Jari Järvelä: Kosken kahta puolta
Tammi, 2018
200 sivua
Kosken kahta puolta sijoittuu vuoteen 1977. Siinä seitsemänvuotias Jari viettää kesäpäivää kahdessa eri mummolassaan. Mummit asuvat samassa kaupungissa, Vammalassa ja heidän kotinsa erottaa vain koski. Heidän elämänsä erottaa kuitenkin muistot vuodesta 1918 ja se juopa on paljon isompi kuin yksi koski.
Kirjailija Järvelä kertoo tarinan yksityiskohdilla olevan todellisuuspohjaa. Hänen omat mumminsa olivat sisällissodassa eri puolilla, mutta itse romaani on silti fiktiivinen.
Mummi oli kapinan aikana vähän mua vanhempi. Sillä oli pikkusisko jonka lettiin pantiin kuulemma kulkunen ettei se katoa. Sisarukset katsoi käsi kädessä ikkunan takana kun kaksi naapuria vietiin kellarin seinää vasten ammuttavaksi. Pam pam pam pam pam pam. Joka laukauksella pikkusiskon kulkunen helähti. Mummi ei ollut silloin mummi vaan se oli pikku tyttö nimeltä Aino. Ruumiit jätettiin pakkaseen mustumaan kuin perunat.
Takaumien kautta molemmat mummitkin pääsevät kertomaan tarinansa, kaksi eri totuutta sisällissodasta.
Muutaman päivän päästä tuli eri miehet. Niitä oli nyt neljä ja nekin vaati tietää kätketyistä aseista. Ne huusi äidille älä valehtele ennen kuin se kerkesi sanoa mitään. Miehille ei tällä kertaa riittänyt laatikoihin kurkistaminen, nyt ne tempoi vaatepinot lattialle ja puhkoi pistimillä tyynyt ja patjat. Ne vei äidin jauhosäkin ja leivotut limput ja isän saappaat. Vintiltä kuului räsähdyksiä, kun miehet penkoi paikkoja. Sofia ei ollut tiennyt että ylhäällä oli niin paljon tavaroita jotka sai rikki.
En oikein osaa sanoa mikä minua tässä kirjassa tökki, mutta sen lukeminen edistyi sivumäärään nähden hyvin hitaasti. Ei se sen raaempikaan ollut kuin vastaavat samaan aikakauteen sijoittuvat romaanit. Olisiko kuitenkin jonkinlainen kyllästys kapina-ajan kirjallisuudesta näin "juhlavuonna"? (Hyvin paksut lainausmerkit edelliseen.) Sekä punaisten että valkoisten osapuolten näkemys samojen kansien sisällä on plussaa.
Tähän kirjaan en olekaan törmännyt aiemmin. Erilainen näkemys aiheeseen kiinnostaa. Luin sodasta viimeksi keväällä. Laitoin kirjan heti kirjaston varausjonoon (joka oli aika pitkä).
VastaaPoistaHyvä kun kiinnostus heräsi :-) Tuo vastakkainasettelu oli tässä nähdäkseni aika oleellinen tekijä.
PoistaNiin merkkivuosi kuin onkin, en ole tullut lukeneeksi yhtään vuodesta 1918 kertovaa kirjaa. Jari Järvelältä olen lukenut vain täysin erityylisen Tyttö ja pommi -kirjan, vaikka hänellä on ilmeisen monipuolinen kirjallinen tuotanto. Kirja siis kiinnostaa, vaikka se ei sinulle sujuva lukukokemus ollutkaan. Sivumäärän puolesta tätä voisi tarjota myös äikäntunnilla luettavaksi, mutta pitää tutustua ensin itse.
VastaaPoistaLuen tämänkin, kun se tupsahtaa eteen, mutta ei herätä pakonomaista tarvetta saada käsiin heti. Aihe on minulle jokseenkin loppuun kaluttu. Järvelän kirjoista olen enimmäkseen pitänyt, onneksi hän on monipuolinen kertoja, jolla varmastikaan ei ole yhtä tyypillistä lukijakuntaa.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinulla on myös ollut väsymystä tähän 100-vuotismuisteluun. Jokusen kirjan olen aiheesta nyt kuitenkin lukenut ja esim. Anneli Kannon Lahtarit on lukupinossa vielä. Pidän Järvelän kirjoista, mutta ehkä luen silti häneltä jotain muuta seuraavaksi.
VastaaPoistaKansikuvan olen tainnut tästä nähdä jossain. Minä en tedä paljoakaan Suomen sisällissodasta, enkä esimerkiksi sitä, kummalla puolella sukulaiseni olivat. Veikkaan kuitenkin äidin äidin puolen ja isän isän puolen olleen ainakin kahdella eri puolella, sen perusteella mitä tiedän näiden sukuhaarojen asuinpaikoista ja ammateista. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää tarkemmin. Viime ja tämän vuoden kotimaisten teosten teemallisuus on kyllä vähän tulossa korvista ulos, vaikka tärkeitä asioita itsenäisyys ja siihen liittyvät tapahtumat ovatkin, eikä sisällisotaakaan saa unohtaa, vaikka vähemmän hienosta tapahtumasta onin kyse.
VastaaPoistaMä olen tänä vuonna pitäytynyt aika kaukana kaikesta sisällissodasta kertovasta kirjallisuudesta. Siihen on syynä varmaan pieni yliannostus, jonka sain viime vuonna kahlatessani suomalaisia klassikoita. Anneli Kannon Lahtarit tai Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 on varovaisesti kiinnostellut, mutta vielä en ole tuntenut tarvetta palata aiheen pariin, vaikka se ymmärrettävästi, eikä syyttä, on tänä vuonna paljon esillä.
VastaaPoistaPyörittelin tätä eilen käsissäni, kun tutkin lähikirjaston pikalainahyllyä. Mutta sinne hyllyyn kirja jäi... en ole hirmuisen kiinnostunut sisällissota-aiheesta, mutta kirja kiinnosti vähäsen lähinnä Järvelän aiempien kirjojen ansiosta. Tuntuu, etten tainnut jäädä paljosta paitsi. :D
VastaaPoistaMinä olen siinä mielessä "onnekas", ettei satavuotismuistelu ole yltänyt tänne asti. On siis ihan ohi mennyt tällainenkin kirja. Periaatteessa kirja voisi kiinnostaa, mutta toisaalta juuri nyt olen jokseenkin kyllästynyt "sotaisiin" ja siihen liittyviin aiheisiin. Olen jotenkin puolivahingossa lukenut useamman eri sotia sivuavan romaanin ja varmaan tuli toistaiseksi kiintiö täyteen.
VastaaPoistaMinäkään en ole tähän kirjaan törmännyt missään kohtaa, mutta enpä ole erityisemmin sisällissodan tapahtumiin liittyviä kirjoja etsinytkään. Jotenkin myös pientä puutumista aiheeseen havaittavissa, vaikka tietysti on tärkeä muistaa ja ainakin yrittää ymmärtää, miten vastaavaa voisi estää tulevaisuudessa.
VastaaPoistaTuo vastakkainasettelu mua tässä kiinnosti alunperin kun sen poimin katalogeista jatkoon. Ja kyllähän siinä sitä olikin.
PoistaKuuntelin Jari Järvelää Turun Kirjamessuilla, kun hän keskusteli Pasi Pekkolan ja Markus Leikolan kanssa. Päätin samantien, että Kosken kahta puolta pääsee vielä 1918-kirjojeni joukkoon. Minua kiehtoo erityisesti se, että Jarin arvion mukaan 80 % kirjan tarinasta on totta.
VastaaPoistaIlman 100-muistovuotta olisin tiennyt sisällissodasta todella vähän, nyt useat lukemani kirjat ovat täyttäneet minulla tätä historian aukkoa ja siitä olen hyvin kiitollinen.
Tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Nimenomaan nuo kaksi erilaista näkemystä ja kokemusta, niiden välinen risririita ja kuitenkin todenmukaisuus. Mutta kuten sinullakin, vähän näin muistovuonna aihepiiri jo alkaa puuduttaa. Laitan tämän kuitenkin mieleen, ehkä palaan kirjaan vähän myöhemmin. Kiitos hyvästä vinkistä!
VastaaPoista