Kaari Utrio: Seuraneiti
Julkaisija: Amanita 2013, 464 sivua
Olen lukenut Kaari Utrion jokaisen lukuromaanin ja valtaosan tietokirjoista. Ahmien. Teinityttönä ne 70-80-luvuilla ilmestyneet ja nuorena aikuisena keskiajalle sijoittuneet Vendelat, Tuulihaukat ym. jotka olivat silloin Elämää Suurempia Teoksia. Kun Utrio 2000-luvulla siirtyi kuvaamaan 1800-luvun kaupunkilaiselämää, olin valmis ottamaan sen vastaan ja yhtälaisella hurmiolla. Ei käy kiistäminen, etteikö Utrio olisi aina ollut yksi suosikkikirjailijoistani.
Seuraneiti on Sieglinda Melin, tuttavallisemmin Linda, kappalaisentytär Ylä-Savosta eli keskeltä-ei-mitään ainakin helsinkiläisten näkökulmasta. Helsingissä Linda ei ole koskaan käynytkään, Kajaanissa ylhäisen vanhan neidin, Amalia Waldaun seuralaisena kylläkin ja sieltä tapaamme Lindan myös tarinan alkaessa. Waldaun neidillä on korkea asema Kajaanin kihlakunnassa ja tärkeitä sukulaisia Helsingissä, onhan hänen veljenpoikansa todellinen valtioneuvos, senaattori ja postihallituksen ylitirehtööri. Veljenpojan pojan muotokuvaa Linda ihailee vanhan neidin seinällä heti kirjan alkumetreillä näin; "Nuori mies, hiilenmustat kiharat ja poskiparta, tummina loistavat silmät lumivalkoisen kaulaliinan yllä. Maalaus toi mieleen satuprinssin. Satu se varmasti olikin, konterfeijari Lindhin taidokkaasti muotoilema. Ei kukaan voinut olla niin kaunis kuin neiti Waldaun veljenpojan poika, rakas neveu Victor, kuten neiti ranskalaiselle päälle sattuessaan sukulaista nimitti."
Ennen kuin Linda kohtaa Victor Waldaun, hänen elämäänsä astuu kuitenkin Claes Carleson, "konsulin poika ja määrätietoinen tukkukauppias". Persoonallisesti astuukin, tai pikemminkin putoaa Kajaanin torilla suistuessaan vaunuista sairauden riuduttamana lähes Lindan jalkoihin. Avulias Linda huolehtii sairaan tohtorin luo ja kohta selviääkin että Carleson ja mamselli Melin ovat sukua, avioliiton kautta mutta kuitenkin; jatkossa toisilleen serkkuja silloiseen tapaan. Pian Claes-serkku lähtee saattamaan seuraneidiksi kutsun saanutta Lindaa Helsinkiin, mutta ennen kuin ollaan perillä, on Lindalla jo kaksi ihailijaa. Helsingissä mitättömän kappalaisentyttären pää on pyörällä ja se lieneekin ainoa syy miksi Lindan mieskuviot menevät niin kuin menevät.
Utrio on historioitsija ja taitaa viihdyttävät lukuromaanit. Ajankuva piirtyy tarkkana ja kiinnostavana ja pidänkin kovasti siitä, että Utrion kirjoissa oppii niin paljon käytännön tason historiaa. Kirjojen sankarittaret ovat yleensä vahvoja luonteita, nuoria naisia jotka tietävät mitä tahtovat (mikä monesti on hyvin epäsovinnaista) kuten esimerkiksi Utrion edellisessä epookissa Oppinut neiti. Niinpä olinkin yllättynyt siitä, että Lindaa viedään alusta loppuun saakka kuin pässiä narussa. Lindan odotetaan käyttävän hyödykseen pääsyn Helsinkiin; isommista seurapiireistä odotetaan löytyvän varakkaan sulhasen joka kustantaa Lindan veljen kalliiksi tulevat opiskelut ja kutsuu aikanaan pikkusiskonkin Helsingin piireihin. Linda on vilpitön ja myötätuntoinen, ei pelkästään ulkokuoreltaan vaan myös sydämestään kaunis ihminen. Mutta hän on myös ujo ja hermoileva eikä juurikaan tunnu vahvistuvan tarinan edetessä. "Linda tunsi itsensä epätoivoiseksi uusien kasvojen ja nimien virrassa, kunnes ymmärsi, ettei hänen edellytetty avaavan suutaan. Hän niiasi, ja hymyili ja odotti tarkkana milloin keskustelussa tuli eteen nimi tai ammatti tai asema, josta hän voi päätellä, ketä kuunteli. Joskus hän luuli varmasti tuntevansa rouvan tai herran, joka häntä puhutteli, ja tervehti nimeltä. Se oli yhtä usein väärin kuin oikein, mutta hänelle annettiin anteeksi, kun kyyneleet nousivat silmiin." Ehkä Linda vapautuu ja tulee itsevarmemmaksi kirjan tapahtumien jälkeen, suotuisammassa ympäristössä, hyväntahtoisten ihmisten ympäröimänä. Lindasta yritettiin selvästi tehdä jotain mitä hän ei ollut ja aiemmista sankarittarista poiketen Linda-parka ei osannut laittaa kampoihin kuin viime metreillä.
Toivottavasti seuraavassa romaanissa on taas tutumpi, rohkeampi sankaritar, joka "ei tiedä paikkaansa" miesten määräämässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti