Elokuva: Kaikella rakkaudella (Suomi 2013)

Matti Ijäksen ohjaama Kaikella Rakkaudella sai elokuvaensi-iltansa 1.2.2013 ja meidän kotisohvallamme se katsottiin Cmoren tarjonnasta 8.12.13.  Elokuvan päärooleissa nähdään Krista Kosonen, Sampo Sarkola, Tommi Korpela sekä Hannu-Pekka Björkman.

Yhtenä päähenkilönä elokuvassa on myös puistonpenkki. Sitä Lappiin työtehtävissä suunnannut valokuvaaja Toivo kuljettaa mukanaan osaksi jokaista ottamaansa maisemakuvaa joita teettää postikorteiksi. Krista Kososen esittämä Ansa ei valkokankaalle tupsahtaessaan ole välttämättä hehkeimmillään, mutta niin vain Toivo päätyy korjaamaan Ansan ja tämän tyttären Suvin (Aurora Kuusisto) ladonomaiseksi rähjääntynyttä taloa ja julistamaan rakkauttaan Ansaan. Samoihin aikoihin kuvioihin palaa myös vuosien poissaolon jälkeen Ansan ex-mies Ismo (Tommi Korpela) joka mieluusti huolisi tyttärensä äidin takaisin elämäänsä. Mielitekoja tuntuu olevan myös Ismon syvästi uskonnollisella velipojalla Martilla (Hannu-Pekka Björkman) joka on vähintäänkin erikoisine kasvatustapoineen huomattavasti pelottavampi hahmo kuin linnassakin istunut Ismo.

Kaikella Rakkaudella on tavallaan rakkauselokuva, mutta se kertoo myös vastarakkauden puutteesta. Ei Ansa mikään paha ihminen ole, mutta tunteet nyt ovat vaikeita, vientiä riittää ja siinä tilanteessa joku jää aina ilman. Ansan elämä on muutenkin ollut yhtä selviytymistaistelua jonka Ansa itse kiteyttää näin: "Ei jaksa jauhaa yksityiskohtia kun on ihan vitusti muutaki meneillään. Katto vuotaa, perse auki, Norjassaki pitäis jo olla. Tikapuut keikahti, murtuma molemmin puolin. Pää kateissa. Mutta muuten menee ihan kivasti."

Katsoin rainan yhdessä Isännän kanssa joka kommentoi heti ensimetreillä, että miksi ne puhuvat kuin Kaurismäen elokuvassa? Ja tottahan se oli, kerronta ja mielialat olivat useinkin kaurismäkimäisen vähäeleisiä. Tavallaan se sopikin tähän Suomen ja Norjan Lapissa kuvattuun elokuvaan. Itseäni jäi hiukan hämäämään mikä siinä Ansassa oli niin vetovoimaista? Toivon nopea rakastuminen ja asian julkituominen eivät tuntuneet kovin uskottavilta. Ehkä sekin joskus riittää, että on nainen.