Anna Jansson: Amorin kiehkurat

Anna Jansson: Amorin kiehkurat

Gummerus 2014, 317 sivua

Alkuteos: Ödesgudinnan på Salong d'Amour 2014

Suomennos: Vappu Vähälummukka

Anna Jansson on monelle tuttu nimi Maria Wern -dekkareista. Itse kun en dekkareiden päälle oikein ymmärrä, oli Janssonin uusin aluevaltaus, chick-lit romaani, ensimmäinen häneltä lukemani kirja. 

Angelika Landmark pitää pientä parturi-kampaamo Salong D'Amouria Visbyssä, Gotlannin saarella. Vanhojen ruusutapettien ja hienojen taulujen ympäröimässä tilassa on kaksi asiakaspaikkaa, eikä koskaan ole sattumaa, ketkä kaksi asiakasta vierekkäin istutetaan. Angelikalle hiustenleikkuu on vain keino naamioida varsinainen toimintansa joka on auttaa ihmisiä rakkauden löytämisessä. Apuna hänellä on kollegansa Ricky, joka on Angelikan mielestä hyvä työssään, mutta ollut aivan liian pitkään täysihoidossa äitinsä helmoissa. 

Chick-lit kirjallisuudelle tuttuun tyyliin luvassa on säätöä ja kommelluksia ja asiakkaiden rakkauselämää ohjaillessaan Angelika rakastuu itsekin, mutta onko rakkauden kohde sen arvoinen vai täysi huijari? 

Amorin kiehkurat on hauska, vauhdikas ja taidolla kirjoitettu tyylilajinsa edustaja. Sählääminen ja kohkaaminen pysyy monia vastaavia kirjoja maltillisempana eikä ole mielestäni liian yliampuvaa. Myös kieli on parempaa kuin chick-litissä keskimäärin, mutta tämä(kin) on toki subjektiivinen näkemys. Täysin rikoksetonta romaania Jansson ei tälläkään kertaa ole kirjoittanut, sillä Angelika ja Ricky selvittävät niin omaisuusrikosten vyyhtiä kuin epämääräisissä olosuhteissa tapahtunutta kuolemaa. Kelpo viihdettä välipalakirjaksi, sopii hyvin esim (kesä)lomakirjaksi tai piristykseksi viileisiin ja sateisiin syyspäiviin.

Parvekkeelle päästyäni nojaan käsilläni polviin ja vedän henkeä. Arsènea ei näy. Tähyilen yöhön ja riisun selästäni pienen mustan repun, jonne olen työntänyt tiirikointiin tarkoitetun kynsiviilan. Isäni sai Volvon oven auki pelkällä peukalonkynnellä, joten ei se ihan mahdotonta voi olla. Olen juuri työntänyt kynsiviilan lukonkielen kärjen alle ja alkanut keinotella lukkoa auki, kun kuulen asunnosta karmean rääkäisyn. Tähyilen tumman ikkunaruudun läpi nähdäkseni, mistä ääni tulee, ja samalla mieleeni juolahtaa, että saatan hyvinkin seistä keskellä yötä väärällä parvekkeella mustissa trikoissa, kissankorvissa ja kirkkaanvihreissä piilolinsseissä.