Elina Kilkku: Jumalainen jälkinäytös

 

Elina Kilkku: Jumalainen jälkinäytös

Alina #3

Bazar, 2021

Lukija: Hanna Kaila

Kesto: 8h 8min

Alina ja Matias olivat eronneet lyhyestä liitostaan, mutta ex-anoppi Tuula ja Matiaksen Lilli-tytär olivat edelleen tärkeä osa hänen sekä hänen omien lastensa, nyt 9-vuotiaan Leevin ja ekaluokkalaisen Lyytin kanssa. Alinan isä oli juuri menehtynyt ja hänen äitinsä ja tämän nykyinen, espanjalainen miesystävä Jorge, olivat tulleet Pariisista Suomeen. 

Ehkä isän surullisesta kuolemasta voisi seurata ajan kanssa jotain positiivistakin, kenties Alina ja äiti lähentyisivät sen verran että Alina ja lapset voisivat käydä silloin tällöin Pariisissa. Kerran vuodessa tai kahdessa - tai kymmenessä olisi sopiva tahti.

Hän yritti hymyillä. "Me muutetaan Suomeen", äiti ilmoitti, "Helsinkiin!"

"Ette muuta."

"Milläs ajattelit estää?" äiti nauroi. 

Alina mietti perusteita, mutta "tämä kaupunki on liian pieni meille molemmille" kuulosti liikaa lännenelokuvalta. 

Kaiken lisäksi äiti oli muuttamassa naapurirappuun. Siinä meinasi olla Alinalle liikaa äitiä liian lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi äidin kanssa olisi oltava tiiviisti tekemisissä, sillä hänellä oli idea myös ammatilliseen yhteistyöhön.

Alinan äiti oli vuosia sitten saanut apurahan ja pitänyt sitä lähinnä henkilökohtaisena palkintona elämäntyöstään. Nyt sitä oltiin perimässä takaisin, ellei hän pikapuoliin saisi aikaan edes jonkinlaista taideprojektia. Niinpä äiti oli kehitellyt upean idean. Alina voisi ohjata näytelmän ja sisustusarkkitehti-äiti voi puvustaa ja lavastaa ja tottakai hän halusi myös näytellä itse, siinä hän piti itseään suorastaan luonnonlahjakkuutena.  

Alinan ensimmäinen reaktio oli ehdoton ei, mutta toisaalta hän tarvitsi kipeästi työtä ja ohjaustensa näkyvyyttä, joten ei hänellä ollut varaa kieltäytyäkään. Hän mietti mikä tyylilaji vaadittaisiin äidin kanssa väleissä pysymiseen pitkän työprojektin ajan ja tuli siihen tulokseen, että oli palattava länsimaisen sivistyksen ja samalla teatterin alkulähteille, 2500 vuoden taakse Antiikin Kreikkaan.

Lähdin kuuntelemaan tätä tajuamatta että Alinan isä on kirjan alussa vielä sairaalassa ja taistelee siellä hengestään ja minun teki hetken tiukkaa, pystynkö jatkamaan kirjan kuuntelua. Oma äitini menehtyi hyvin äkillisesti muutamaa päivää aiemmin. Teatteriprojekti lähti kuitenkin kirjassa käyntiin hyvin pian ja kun tyyli on niin chick litiä, isän menehtymisen käsittely oli kevyttä ja ohitettiin nopeasti. Mitään draamallisempaa tai omaisen tunteita vakavammin käsittelevää kirjaa aiheesta en olisi pystynyt ottamaan kuunteluun. 

Olen pitänyt sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta todella paljon, mutten päässyt aivan samalla lailla kirjan imuun tällä kertaa.