Historiallisia romaaneja vol 11

Neljän historiallisen romaanin paketti, nyt 1700-luvulta sodan vuosiin. Oletko näistä kenties jo jotain lukenut tai kiinnostaako joku?

***

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana 
Karisto, 2024
Lukija: Emma Louhivuori 
Kesto: 15 h 32 min


Kun Agnes oli syntynyt ja vauva huomattu raajarikoksi, moni oli toivonut että lapsi kuolisi pois ja terveitä pienokaisia syntyisi sen tilalle. Mutta Agnes oli jäänyt vanhempiensa ainokaiseksi ja kasvanut rakastettuna. Hän luki mielellään, ompeli koruompeleita ja auttoi taloustöissä. Toisaalta hän oli yksinäinen lapsi jolla ei ollut ikäisiään ystäviä. Rahalla tälle olisi saattanut löytää puolison, mutta äidin mielestä raha piti säästää kattamaan tyttären kulut heidän kuoltuaan. Raajarikon tytön oli turha haaveilla avioliitosta 1700-luvun Lontoossa.

Kun Agnesin vanhemmat lähtivät matkalle Amerikkaan, he päättivät että Agnes lähtisi sukulaisten luo Edinburghiin. Siellä hän sai ensimmäistä kertaa ikäisiään ystäviä ja päinvastoin mitä hänelle oli aina hoettu, ihailijan, joskin "ylämaalaisen villin". Sattumien summana Agnes päätyy tuonne villien maahan eli Skotlannin ylämaille, ja huomaa viihtyvänsä siellä yli odotust
en. Taakseen seurapiireihin hän jättää väärinkäsityksestä ruokkimansa skandaalinpoikasen. 

En edes tiedä, miksi suhtauduin tähän 1700-luvun klaanisarjaan aluksi niin nihkeästi. Ihan suotta, sillä kirja on mukavasti soljuvaa historiallista romantiikkaa jossa on riittävästi ajankuvaa ja kipakanpuoleinen sankaritar. Mukana on myös sopivasti kateutta ja juonittelua, loistava palvelijanrooli ja niin ihanasti sitä rakkautta.

*** 

Ann-Christin Antell: Kätketty tähti

#2 Adelin tyttäret

Gummerus, 2026

Lukija: Sanna Majuri

Kesto: 10 h 4 min

Kesällä 1912 Adelin perhe sai yllättävän yhteydenoton äidinäidiltä, johon yhteydet olivat olleet poikki jo pidempään. Nyt isoäiti haluaa tutustua tyttärentyttäriinsä, ja kutsuu isosisko Thyran ja 13-vuotiaan Kittyn kesäksi Munkvikin kartanoon Kuusiston saarelle. Heidän lähtiessään äiti varoitteli isoäidin olevan ankara, joten heidän tulisi käyttäytyä erityisen hyvin.

Perillä Kitty ihastuu kartanon suureen kokoon ja sen eläimiin, mutta Thyra näkee paikan rapistuneen kunnon. Ylläpitoon vaadittavat varat ovat ilmeisesti loppuneet jo kauan sitten. 

Taiteilijavanhempiensa suhteellisen vapaissa tavoissa kasvaneena etenkin villivarsa Kittyllä on vaikeuksia miellyttää isoäitiä, ja sen isoäiti tekee selväksi heti alussa, että miellyttää pitää selvitäkseen edes jotenkin kunnialla kesänvietosta. Mustaan leskenpukuun sonnustautunut isoäiti on jäykkä ja suorasukaisen epäkohtelias vanhus, joka tiuskii palvelijoille, mikä kauhistuttaa Thyraa joka ei voisi kuvitella heidän äitinsä käyttäytyvän niin ilkeästi ketään kohtaan. Jo ensimmäisenä päivänä Thyra alkaa ihmetellä, miksi isoäiti edes on kutsunut heidät luokseen. 

Äidin veli, murahteleva Volter-eno, on kartanon toinen asukas. Isoäiti varoittaa tyttöjä häiritsemästä tätä aterioiden ulkopuolella, sillä eno viihtyy omissa oloissaan. Tytöt näkevätkin häntä lähinnä päivällisellä, sillä mies puuhaa jotain huoneessaan yömyöhään, ja nukkuu pitkään päivällä. Isoäiti suhtautuu poikansa tekemisiin joutavuuksina, mutta eno ei näytä juurikaan välittävän äitinsä näkemyksistä. Minkäänlaista lämpöä näiden kahden välillä ei näy, eikä Thyra voi olla pohtimatta, mikä isoäidistä on tehnyt niin katkeran. 

Kesästä olisi voinut tulla loputtoman pitkä, ellei Kitty viihtyisi tallilla ja Thyra olisi ottanut projektikseen ravistuneen huvimajan ja sen viereisen lammen kunnostamisen. Enosta Thyra saa yllättävän liittolaisen ja on toinenkin mies joka kiinnittää hänen huomionsa. Kuusiston paroni on yhtä aikaa sekä pöyristyttävä suhtautumisessaan Thyraan, että kismittävän puoleensavetävä. 

Adelin tytärten kakkososa oli mitä parhainta kartanoromantiikkaa. Ei epäilystäkään etteikö Antell tekisi taustatyönsä hyvin ja rakentaisi sen päälle koukuttavan juonen. Täyttä viittä tähteä edelleen!

***

Sirpa Kähkönen: Rautayöt

Kuopio-sarja 2

Äänikirja: Otava, 2018

Lukija: Krista Putkonen-Örn 

Kesto: 9 h 58 min

Jalmari oli kaatunut talvisodassa, mutta Lassikin tuntui melkein kuin kuolleelta, niin syvälle sotaan tämä oli vaipunut ettei normaaliin elämään saati työssä käymiseen enää toennut. Annalle jäi paljon vastuuta, oli vinttihuoneeseen erakoitunut mies, pikkuhiljaa taaperoiksi kasvavat kaksoset, vanheneva anoppi ja ruuan taikominen heille kaikille. Yksi Annan suurimmista unelmista olikin saada pikku possu kasvamaan pihavajaan. 

Huonossa kunnossa olevaan naapuriröttelöön saadaan asukkaaksi Helvi-evakko ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Mari. Vaikka muut suhtautuvat evakoihin "kaikilla niillä oli suunnilleen kartanot siellä rajan takana" -asenteella, Anna ystävystyy Helvin kanssa, ja tämän lähes aikuisesta tyttärestä tulee innokas lastenvahti kaksosille. Myös Hannes kummittelee taustalla, milloin tunnustaen Annalle rakkauttaan, milloin vaatien Lassia osallistumaan työläisten uuteen nousuun. Uusi sotakin tuntuu olevan ovella.

Toinen osa jatkui melko suoraan siitä, mihin ensimmäinen jäi. Edelleen olen koukussa ja kuuntelin juuri kolmannenkin osan.

***

Kate Morton: Talo järven rannalla

Äänikirja: Otava, 2021 (suom. Bazar, 2017)

Lukija: Mervi Takatalo

Kesto: 20 h 39 min

Cornwall, 1933

Miehen nimi oli Benjamin Monroe ja hän oli kesätöissä Alice Edevanen äidin sukutilan puutarhassa. Alicen äidillä oli joka juhannus tapana pitää puutarhajuhlat, joiden valmistelut olivat nyt täydessä käynnissä. Alice oli ihastunut Beniin heti ja toivoi että saisi nuorukaiselta vastakaikua. 

Cornwall, 2003

Sadien pomo, vanhempi rikostutkija, oli määrännyt hänet lähtemään Lontoosta, pitämään kertyneet lomansa ja pysymään poissa niin kauan että kohu laantuu. Sadie oli tutkinut pikkutytön kadonneen äidin tapausta, josta oli kehittynyt hänelle ja lapsen isoäidille yhteinen pakkomielle. 

Sadie oli lähtenyt isoisänsä luo Cornwalliin, jossa tämä asui seuranaan vain kaksi koiraa ja sohvan alla viihtyvä kissa. Koiria lenkittäessään hän ajautui syvälle metsään, josta yllättäen alkoi löytyä villiintyneen puutarhan osia ja sitten vanha, hylätty tiilikartano. Ikkunoista kurkkiessaan Sadie näki talon jääneen tyhjilleen kuin kadonneeseen hetkeen; huonekalut paikoillaan, teeastiasto pöydällä, kuivuneet kukat maljakoissa. 

Hän loi vielä viimeisen silmäyksen taloon ennen kuin seurasi koiria villiintyneen marjakuusiaidan läpi. Taivaalle kipuava aurinko oli pujahtanut pilven taakse, eivätkä ikkunat enää iskeneet silmää järvelle. Talo näytti murjottavan kuin hemmoteltu lapsi, josta on ollut hauskaa olla huomion keskipisteenä ja jota harmittaa, kun mielenkiinto siirtyy muualle. Linnutkin lentelivät usvaisella aukiolla edestakaisin entistä röyhkeämmin päästellen huutoja, jotka kuulostivat aavemaiselta naurulta, ja hyönteisten kuoro voimistui sitä mukaa kuin päivä lämpeni.

Järven tasainen pinta kiilsi salaperäisesti savenharmaana, ja yhtäkkiä Sadie tunsi itsensä tunkeilijaksi. Oli vaikea sanoa, miksi hän oli siitä niin varma, mutta kun hän kääntyi sukeltamaan marjakuusiaidan aukosta ja lähti seuraamaan koiria kotiin, hänen poliisinvaistonsa kertoi, että talossa oli tapahtunut jotain hirveää.

Lontoo, 2003

86-vuotias Alice oli luonut mittavan uran salapoliisiromaanien kirjoittajana ja hänellä oli melkoinen fanikunta. Hänen apulaisensa Peter kävi läpi hänen postinsa ja auttoi missä tarvittiin. Kun kirjeiden joukossa oli yhteydenotto Sadieltä koskien Alicen vuosikymmeniä sitten kadonnutta veljeä, Alice meni oudon vaikeaksi ja komensi Peteriä heittämään kirjeen pois, mitä Peter ei tietenkään tehnyt. Pian tuli uusi kirje, ja Alice muutti mielensä. Ehkä nyt on aika selvittää suvun suuri salaisuus, jonka avain Alice uskoo olevansa. 

Aivan ihana viiden tähden lukuromaani! Miksen ole aikoihin valinnut Mortonin kirjoja kun olen sellaista kaivannut, pöhkö minä! Yksi suomennettu on vielä jäljellä, ainakin.

Historiallisia romaaneja vol 10

Kappas vain, neljän kirjan paketti, mikä yllätys! Isompi yllätys lienee se, että blogissa ylipäätään julkaistaan jotain...... Tässä historiallisia romaaneja, kaikki näköjään Otavan julkaisemia mikä on ihan puhdasta sattumaa. Ensin vietetään aikaa Skotlannissa ja Nepalissa, sitten pysytellään Suomessa.

***

Fiona Valpy: Allamme hohtava taivas 

Otava, 2026

Lukija: Johanna Kokko

Kesto: 10 h 7 min

2020

Äidin piti tulla mukaan, kun Daisy lähti vaellukselle Nepaliin, mutta häntä ei oltukaan päästetty lentokoneeseen koronavirusepäilyn takia. Niinpä Daisyn piti lähteä yksin isoisotätinsä Violetin jalanjäljille, toki oppaan johdolla. 

Daisy oli löytänyt Violetin päiväkirjat jo 12-vuotiaana ja ahminut niiden sisältöä. Äidin kanssa he olivat päättäneet matkustaa maailman ääriin etsimään Violetin jalanjälkiä, sillä täti oli aikoinaan kadonnut pienessä nepalilaiskylässä, eikä häntä oltu tavattu enää missään sen koommin.

Nepalissa Daisy kohtaa lisää vastoinkäymisiä, kun niin monien yritysten ovet ovat säpissä koronan takia. Avuliaiden sherpojen avulla hän kuitenkin etenee Kathmandua syvemmälle ja kohtaa ison yllätyksen. Pienessä yhteisössä hän on koronakuplassa ohi pahimman, ja tutustuu kyläläisiin. Samalla hän lueskelee uudelleen Violetin päiväkirjoja ja kuulee myös loppuosan Violetin tarinasta. 

Vuodessa 1927 jolloin Violet on opiskelemassa puutarhuriksi Skotlannissa, hän kohtaa Collumin, elämänsä rakkauden ja päätyy tämän perässä Nepaliin. Näissä sadan vuoden takaisissa tapahtumissa piipahdettiin harmikseni liian harvoin ja kovin lyhyiksi pätkiksi. Nykyhetken osuudet olivat onneksi alkupuoliskolla kiinnostavia, mutta asioiden tavallaan selvittyä olisin toivonut loppupuolella jotain twistiä.

Kääntäjällä on ollut ylimääräistä hommaa keksiä niin monia aiheeseen sopivia suomenkielisiä anagrammeja!

***

Petra Rautiainen: Puuntappajat

Otava, 2025

Lukija: Johanna Kokko

Kesto: 6 h 48 min

Jos Ulpun olisi pitänyt valita jokin tietty hetki mistä kaikki alkoi, se oli silloin kun "susinarttu", punaisten leiriltä raijattu kätilön taidot omaava vanki, oli katsonut häntä itsevarmana ja röyhkeänä. Nainen oli rynnistänyt Ulpun ohitse todeten, että tohtorinnakin varmasti näkee, että tuo nainen synnyttää kohta, ja hän se tässä kätilö on.

Vuosia myöhemmin etsivässä keskuspoliisissa oli töissä kaikenkirjavaa väkeä. Osa heistä sai purkaa aggressiotaan Tammisaaren vankileirin kaltaisissa paikoissa. Kirjan Etsivä kertoo, ettei ollut ollenkaan sieltä pahimmasta päästä. Hän vain teki töitä saadakseen huonon aineksen oikeaan osoitteeseen. Ne naiset, jotka olivat maanpettureita, hän toimitti työlaitoksiin. Oli myös muita naisia, jotka eivät kyenneet elämään normaalissa yhteiskunnassa; prostituoituja, työttömiä, irtolaisia. Hän hoiti myös yksityisetsivän ammattia, ja siinä hän erikoistui vakoiluun ja vastavakoiluun. Lapuan liikkeen epäonnistunut vallankaappaus oli vahvistanut hänen haluaan kohdistaa tutkimuksia äärioikeiston ja fasistien saralla.

Kuusitoista vuotta sitten hän oli ollut ensimmäisessä työtehtävässään saarella, jossa hänen piti vakoilla erästä naista, joka oli luokiteltu valtiolle vaaralliseksi. Naisen nimi oli Ulpu Leidenius, ja hän toimi lääkärinä ja kirurgina perustamassaan naistensairaalassa. 

Ulpu Leidenius oli täydellinen esikuva maamme kansakunnan etuutta ajavasta voimasta: hän oli kuulunut jo Venäjällä asuessaan kansallissosialisteihin, osallistui keskusteluihin kansakunnan rodun parantamiseksi ja kannatti positiivisen rotuhygienian käyttöönottoa. Olin siis aluksi tietenkin ihmeissäni miksi jouduin tutkimaan ja vakoilemaan häntä. Mutta värvääjäni oli saanut todistusaineistoa siitä että Ulpu Leidenius oli alkanut tuntea sympatioita punaisia kohtaan. Värvääjäni pelkäsi että – kukaties – nainen vuoti saamaansa salaista tietoa myös eteenpäin.

Tässä romaanissa oli taas uudenlaista näkökulmaa tarjolla, siitä iso plussa. Olen lukenut hänen edellisetkin romaanit Tuhkaan piirretty maa sekä Meren muisti, ja kaikki kolme ovat vahvoja kirjoja, joita voin suositella.

***

Virpi Hämeen-Anttila: Kultaiset vuodet

Synnyinmaa #3

Otava, 2025

Kesto: 8 h 17 min

1873

Synnyinmaa-sarjan kolmannessa osassa Erikillä ja Mariannella oli jo neljä lasta, esikoinen Henrik ja nuoremmat Magnus, Anna ja Amanda. He olivat menettäneet pienen poikansa nälkävuosien tauteihin, jonka myötä perheen merkitys oli entisestään korostunut Erikille, ja niinpä hän oli rakennuttanut huvilan Porvooseen lähelle fabriikkejaan. Sinne oli mukavaa siirtyä kesäkuukausiksi ja Erik saattoi siirtää työnsä Porvooseen keventääkseen omaatuntoaan alati kasvavasta työmäärästä. Hän oli panostanut ja saavuttanut sen yhteiskunnallisen aseman, josta oli nuorukaisena haaveillut. Hänellä oli osuuksia lukuisissa liikeyrityksissä, laaja ystäväpiiri ja näkemystä siitä, mihin maailma oli menossa. 

. 

Erikin nuoruuden rakastettu Brita on hänkin ollut onnellisesti naimisissa jo kuusitoista vuotta ja niin ikään saanut lisää lapsia hänen ja Erikin esikoispojan jälkeen. Elämä sujuu muuten hyvin, mutta alueella kiertää sinnikkäästi hienosti pukeutunut, lipevä mies, joka pyrkii ruotsalaisen työnantajansa lukuun ostamaan mahdollisimman paljon metsää. Kun ihmiset eivät ole halukkaita myymään, ilmestyy ennalta tuntemattomia velka- ja kauppakirjoja, joiden perusteella heitä yritetään kiristää. Samoin käy Britan kotitilalle, mutta onneksi Erik osaa auttaa.

Synnyinmaa-sarja on ensimmäinen mitä olen Hämeen-Anttilalta koskaan lukenut ja olen kyllä erittäin tykästynyt näihin kirjoihin. Ehkä myöhemmin jotain muutakin häneltä. Se historiallinen dekkarisarja pienesti kiinnostaa.

***

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Kuopio-sarja #1

Otava, 2018 (lukukirja 1998)

Lukija: Krista Putkonen-Örn 

Kesto: 9 h 15 min

Minunhan on jo varmaan kymmenen vuotta sitten pitänyt lukea tämä kirja ja aloittaa Kuopio-sarja, mutta meidän lähikirjastossa oli vain pokkariversio saatavilla, enkä saanut aikaiseksi varata ihan normaalinidettä. Aina oli niin paljon luettavaa, eihän siitä pulaa tullut. Jokin aika sitten äänikirjapalvelu suositteli tätä ja laitoin talteen, olin jo unohtanutkin koko sarjan. Vaan onpa hyvä että aloitin, tykkäsin kovasti! 

Äänikirjapalvelussa yllättävän moni oli jättänyt kirjan kesken tai antanut sille yhden tähden, koska se oli tylsä, tasapaksu eikä henkilöihin päässyt sisälle. Minulla ei tällaista ongelmaa ollut lainkaan. Ainoa mistä en pitänyt, oli lukijan valitsema tapa ääntää vanhanaikaisesti w:llä kirjoitetut sanat tekstissä (esimerkiksi lehtiartikkelissa) samoin, mikä kuulosti hölmöltä. Noin pienen asian päätin kuitenkin antaa olla häiritsemättä liikoja. Aikakuvaus tuntui uskottavalta ja tuo "punikkien" kohtelu aina suomalaiset yhdistävään toiseen maailmansotaan saakka oli surullinen osa kirjaa. 

Onko kirjaa miten paljon tarpeen esitellä? Se tosiaan avaa paljon luetun Kuopio-sarjan, joka alkaa 1920-luvulta jatkuen läpi sotavuosien joissa viivyttää useamman osan verran, ja edetään niiden ylikin aina 1970-luvulle ja uusiin sotiin. Mustat morsiamet lähtee liikkeelle siitä, kun nuori Anna muuttaa maalta kaupunkiin eli Kuopioon piiaksi herrasväen perheeseen. Hän tapaa vapaapäivinään Lassia, tulee raskaaksi ja päätyy naimisiin kun Lassi ns korjaa aikaansaamansa sadon. Välillä Anna on pitkiäkin aikoja kuin yksinhuoltaja, kun Lassi, joka punikkina tuomittuna on menettänyt kansalaisoikeutensa, on jälleen vankilassa lentolehtisten painamisesta. Tammisaaressa miestä tavatessaan Anna tutustuu Liljaan, jonka mies istuu samassa vankilassa, ja heistä tulee pitkäaikaiset ystävät. Tukea Anna saa myös miehensä suvulta, jonka kanssa jaetaan välillä myös yhteiset huoneet. 

Olen kuunnellut sarjasta jo toisenkin osan, joten eiköhän se tule tässä vuoden mittaan käytyä läpi. Kyllä Kähkönen kirjoittaa osaa, ja Suomen historia jaksaa minua edelleen kiinnostaa. 

Kotimaisia feelgoodeja vol 2

Pitkästä aikaa postaus, tässä kotimaisia feelgoodeja joita kuuntelin kesällä ja syksyn mittaan. 

***

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

Into Kustannus, 2025

Lukija: Elina Keinonen 

Kesto: 6 h

Lila Kajo oli vielä jokin aika sitten ollut osa-aikainen tuntiopettaja naapurikunnassa, mutta viimeinenkin tunti oli pidetty, viimeinen palkkanauha saatu. Oli siis ollut kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä tai jäädä, ja Lila oli päättänyt jäädä. 

Lilan koti piti nyt sisällään myös Omenalehdon, sinne perustetun majatalon. Apuna työn touhussa oli keittäjä ja taloudenhoitaja Marikki. Vieraita tulee harvakseltaan, eletään kevättalvea. Lila törmää Henriin joka saa vanhan ihastuksen roihahtamaan uusiin liekkeihin, mutta harvoinpa asiat ovat niin yksinkertaisia.

Kansi antoi mielikuvan kesäisestä romaanista, joten siinä mielessä mentiin metsään. En tähän muutenkaan niin syttynyt, ehkä aika tyhjää täynnä valitettavasti. On tapahtumarikkaampia ja kiinnostavammin kirjoitettuja vastaavanlaisia feelgoodeja.

***

Minna Suvanto: Murroksessa

Saga Egmont, 2024

Lukija: Usva Kärnä 

Kesto: 5 h 8 min

Mirkun ja Ollin suhde ei ollut puolen vuoden tapailun mittaan edennyt juuri mihinkään. Mirkku oli ollut kuvaannollisesti tarjolla kuin alasti hopeatarjottimella, mutta outoa kyllä, mies ei tuntunut tietävän mitä naisten kanssa tehdään. Erohan siitä tulee.

Mirkku oli näyttelijä teatterissa, eli oli valinnut saman ammatin kuin äitinsä, ja hänen sisarensa Ansku oli puvustaja. Tyttöjen vanhemmat olivat eronneet heidän ollessaan pieniä, suurimpana syynä isän runsas alkoholin käyttö. Tyttäret kävivät isää välillä katsomassa tämän vanhassa taloröttelössä, sillä he olivat isästä huolissaan.

Siskokset asuivat isänsä ja tätinsä perimässä huoneistossa kivalla, keskeisellä paikalla, mutta kesän alussa Ansku muutti poikaystävänsä luo ja koska täti vaati heiltä melko korkeaa vuokraa, oli keksittävä jotain kattamaan Anskun osuus. Ratkaisuksi he ryhtyivät vuokraamaan toista huonetta Airbnb-asunnoksi, tädin tietämättä tietenkin, sillä tämä ei olisi sellaista hyväksynyt. Kiinnihän siitä jäädään, ja pian Mirkkukin oli koditon. Tästä kesästä tuntui tulevan suurten muutosten kesä. 

Tähän kirjaan oli mahdutettu aika isoja teemoja, mutta niitä käsiteltiin vähän pintaa raapaisten, ja sivumennen mainiten rattijuoppouteen suhtauduttiin oudon keveästi. Miltähän tuon lukeminen mahtaa tuntua ihmisestä, joka on menettänyt läheisen niin. 

***

Ilona Tuominen: Löytöperhe

Kortteli osa 3

Bazar, 2025

Lukija: Kati Tammensola

Kesto: 11 h 37 min

Maija oli kompastunut lähes jokaiseen esteeseen, joita elämä oli hänen eteensä asettanut. Opinnot kauppakorkeassa olivat jääneet kesken ja avioliitto Idan isän kanssa oli päättynyt lyhyeen ja Maija päätynyt yksinhuoltajaksi. Maijan sisaruspuolet eivät olleet erityisemmin mukavia ihmisiä, päinvastoin he olivat aina komennelleet Maijaa. Hän kokikin Poppelin asukasyhteisön enemmän perheekseen.

Maijan isää, joka omisti puolet Maijan kodista Poppelin puutaloyhteisössä Turussa, uhkasi vähintäänkin konkurssi, mahdollisesti jopa vankilatuomio. Isän omaisuutta piti saada realisoitua, joten ensimmäisenä laitettiin hänen huvilansa myyntiin. Onneksi heti löytyi kiinnostunut ostajaehdokas, joka tosin osoittautui Maijalle vanhaksi tutuksi, nuoruuden poikaystäväksi. Teemu oli käynyt läpi suuren muutoksen niin ulkonäöllisesti kuin asemaltaan, köyhistä oloista ponnistanut nuorimies oli nyt reilu kolmekymppinen menestyjä, joka oli asunut viime vuodet ulkomailla. Niinpä ainoa joka Teemun enää tunnisti, oli Maija. 

Teemu ja Maija alkoivat tavata milloin huvilan merkeissä, milloin muuten vain, ja Maijaa miellytti se, miten hyvin Teemu ja hänen tyttärensä tulivat toimeen. Myös Poppelissa kiinnitettiin huomiota tiheisiin vierailuihin, eikä ihme, että Ida tuli yhtenä päivänä kysymään äidiltään mitä se tarkoittaa kun "vanha suola janottaa", ja pitäisikö hänen viedä Teemulle vettä?

Löytöperhe oli oikein ihana osa Kortteli-sarjassa, joka on kaiken kaikkiaan erittäin laadukasta kotimaista feelgoodia! Tapahtumia riittää, mikä on erittäin hyvä puoli, kommelluksia ei toisaalta tapahdu liikaa, eikä lukijalle tule turhan usein tarvetta huutaa päähenkilöille ohjeita. Nämä kun eivät ole mitään itsestään selvyyksiä silloin, kun kirjassa on humoristinenkin puoli. Kirsikkana Poppelin kakussa on sarjan lukija. 

***

Tuuli Kivijoki: Syksyn sävyjä Lemmenlahdella 

#2 Lemmenlahti

Karisto, 2024

Lukija: Jenni Sainio

Kesto: 6 h 16 min

Marjatan päädyttyä asumaan vanhainkotiin, hän harmitteli tyhjäksi jäävän rintamamiestalon kohtaloa. Ylihoitaja Annika sai tästä idean, ja oli pian aivan Lemmenlahden keskustassa sijaitsevan talon omistaja. Talossa oli peräti kolme makuuhuonetta, joten vierashuoneen lisäksi hänellä oli hyvin tilaa käsitöilleen. Annika oli täysin hurahtanut lankojen värjäämiseen, ja vaikkei hän remonttihommia osannutkaan, hän oli muuten taitava käsistään. 

Turusta kotoisin oleva Annika tutustui pian naapurikadulla asuvaan Petteriin, joka oli huolehtinut Marjatan Nappi-kissasta. Kissa oli karannut Petteriltä ja ottanut jo ensimmäisenä iltana paikkansa Annikan viereltä sohvalla, ja kissaa tuntematta hän oli nimennyt tämän Juliaksi. Sattumoisin Petterillä oli Romeo-niminen koira, mikä selvisi Annikalle vasta myöhemmin. Julian laitettua paikat hyrskynmyrskyn Annikan työpäivän aikana, Petteri ehdotti, että toisi Romeon sen kaveriksi työpäivän ajaksi, ja järjestely toimi hyvin. Myös Annika ja Petteri alkoivat tuntea vetovoimaa toisiaan kohtaan.

– Jos sinä heittäytyisit nyt ja tekisit jotakin spontaania, mitä se olisi? Annika kysyi kiusoitellen.

Petteri pysähtyi. Hän tarttui Annikaa käsivarresta ja veti tämän lähemmäs itseään. Annika katsoi Petteriä silmiin ja tunsi yhtäkkiä tämän huulet omillaan.

– Tuon, Petteri sanoi kun oli laskenut Annikan otteestaan ja he jatkoivat matkaa. – Oliko hullua?

Annika makusteli kihelmöiviä huuliaan.

– Ei oikeastaan.

– Osasitko odottaa sitä?

– En, Annika vastasi totuudenmukaisesti.

– Sittenhän onnistuin yllättämään sinut. Positiivisesti?

– Mmm. Kyllä.

Omaan makuuni kirjassa oli hieman liian kirjakielistä dialogia, mutta muuten sujuvaa kerrontaa, joka koukutti kuuntelemaan pitkiä rupeamia askartelujen lomassa. Lukija vielä kruunaa kokonaisuuden. Olen kuunnellut tästä itse asiassa jo kolmannen ja neljännenkin osan, joten lisää kiitos..