WSOY, 2022
Lukija: Krista Kosonen
Kesto: 11 h 3 min
Eletään 1950-luvun puoliväliä, kun vaasalaisen pumpulienkeli Hildan tytär Greta Varjola lähtee Tukholmaan välttääkseen äitinsä kohtalon. Tehdastyö on kammottavin tulevaisuus mitä nuori Greta osaa kuvitella. Tukholmassa hän ottaa ensin piianpestin, muttei viihdy työssään kuin hetken ja vaihtaa sairaala-apulaiseksi.
Åsögatanille päästyään Greta kertoi Ailille ensimmäisestä työpäivästään. Hän matki Karl-poikaa. Karl kuulostaa pieneltä asianajajalta, Greta sanoi ja jäljitteli.
Voiko Greta.
Ymmärtäähän Greta.
Onko Greta kiltti ja.
Kun Greta oli vahingossa polttanut lenkkimakkaran, Karl oli pienen opettajan lailla sanonut "tämä ei saa toistua". Ja pikku Gunnar oli kakannut housuun, ja ikkunat Gretan piti pestä sekä keväällä että syksyllä. Ja lapsenvahtina hänen piti olla pyhäisin tietyissä tilanteissa, ja turkki oli tuuletettava, ja pyhiksi oli ostettava Pommacia.
Gretan veli Jonni oli lähtenyt vaimonsa Lillin kanssa Boråsiin tekstiilitehtaaseen jo aiemmin. Heidän pieni poikansa jäi Hildan hoiviin ja suunnitelma oli tehdä Ruotsissa monin verroin parempipalkkaisessa tehdastyössä rahaa ja palata sitten Suomeen. Jonni tuntee kuitenkin vetoa ammattiyhdistystoimintaan, ja tunteet kohoavat myös kurssilla olevaa Lillin ystävätärtä kohtaan.
Jonni vaihtoi merkitseviä katseita Maijan ja vieressään istuvien kanssa. Kaikkien pitäisi käydä tämä kurssi, hän suhahti Kreikalle, joka istui lähimpänä. Samalla hetkellä Jonni havaitsi Maijan silmissä eräänlaisen riemastuneen loisteen - Maija tiesi, niin kuin hänkin. Hänen laillaan Maija varmasti ymmärsi, kuinka paljon Suomi oli jäljessä Ruotsista. Elettiin vuotta 1958, ja Ruotsi oli jo siirtynyt kurjuudesta kylpyhuoneisiin, lukutaidottomuudesta lukutaitoon, ennenaikaisesta kuolemasta elämään. Lutikoitten, torakoitten ja rottien kansoittamista nuhruisista, vetoisista, kylmistä ja kosteista asumuksista ihmisarvoisiin koteihin, joissa oli sähköt ja lämmin vesi. Ruotsissa kehrääjille ei myöskään tullut kuulovammoja yhtä yleisesti kuin Suomessa. Niin Jonni oli lukenut lehdestä.
Tukholman suuruus on pian koettu ja Lontoo alkaa houkuttaa Gretaa, josta hän saa au pairin paikan. Tulevaisuus on kuitenkin Ruotsissa, kuten Jonninkin.
Rakastin Pumpulienkeliä, joten olin todella pettynyt siihen, että meinasin paikoitellen pitkästyä Lontoon tyttöön. Se tunne taas liittyi vahvasti niihin kohtiin joissa poliittinen palopuhe pääsi valloilleen, ja vaikka sellaista tekstiä ei prosentteina varmaankaan ollut mittavasti, aina seuraavan kohdan alkaessa ajattelin että voi ei, nytkö se taas alkaa. Otan mielelläni vastaan informaatiota historiallisissa romaaneissa, mutta vähemmän paatoksellisena kiitos. Olin pettynyt myös siihen, miten pienessä sivuroolissa Lontoo kirjassa oli. Jatkan silti varmasti sarjan parissa, vaikuttaa siltä että tähän tulee vielä kaksi osaa, vaikka muistelen että alunperin olisi puhuttu trilogiasta.
Greta oli monin tavoin äitinsä kopio. Vaikka hän halveksi Vaasaa ja pumpulia, molemmat haluavat parempaa elämää. Greta on äitinsä kopio myös kirjaimellisesti, samaa paapaapaata päästelee kuin Hilda aiemmin.
Pidin Pumpulienkelistä mutta tämä on jotenkin jäänyt kuitenkin sivuun, en siis ole vielä lukenut. Ehkä jossain vaiheessa hankin tämän käsiini, vaikka tuo paatos ei suuresti houkuttelekaan ☺️
VastaaPoistaHassua kyllä Lontoon tyttö oli se syy, miksi otin Pumpulienkelit kuunteluun, eli minua kiinnosti alunperin nimenomaan millaista oli au pairina 50-luvulla. Nyt kun on molemmat kuunneltu, fiilis on ihan eri.
PoistaPumpulienkeli oli minullekin erittäin mieluisa lukukokemus, mutta Lontoon tyttö on vielä lukematta. Innolla olen sitä odottanut, joten onpa harmi, että saattaa osoittautua pettymykseksi! Pitäähän se kuitenkin lukea :)
VastaaPoistaPitäähän se, kun on sarjan aloittanut 😊 Ja toisekseen, osa tykkää kuin hullu puurosta siitä mistä toinen ei ollenkaan 😉
Poista