äidiltä kysytään. Ehkä Amelian rakkaus voisikin löytyä kirja-alalta? A.J. suree edelleen vaimoaan eikä kirjakaupan myyntikään enää paljon voi laskea tai se pitää sulkea. A.J. on hyvää vauhtia käpertymässä itseensä ja suruunsa, kun kohtaa kaksi naista jotka sulattavat mörököllin sydämen. Amelian, jonka kanssa ystävystyy, ja pienemmän naisen Mayan, jonka ottaa vastuulleen.

Häntä haluttaisi nauraa ääneen tai lyödä nyrkillä seinään. Hän tuntee itsensä juopuneeksi tai vähintäänkin hiilihapotetuksi. Mielipuolista. Hän ajattelee aluksi, että se on onnea, mutta sitten hän toteaa että se on rakkautta. Jumalauta rakkautta, hän ajattelee. Onpa taas aikamoinen riesa sekin.

Sivurooleissakin on kiinnostavia tyyppejä, erityisesti saaren poliisipäällikkö Lambiase joka pitää kirjallisuuspiiriä.

Tuulisen saaren kirjakauppias on "rupatteleva" hyväntuulen kirja. Ei välttämättä maailmankaikkeuden suurin kaunokirjallinen teos, muttei yritä sellainen ollakaan vaan rehellisesti oma itsensä, lämminhenkinen ja viihdyttävä, miellyttävä lukukokemus. Takakannen sulkee hymy suupielessä. Aikoinaan lukiossa englannin kielen opettajamme kehotti välttämään nice-sanan käyttöä ja olen ollut taipuvainen vastaavasti välttämään kiva-sanaa suomen kielessä. Tämän kirjan kohdalla haluaisin kuitenkin kutsua sitä kivaksi, ja ehdottoman postiivisessa mielessä.