Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
#1 Jylhäsalmi
Karisto, 2019
Lukija: Elisa Salo
Kesto: 7h 30min
Tuoreet maisterin paperit taskussaan Riina suuntasi kesän viettoon. Suunnitelmat olivat hiljattain muuttuneet, sillä Riinan avomies Aki oli muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan. Eikä siinä kaikki, sillä nyt ei tullut kuuloonkaan, että Riina olisi mennyt kesätöihin Akin isän rautakauppaan. Onneksi Riinan Sirkka-täti tarvitsi apulaista pyörittämässään lossikahvilassa Jylhäsalmella. Riinalle se oli jo lapsuudesta tuttua seutua.
Riihirannan pihapiiri oli miltei entisellään. Okrankeltainen päärakennus, punamullattu aitta ja vanha navetta, hyvin hoidettuina ja paikalleen juurtuneina. Valtavat koivut reunustivat rantasaunalle vievää polkua. Sauna jäi piiloon rantakoivikkoon, järvenselkä välkkyi silti pihaan saakka. Joukon konehallit olivat kauempana metsänrajassa, niiden katot pilkottivat omenapuiden takaa. Eerikan ja Anttonin keltainen leikkimökki oli yhä paikoillaan, kenties odottamassa seuraavan sukupolven vierailuja.
Sirkka-täti levitti kätensä ja humautti Riinan syvälle pehmeään syliinsä, punaraidallisen hellemekon uumeniin.
- Voi miten ihana! Että olet tuas tiällä ja koko kesän!
- Ihana olla täällä, Riina huokaisi.
Vaan ei aikaakaan, kun Sirkka-tädillä oli jalka lastoitettuna ja käsi kantositeessä, ja Riina sai vetovastuun kahvilasta. Vapaa-ajallaan hän tuntui törmäävän usein kahteen tiettyyn nuoreen mieheen. Toisella on iskurepliikit heti hallussa, toinen on ärsyttävä, ainakin aluksi, mutta Riina alkaa nähdä Oskussa pian hyvääkin.
- Tiedätkö mikä pitsa tämä on? Riina nieleskeli.
Osku ei saanut sanottua mitään, kohautti olkapäitään ja haukkasi lisää jo ennestään täyteen suuhunsa.
- Jylyhäsalamipitsa.
Osku ei ensin ymmärtänyt mitä Riina virnisteli. Äkkiä oivallus tavoitti hänet.
- Jylyhäsalami? Niin kuin Jylhä. Ja salmi. Jylyhäsalami.
Riina purskahti nauruun, Oskun ilme oli todella näkemisen arvoinen. Hetkeen kumpikaan ei pystynyt haukkaamaan palastakaan, Jylyhäsalamipitsa sai veden valumaan Riinan silmistä.
Kun tilanne rauhoittui, Osku katsoi Riinaa hymyillen.
- Sen niminen pitsa pitäisi kyllä oikeasti olla olemassa. Nimenomaan täällä.
- Totta, Riina myönsi. - Tiedä vaikka Jylyhäsalamipitsaa on Lossarissa tarjolla jo huomenna.
Heidän katseensa osuivat toisiinsa ja uusi naurunpurskahdus pääsi ilmoille.
Väsyneitä, Riina ajatteli. Väsyneitä, nälkäisiä, pitsaa ja olutta. Mitäpä muuta tarvitsi, että juttu luistaa. Vaikka muuten ei oikein tultaisikaan toimeen.
Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa maalaisromanttisen sarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt kuusi osaa. Kuuntelen parhaillaan niistä kolmatta. Jännä että silloin kun tämä ykkösosa ilmestyi, dissasin tämäntyyppistä kirjallisuutta. Tällä hetkellä minulla on kaipuu juuri tällaisten kirjojen pariin, näin kesän korvalla ne ovat tarjonneet ihanaa irtautumista tällaisista pilvisistä päivistä kuten taas tänäänkin, kun toivoisi että ulkona olisi jo kymmenen astetta lämpimämpää ja puissa olisi lehdet.
En muistanutkaan, että olin kuunnellut Pehkoselta aiemmin kirjan nimeltä Kotiapulainen. Ihmettelin miksi blogger osasi tarjota kirjailijan nimeä tägeihin. Niinpä vain olin silloinkin, elokuussa 2021, jutun kommenteissa todennut, etten varmaankaan tule Jylhäsalmeen tarttumaan, sillä se on liian viihteellinen minulle. Pah!
Sama prosessi täälläkin takana. Ennen väheksyin viihdekirjoja, mutta nyt niille on kova tarve. :D Niin sitä oppii.
VastaaPoistaJylhäsalmeen voisi kyllä tutustua, kuulostavat varsinkin kesäksi hyviltä kirjoilta.
Nämä on suomalaista kesäviihdettä kukkeimmillaan 😊 Kun haluat että päähenkilön elämän suurin vastoinkäyminen on turhaksi osoittautuva mustasukkaisuus, mutta se kuten kaikki muukin loksahtaa suht helposti paikalleen.
PoistaPehkosen Jylhäsalmet on minunkin mieleeni, sellaista helppoa ja kepeää viihdettä. On kiva, että löytyy muunkinlaisia kirjoja, en jaksa tällaisia montaa peräkkäin, mutta aina parin raskaamman jälkeen on ihana tarttua helpompaan. Hauska yhteensattuma: aloitin tänään uusimman Jylhäsalmen:) Saman tyylinen kuin Jylhäsalmet on myös Poutaa ja perunankukkia -kirja, mutta kirjailijan nimi ei muistu tähän hätään mieleen. Tykkäsin siitäkin, ja kesällä ilmestyy siihen jatkoa.
VastaaPoistaHei anonyymi, kuka oletkaan 😊
PoistaPoutaa ja perunankukkia kuuntelinkin jo maaliskuussa kun olin toipumassa koronasta enkä jaksanut vielä muunlaista kirjaa kuin kevyttä ja viihdyttävää. Se oli ensimmäinen lajiaan, (suomalaista maalaisromantiikkaa), mutta ehkä vähän yllättyneenä totesin että se hauska ja positiivinen kokemus, joten sillä jatkoinkin Jylhäsalmelle.
Jylhäsalmet ovat ihania! Juuri eilen aloitin sarjan uusimman osan lukemisen. Nämä ovat minulle sellainen varma kevään ja kesän merkki. Minullahan kepeän viihteen kaipuu ei ole mitenkään uusi asia, mutta täytyy sanoa, että ihailen myös Pehkosen tapaa käyttää kieltä. Hänellä on selkeä ja ekonominen teksinkäyttö, ilman, että ilmaisuvoimasta jäisi mitään olennaista pois! Tekstiä on yksinkertaisesti erittäin miellyttävää lukea.
VastaaPoistaJa tänä oli siis Amma, joka täällä huutelee näköjään anonyyminä 😊
PoistaVoihan anonyymit, tämä kommentointi on kyllä bloggerissa hankaloitunut uudistuksen myötä 😔
PoistaOlen ihan koukussa tähän sarjaan, toinen ja kolmaskin nyt jo kuunneltuna, niin että uskonpa saavani sarjan kiinni kesän mittaan minäkin 😊