Kirsti Ellilä: Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin

Kirsti Ellilä: Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin

Saga Egmont, 2020 (painettu kirja 2005, Karisto)

Lukija: Noora Vuorela

Kesto: 7h 57min

Selma ei olisi myöntänyt tätä kenellekään, mutta kun elämässä satoi räntää vaakatasossa, hän etsiytyi kirjaston romantiikkahyllylle, valitsi luettavakseen jotain hömppää ja mutusti samalla pussillisen irtokarkkeja. Vihoviineiseksi hän olisi myöntänyt tämän parhaille ystävilleen Marialle ja Edulle, olivathan he kolme opiskelleet kotimaista kirjallisuutta samalla vuosikurssilla. Tosin ystävätkään eivät voineet työurillaan retostella, Maria oli neljän lapsen kotiäiti ja Edu pätkätöissä. 

Kun Selman työnantaja, ilmaislehden toimituksen pomo, määräsi hänet kirjoittamaan jutun Julia Lavendelista joka oli sen hetkinen romanttisen viihteen kuningatar, Selma laski yhteen yksi plus yksi ja sai tulokseksi kolme. Kyllä hänellekin raha kelpaisi, eikä hän edes kaivannut Lavendelin viettämää luksuselämää, kunhan saisi kotiin remontin maksettua. Selma ainakin tietäisi mistä kirjoittaa, niin monet kerrat hän oli ollut rakastunut. Voisiko hän todellakin lyödä rahoiksi kirjoittamalla rakkausromaanin? 

Selman päästä paperille alkoi muotoutua tarina upeasta, mantelisilmäisestä Giselasta ja tämän rakkauselämästä. Mutta tuoko Giselan onni hänelle onnen?

Selma ja Sami olivat asuneet vuoden yhdessä, mutta sinä aikana suhde tuntui väljähtyneen. Kaiken lisäksi mies alkoi tehdä ylitöitä enemmän kuin aiemmin, ei enää vastannut heti puhelimeen eikä osallistunut edes kotitöihin. Hän oli ihastunut miehessä tämän hyväntuulisuuteen, mutta nykyään Sami oli jatkuvasti kireä. 

Oli uskomatonta, kuinka paljon kodinhoito teetti töitä tällaisissa ääriolosuhteissa. Kaikki ne ruuat, jotka piti muistaa kantaa kaupasta, että Sami pysyisi tyytyväisenä. Roskien lajittelu. Jälkien korjaaminen. Ja taas piti vaihtaa lakanat ja pyyheliinat ja pyykkikori täyttyi, ja sitten oli mentävä töihin, ja työpäivät olivat pitkiä sen lisäksi, että minä sain aina kaikki ikävimmät hommat hoitaakseni.

- Niin, mutta sinä olet nainen, Maria sanoi. - Naiset on geneettisesti ohjelmoitu kestämään vaikeita aikoja kotirintamalla, miehet ovat toisenlaisia. Eivät he kestä kotiongelmia. Sodat ja luonnonkatastrofit ovat enemmän heidän aluettaan.

Minä aloin itkeä. En voinut sille mitään.

En voinut uskoa, että minulle kävi näin. Minä en muuta halunnut kuin rauhallista ja onnellista parisuhdetta, ja tässä sitä taas oltiin. Asuin miehen kanssa joka pakoili minua. Siis olinhan minäkin välillä kyllästynyt häneen, mutta tämä oli vähä toisen tason juttu. Parisuhteen pelisääntöihin kuului, ettei peittoalueen ulkopuolelle lipsahdettu ilman kolmena kappaleena esitettyä lupa-anomusta, joka on käsitelty johtokunnassa, joka meidän parisuhteessamme merkitsi minua.

- Minä olen ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan opi, minä sanoin.

- Se johtuu siitä, että olet nuorena lukenut niitä typeriä romaaneja, Maria sanoi.

Vuosia sitten kirjabloggarit julkaisivat näin Agricolan päivänä arvioita kirjoista otsikolla Vanhan kirjan päivä, ainakin vuonna 2014 jolloin olin itsekin tempauksessa mukana. Idea ei ilmeisesti ole jäänyt elämään, sillä googlaamalla löytyy juttua vain Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivästä, jota aina kesäkuussa vietetään. Koska olin sattumoisin kuunnellut äänikirjana pari vuotta sitten julkaistun Ellilän kirjan joka on painetussa muodossa ilmestynyt liki 20 vuotta sitten, ajattelin että mikäpä osuvampi kirja juttuun näin Agricolan päivänä.

Tuolloin 2014 olin kirjoittanut blogiin näin:

"Kirjablogeissa vietetään Vanhan kirjan päivää 9.4.2014.

Kirjallisuus, klassikoita lukuun ottamatta, nähdään monesti tuotteina joissa on näkymätön "parasta ennen"-päiväys. Uutuudet keräävät lukijoita ja alennusmyyntikoreistakin poimitaan vielä luettavaa, mutta kirjojen niistäkin poistuttua ne haipuvat unholaan."

Ylläolevan voi allekirjoittaa yhtä lailla tänä päivänäkin. Ei kirjan elinkaari pidentynyt ole, alennuskori ja silppuri on kohtalona hyvinkin nopeasti, kun uudet julkaisut ovat jo nurkan takana tulossa kovaa vauhtia valtaamaan kirjakauppojen hyllyt. Toisaalta, olen ollut viime aikoina iloinen siitä, että äänikirjabuumin myötä myös vanhempaa tuotantoa on luettu äänikirjaksi, jolloin kirja saa uuden mahdollisuuden. 

Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin on ilmestynyt äänikirjana syyskuussa 2020 ja käyttämässäni äänikirjapalvelussa siitä on annettu 11 arviota omani mukaan lukien. Ei siis mikään hitti, mutta ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, etten olisi tullut kirjaan muutoin tarttuneeksi, joten kiitos tästä mahdollisuudesta Saga Egmontille.

Tämä oli jo neljäs Ellilältä lukemani kirja ja viihdyttävä sellainen. Ellilä kirjoittaa sujuvan mutkattomasti ja viihdyttävästi arjen asioista, kuten tässä rahasta ja sen puutteesta, puutaloasunnon remontista ja rakkaudesta, samalla kirjassa kirjan sisällä rakkausromaania hauskasti parodioiden.