Onpas nyt sinisävyisiä kirjan kansia, ja ellei Myrskyn silmää lasketa, niin aika hempeitäkin. Turjanmeren tytärtä lukuunottamatta ei sotakaan ole näissä mukana, kun viimeksi oli niin pelkkää taistelukenttää...
Rosmanin ja Midtsundin kirjat sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin vain kymmenen vuoden päähän toisistaan, ja vaikka niiden päähenkilöt ovat nuoria naisia, tulevat he aivan eri olosuhteista, toinen piika, toinen kartanon ainokainen. Sitten harpataan 80 vuotta eteenpäin Petsamoon, ja tämänkertaisen enkkukirjan mukana kahteen aikatasoon 1970- ja 1960-luvuille.
Ann Rosman: Myrskyn silmä
#7 Karin Adler
Bazar, 2023
Lukija: Sanna Majuri
Kesto: 17 h 12 min
1867
Kun piika Johanna Olsson saapui Marstrandin saarelle, kaikki tuntui siellä niin erilaiselta. Mikä väkimäärä! Palvelijoita kori käsivarrellaan kulkemassa ees taas, sisään leipomoon, ulos apteekkarilta. Aivan kuin Marstrandissa olisi markkinat joka päivä.
63-vuotias kultasepän leski Margareta Sofia Nordström, jonka piikana Johanna aloittaa, oli ottanut miehensä porvarinoikeudet itselleen ja jatkoi yrityksen toimintaa. Hänen poikansa Sven Edward jatkaisi aikanaan kultasepänliikkeen toimintaa, sitten hänen poikansa, mutta Sven Edward ei ollut vielä naimisissa. Svenin ja Johannan välille syntyy suhde, jonka seurauksena Johanna saa aviottoman lapsen joka otetaan häneltä pois. Vähän myöhemmin Marstrandissa riehuu kohtalokas tulipalo, mutta miten Johanna liittyy tulipaloon?
Nykyhetkessä poliisi Karin Adler on äitiyslomalla poikansa Sebastianin kanssa ja on elämäänsä tyytyväinen. Mutta kun lähistölle ankkuroidussa laivassa tapahtuu epäilyttävä kuolemantapaus ja pelastushelikopteri vaikuttaa käyttävän juuri tuota laivaa poikkeuksellisen tiuhaan kumppaninaan harjoituksissa, heräävät Karinin tutkijanvaistot. Samalla hän huomaa kaivanneensa jo takaisin töihin.
Minua harmittaa että Rosmanin sarja päättyi tähän, olisin voinut kuunnella näitä tasaisin väliajoin vaikka miten pitkään. Ilmeisesti hän ei ole kirjoittanut mitään muutakaan viimeisten kuuden vuoden aikana, koska Goodreadsistä ei löydy.
***
Aud Midtsund: Viktoria
Viktoria-sarja osa 1/18
Lind & co, 2025
Lukija: Rosanna Kemppi
Kesto: 6 h 40 min
Vaikuttavan näköinen kartano kylpi auringonpaisteessa. Se sijaitsi piilossa kadulta kivenheiton päässä Frognerin herraskartanosta. Katon ylle kohoavan kuusikulmaisen tornin vuoksi talo tunnettiin arkikielessä nimellä Tornikartano. Auringonpaiste sai rakennuksen näyttämään erityisen kutsuvalta. Villiviiniköynnökset ja köynnösruusut kiipeilivät julkisivua pitkin, ja sisäänkäyntiä kehystivät jykevät pylväät. Etuoven kummallakin puolella oli korkeat ikkunat, joista tulvi sisälle runsaasti valoa.
1857
Sellaisessa idyllissä 18-vuotias Viktoria Vogt oli syntynyt ja kasvanut, aina äidin kuolemaan viisi vuotta aiemmin. Hän kaipasi edelleen äitiään ja mahdollisuutta avautua ja uskoutua tälle, ominaisuus joka pidättyväisestä täti Eugeniesta puuttui täysin.
Äidin kuoleman jälkeen heillä oli pidetty harvanlaisesti juhlia, mutta nyt he olivat kutsuneet tanskalaisen konsuli Bachmannin perheineen ja vieraineen. Neljä vuotta vanhempi Tyge Bachmann oli hänen parhaita ystäviään, he olivat käytännössä kasvaneet yhdessä. Niinpä Viktoria ei voinut kuvitellakaan rakastuvansa mieheen, vaikka tämä oli pitkä ja komea, ja Viktorian ystävättäret olivat häneen ihastuneita.
Viktoria tiesi, että hänen isänsä ja tätinsä puhuivat sulhasehdokkaista hänen selkänsä takana. Hän oli melko varma, että nämä kaavailivat Tygeä hänen puolisokseen, mutta sitä Viktoria ei voisi hyväksyä. Jos hän joskus menisi naimisiin, niin sellaisesta suuresta, pökerryttävästä rakkaudesta, jollaisesta hän oli kirjoista lukenut.
Viktoria toivoi voivansa toimia opettajana kylän lapsille, sillä häntä harmitti ettei näille ollut tarjolla minkäänlaista yleistä opetusta. Opettajaksi kouluttautuminen oli naisena kuitenkin hankalaa, ja ensiksi hänen tulisi toimia muutaman vuoden ajan kotiopettajattarena.
Viktoria kiinnostui välittömästi Bachmannien mukana tulleesta nuoresta lääkäristä. Paitsi että tämä oli komein mies jonka hän oli koskaan nähnyt, Viktoriaa ihastutti myös hänen kunnianhimonsa ja mihin se suuntautui. Oscar Kvam ottaisi hoitoonsa uuden, kuuromykille suunnatun instituutin lääkärin toimen.
Viktoria-sarjan kanssa sitten harmittaa lähinnä vain se, että edes yritin. Näitä pitkiä sarjoja on äänikirjoina tarjolla niin paljon, että halusin kokeilla, ja varta vasten valitsin sellaisen jossa päähenkilö ei ole piika, kuten he useimmiten tuntuvat olevan. Mutta ei Viktoria napannut, enkä suoraan sanottuna oikein pitänyt siitä että tämäkin kääntyi sinne kurjuuden puolelle, kun mukaan tuli huonoissa oloissa kasvatettava kuuromykkä lapsi. En usko, että jatkan sarjaa vastaanottavaisemmallakaan hetkellä.
***
Virpi Vainio: Turjanmeren tytär
Petsamo #2
Storytel Original, 2025
Lukija: Anna Saksman
Kesto: 10 h 27 min
Marraskuussa 1939 Petsamosta evakuoidut kyläläiset oli ripoteltu joenvarren taloihin Tervolaan, kauas Kemin kaupungista, jonne moni oli toivonut pääsevänsä. Kemi olisi sentään ollut oikea, ruutukaavallinen kaupunki.
Sodan alussa kirjeposti Antille oli kulkenut vielä säännöllisesti, mutta nyt Antin olinpaikasta ei ollut tietoa. Valeria ei suostunut edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että Antti ei palaisi ennen heidän vauvansa syntymää.
Evakkoudessa oli Valerian mielestä kaikista pahinta jatkuva odottaminen. Päivät ja viikot venyivät kuin rullalle kääritty korvapuustitaikina, koska vieraissa nurkissa ajankulkua ei hahmottanut samalla tavalla kuin kotona.
Mutta nyt sota oli ohitse kestettyään puoli vuotta, ja petsamolaiset pääsisivät palaamaan kotiin, sillä heidän suureksi ihmetyksekseen Neuvostoliitto oli vienyt vain pienen palasen Petsamoa ja antanut pitää loput. Kotiinpalaajat eivät silti voineet tietää mitä olisi vastassa, olisiko oma talo pystyssä vai poltettu.
Samaan aikaan Shmuel Jakobsson, Kööpenhaminan yliopiston fyysikko, oli pakomatkalla. Yliopistolla oli kuunneltu järkyttyneenä Hitlerin puhetta, jonka mukaan juutalaisen intellektualismin aika olisi ohitse. Tanska oli ollut voimaton, kun Saksan armeija oli vyörynyt sen rajojen yli maalla, meressä ja ilmassa. Shmuel oli paennut viime tipassa yli Juutinrauman sillan, omaisuus yhdessä matkalaukussa. Jälkiviisaasti hän manasi, että olisi pitänyt järjestellä asiansa ajoissa, eikä suhtautua uutisiin vain epäuskoisesti päätään puistellen. Oli päästävä Jäämerelle, jonne odotettiin suurta American Legion -laivaa joka toivottavasti veisi Shmuelinkin kauas pois, turvaan natseilta .
Wikipedia osasi kertoa, että presidentti Roosevelt oli lähettänyt American Legionin hakemaan Norjan kruununprinsessa Märthaa ja hänen kolmea lastaan, mukaan lukien prinssi Harald, joka on Norjan nykyinen kuningas. Katsoimme joskus tv-sarjaa heidän pakomatkastaan, mutten muista sen tarkemmin. Atlantic Crossing kertoo Wikipedia nimeksi, mutta sarja jäi meillä harmillisesti kesken.
Vainion sarja on minulle erittäin mieleistä kuunneltavaa, kirjoitettu sopivan vanhanaikaisesti ja kuitenkin on helppoa ja koukuttavaa kuunnella. Turjanmeren tytär voittikin Storytel Awardsin kaunokirjallisuuden kategorian. Mielestäni tämä toinen osa olikin vielä jännempi ja koukuttavampi kuin ensimmäinen, joka oli sekin jo erittäin hyvä. Jos Suomen Jäämeren rannan historia kiinnostaa, tartu ihmeessä tähän sarjaan!
***
Brooke Lea Foster: Our Last Vineyard Summer
Simon & Schuster, 2025
Lukijat: Cassandra Campbell, Mia Barrow
Kesto: 11 h 9 min
Manhattan, 1978
Betsy oli jatko-opiskelija ja töissä dinerissa, mutta haaveili siitä, että hänen miesystävänsä veisi hänet kesänviettoon New Hampshireen jossa sovittaisiin hääpäivä. Sen sijaan hän sai mieheltä, professoriltaan, hylätyn arvosanan ja kuuli että tämä yrittäisi sittenkin jatkaa vaimonsa kanssa.
Betsyn äiti Virginia halusi kaikkien kolmen tyttärensä tulevan heidän kotiinsa Martha's Vineyardiin. Syy oli isän kuolema vuotta aiemmin, heidän olisi myytävä rakas kesäpaikka jossa äiti asui nyt vakituisesti. Tyttärille tämä on järkytys, onko heidän pakko suostua, vai voivatko he vielä pelastaa Vineyardin paikan?
Louisa oli tyttäristä vanhin, töissä lakitoimistossa ja saanut viikon loman päästäkseen Martha's Vineyardiin. Aggy oli Louisaa vuotta nuorempi ja neljän viime vuoden aikana tavannut aviomiehensä ja saanut kaksi lasta. Betsystä tuntui ettei hän koskaan yltäisi siskojensa tasolle, etenkään Louisan. Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että hän tajusi olevansa raskaana.
1965
Virginia oli tavannut Charlien kun he molemmat olivat vielä opiskelijoita. Charlie oli myöhemmin suunnannut politiikkaan, ja pyrki nyt senaattoriksi. Virgie oli aina halunnut kirjoittaa ja hän oli saanut lehteen oman kolumnin, jossa käsitteli naisten oikeuksia ja pyrkimyksiä tasa-arvoon.
Nyt oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa Virgie, joka on aina tehnyt miehensä mieliksi ja pitänyt tämän uraa etusijalla, oli ottanut tytöt mukaansa ja lähtenyt Martha's Vineyardiin. Hän oli jättänyt Charlielle kirjeen, jossa oli kertonut mitä aikoi, ja mitä mies oli tehnyt siitä hyvästä? Ilmoittanut lapset kidnapatuiksi ja saanut paikallispoliisin hänen peräänsä, sekä soittanut hänen päätoimittajalleen ja määrännyt tämän lakkauttamaan Dear Virgie -kolumnin. Virgie saattoi vain toivoa, että edes hänen kymmenvuotias kuopuksensa saisi kasvaa yhteiskunnassa, jossa (avio)miehet eivät enää määrää kaikesta.
Olipa hieno kirja! Kahden aikatason tapahtumia pyöritettiin aina vain taitavammin yhteen ja käänteitä riitti. Virgie oli aikansa feministi ja teki tosissaan töitä naisten oikeuksien eteen, vaikka se ei ollut hyväksi hänen miehensä poliittiselle uralle, ja siinä on kirjan suurin vastakkainasettelu, joskaan ei ainoa. Samalla siinä oli ikään kuin kaksi kasvutarinaa, Betsyn oma kuten kasvutarina yleensä ymmärretään, ja hänen äitinsä kasvu naisena ja vaikuttajana, ei avioliittonsa ansiosta vaan siitä huolimatta.
By the way, Cassandra Campbell on lempilukijoitani, ja lukee repliikit maltillisesti verrattuna moneen muuhun, kun on englanninkielisestä kirjasta kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti