Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto 2014, 224 sivua
Minna ja Kaisa, parhaat ystävykset hiekkalaatikolta saakka. Samat opinnot, sama ammatti äidinkielen opettajina, molemmilla yksi poika, lapset syntyneetkin samalla viikolla. Kaisa on selvästi kaksikon pomo. Mutta niinhän oli aina ollut: Kaisa oli keksinyt meille Kahden Tytön Kerhon, jolla oli oma lehtikin, Kaisa oli keksinyt parhaat barbileikit, Kaisa oli keksinyt gradun aiheen kummallekin.
Niin kauan kun Kaisan Eetu on Minnan Leeviä parempi viulunsoittaja, niin kauan kun harrastuksissa mennään Kaisan ehdoilla, niin kauan kun Kaisa saa määrätä kaikesta, ystävyys toimii. Minna haluaisi välillä vetää henkeä, mutta Kaisa vain tiukentaa otetta. Kohta puhutaan jo yhteisestä paritalosta. Kun auvoiseen yhteiseloon tulee yllättäviä säröjä, ne alkavat nopeasti kasvaa railoiksi ja Kaisasta löytyy uusi puoli.
Sydänystävä oli täydellinen Vip-kirja. Sen luki nopeasti parissa päivässä, se oli sopivan koukuttava, nopealukuista arkikieltä muttei kuitenkaan ollenkaan niin viihteellinen kuin olin suotta epäillyt. Se oli myös hyvin realistinen; miten paljon löytyykään näitä Kaisan kaltaisia naisia jotka haluavat päteä lapsillaan, miehillään ja kodeillaan ja heidän aisaparinaanhan kuuluu ilman muuta olla uskollinen ystävä joka ei oikein millään osa-alueella pärjää tälle pätemisentarpeiselle. Minnan Tomi-puoliso jäi etäisemmäksi ja jotenkin sosiaalisesti taitamattomammaksi, kun taas 14-vuotias Leevi-poika nousi kiinnostavaksi henkilöksi anarkismiajatuksineen ja erikoisine ystäväpiireineen. Leevi oli ikäisekseen loppujen lopuksi fiksu poika, vaikka isä ei tätä pystynytkään näkemään. Jonkinlaista kaavamaista asettelua kirjassa oli, esim juuri isän jyrkkyydessä ja ymmärtämättömyydessä poikaansa kohtaan. Loppuun olisin kaivannut jotain ennalta-arvaamatonta twistiä, mutta kaikkiaan kirja oli positiivinen lukukokemus.
Paha tapahtui aina jossain muualla, joillekin muille, kun taas meidän perheemme oli idyllisen lumisadepallon sisällä.
Niin minäkin olin uskonut, kunnes lumisadepalloon oli tullut ensimmäinen reikä. Sen jälkeen niin monta, että se vuosi kuin seula ja kaikki kultahileet valuivat pois, mutta sitten niitä joskus satunnaisesti löytyi jalkapohjista tai kämmenistä, kun ei yhtään odottanut.
Niin kauan kun Kaisan Eetu on Minnan Leeviä parempi viulunsoittaja, niin kauan kun harrastuksissa mennään Kaisan ehdoilla, niin kauan kun Kaisa saa määrätä kaikesta, ystävyys toimii. Minna haluaisi välillä vetää henkeä, mutta Kaisa vain tiukentaa otetta. Kohta puhutaan jo yhteisestä paritalosta. Kun auvoiseen yhteiseloon tulee yllättäviä säröjä, ne alkavat nopeasti kasvaa railoiksi ja Kaisasta löytyy uusi puoli.
Sydänystävä oli täydellinen Vip-kirja. Sen luki nopeasti parissa päivässä, se oli sopivan koukuttava, nopealukuista arkikieltä muttei kuitenkaan ollenkaan niin viihteellinen kuin olin suotta epäillyt. Se oli myös hyvin realistinen; miten paljon löytyykään näitä Kaisan kaltaisia naisia jotka haluavat päteä lapsillaan, miehillään ja kodeillaan ja heidän aisaparinaanhan kuuluu ilman muuta olla uskollinen ystävä joka ei oikein millään osa-alueella pärjää tälle pätemisentarpeiselle. Minnan Tomi-puoliso jäi etäisemmäksi ja jotenkin sosiaalisesti taitamattomammaksi, kun taas 14-vuotias Leevi-poika nousi kiinnostavaksi henkilöksi anarkismiajatuksineen ja erikoisine ystäväpiireineen. Leevi oli ikäisekseen loppujen lopuksi fiksu poika, vaikka isä ei tätä pystynytkään näkemään. Jonkinlaista kaavamaista asettelua kirjassa oli, esim juuri isän jyrkkyydessä ja ymmärtämättömyydessä poikaansa kohtaan. Loppuun olisin kaivannut jotain ennalta-arvaamatonta twistiä, mutta kaikkiaan kirja oli positiivinen lukukokemus.
Paha tapahtui aina jossain muualla, joillekin muille, kun taas meidän perheemme oli idyllisen lumisadepallon sisällä.
Niin minäkin olin uskonut, kunnes lumisadepalloon oli tullut ensimmäinen reikä. Sen jälkeen niin monta, että se vuosi kuin seula ja kaikki kultahileet valuivat pois, mutta sitten niitä joskus satunnaisesti löytyi jalkapohjista tai kämmenistä, kun ei yhtään odottanut.
Olipas ihana nimi kirjalla :) Sydänystävää kyllä kaipais, vaan sellaista ei ole. Onneksi on kirjat, joiden maailmassa elää :) Mukavaa keväistä viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaEt sinä tuollaista sydänystävää haluaisi kuin tuossa kirjassa, usko pois :-)
PoistaOnneksi kirjojen maailmoista löytää niin paljon, olen siitä aivan samaa mieltä. He jotka eivät mitään lue, menettävät enemmän kuin ymmärtävät! ❤
Olen hieman väsähtänyt näihin perhetarinoihin. Lukihan tuon, mutta haluan kirjalta enemmän.
VastaaPoistaMinä olen lukenut näitä yksinomaan nykypäivässä liikkuvia tarinoita todella vähän kun en ole oikein löytänyt mieleisiäni. Luin viime vuonna pitkästä aikaa yhden Anna-Leena Härkösen ja se oli ihan ok, ja toissavuonna jonkun Sari Luhtasen mikä oli mun makuun liian kevyt. Epäilin että tämä olisi samanlainen (kuin Luhtanen) mutta sen suhteen yllätyin positiivisesti.
Poista