Vuosi 2020 paketissa!

 

Vuosi 2020 oli minulle aivan mielettömän hieno ja runsas lukuvuosi! Kuten monella muulla, minulla koronapandemia ei kuitenkaan vaikuttanut lukemisen määrään millään tavalla, vaan se, että löysin äänikirjojen maailman joulukuussa 2019.

Luin viime vuonna 153 kirjaa. Tässä niistä vähän tilastoja ja loppuun pikkasen triviaa.

Aloitin blogin pitämisen joulukuussa 2013, eli takana on nyt seitsemän vuotta. 

Mikään näistä vuosista, eikä aikana ennen blogiakaan ole päässyt tällaisiin määriin. Esimerkiksi 2018 luin 40 ja 2019 48 kirjaa ja kuuntelin 4, mitkä vielä viime vuonna jätin laskematta luettuihin kirjoihin. En vielä tammikuussa osannut sanoa mitä äänikirjat voisivat olla. Nyt se on selvää, ne ovat kirjoja siinä missä muutkin. 2020 jaoteltuna luettuihin ja kuunneltuihin on 69 vs. 84, olen siis lukenut paperikirjojakin huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. 

Mikä on siis hyvä, äänikirjojen kuuntelu on pitänyt yllä myös paperikirjojen lukemista. Aiemmin vuoden alku on aina ollut hiljainen, olen lukenut vain makkarissa nukkumaan mennessä, kesällä on ollut lukuspurtti ja pitkin syksyä into on taas hiipunut niin, että on päästy siihen kahteen-kolmeen kirjaan kuukaudessa. Tammikuussa '20 luin 5 kirjaa (joista yksi oli sarjakuva) ja kuuntelin 7. Sivuja kertyi 1338, tunteja 69,5. Sivumäärät ovat joulukuuta lukuunottamatta olleet vähintään tuon yli 1300 ja yli 2000 sivun kuukausia oli viime vuonna 3, huhti-, touko- ja elokuu ja neljäs eli heinäkuu jäi vain hiukan vaille (1928). Toukokuun saldo 2747 kestää vertailun aiempiin vuosiin, jolloin kesän parhaat kuukaudet ovat jääneet tästä useamman sata sivua. Ja tähänhän lisätään ne äänikirjat.

Ensimmäisellä vuosipuoliskolla luin 11 027 sivua ja kuuntelin tunneista päiviksi laskettuna lähes 16 vuorokautta. Jälkimmäisellä puoliskolla sivumäärä hieman laski (9055), johtuen huhti-toukokuun vastapainoksi suorastaan häpeällisestä joulukuusta, jolloin luin vain kaksi kirjaa, sivumäärältään vajaat 600. Vuoden yhteissaldo on 20 082 ja äänikirjojen tunnit ~760 eli vuorokausina lähes 32. Käytin siis himpun yli kuukauden vuodestani kirjoja kuunnellen ja lukukirjojen parissa toisen mokoman, en ole mikään järin nopea lukija. Äänikirjana selätän saman kirjan huomattavasti nopeammin. 

Mitä sitten luin? No romaaneja, kuten aina. Niiden ohella vuoteen mahtui vain kuusi sarjakuvakirjaa, kaksi näytelmää ja kaksi novellikokoelmaa. Suurin mullistus kirjojen suhteen tapahtui kesällä, kun yks kaks itsenikin yllättäen lainasin kirjastosta esittelypöydällä olleen Graham Swiftin englanninkielisen uutuuden Here We Are, ajatellen että juoni kuulosti kivalta ja sivuja oli alle 200, mikä jottei? En ollut lukenut kirjoja englanniksi noin 20 vuoteen. Ei vain ole tullut luettua. Heinäkuussa päätin kokeilla äänikirjojakin englanniksi ja loppuvuoden mittaan luin englanniksi 2 ja kuuntelin 11 äänikirjaa. Joulukuussa kuuntelin monta jouluun sijoittuvaa englanninkielistä kirjaa, niissä tuntuu olevan loputtomat valikoimat!

Tässä on linkki kaikkiin 2020 lukemiini kirjoihin.

1980-luvulta vuoteen 2013 luin hyvin pitkälti käännöskirjallisuutta. Kotimaisia edustivat lähinnä Kaari Utrion ja Enni Mustosen historialliset romaanit. Laajemmin kotimainen kirjallisuus tuli mukaan lähinnä blogien myötä, kun tutustuin niiden kautta esimerkiksi sellaisiin kirjailijoihin kuin Laura Lähteenmäki, Marja Björk, Tommi Kinnunen ja Kjell Westö joilta olen sittemmin lukenut useamman kirjan. Ulkomaisten kirjojen osuus vuonna 2014 oli vielä 50,6%, mutta 2019 enää 22.4%. 2020 kirjoista ulkomaisia on taas 39%, osuutta on toki nostanut nuo englanninkielisetkin kirjat. Suhteessa suomeksi lukemiini / kuuntelemiini niiden osuus on vielä pieni, 9%. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että 2021 niiden osuus voisi olla jo isompi ainakin äänikirjoista. Lukukirjoissa englanninkielisten kirjojen valikoima kirjastossa on harmillisen suppea.

Yksi henkilökohtaisen haasteen aihe minulla on ollut lukea enemmän mieskirjailijoita. Heidän osuutensa bloggausvuosina on vaihdellut 8-26,5 prosentissa, keskimäärin 18,7%. Entä 2020? Olen lukenut niin paljon, että olen tarttunut aina vain siihen sillä hetkellä kiinnostavimpaan kirjaan ajattelematta ollenkaan kuka kirjan on kirjoittanut. 153 kirjasta mieskirjailijoiden teoksia on 31 mikä tekee prosentteina 20, eli pitkän ajan keskiarvossa pysyttiin nytkin. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että miehet eivät lue juuri ollenkaan naisten kirjoittamaa kirjallisuutta (tämä pätee myös omaan mieheeni) joten onhan se hyvä että edes naiset lukevat!

Olen tullut kirjoissani koko ajan lähemmäs nykypäivää. Rajan vetäminen historialliseen romaaniin on häilyvä, joten olen blogin aikana vetänyt rajan itseeni. Jos kirja tapahtuu ennen minun syntymääni 1960-luvulla, se on tilastoissani historiallinen ja näitä kirjoja oli viime vuonna enää 24%. 

Maailmanvalloitushaaste on edennyt pienesti ja passiivisesti, toisin sanoen en ole täsmälukenut siihen mitään. Kylkiäisinä saan päivittää sinne Beninin (Raakel Lignellin kirja), Kenian (Leena Paasio), Palestiinalaisalueet (Etaf Rum) ja Singaporen (Lauren Ho). 

Yli 500-sivuisia tiiliskiviä olen lukenut 4. Niistä kolme kuuluu Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjaan ja neljäs on Esmeralda Santiagon historiallinen lukuromaani Sokeriplantaasin valtiatar. Alle 100 sivun kirjat ovat sarjakuvia ja niitä on kolme. Vastaavasti pisin äänikirja oli John Irvingin Kaikki isäni hotellit, 20 h 8 min, ja lyhin (ellei lasketa erikseen neljässä osassa adventteina julkaistuja Jouluisia ongelmia Snowdoniassa -kirjan osia jotka olivat kestoltaan ~1,5 h jokainen) oli Anne Cathrine Bomannin Agathe, joka oli vain 2 h 44 min mittainen. 

Olin asettanut itselleni haasteita vuodelle 2020. Hups, tätä en vuoden mittaan muistanutkaan!

Halusin palata enemmän jo tuttuihin kirjailijoihin, joilta olen siis lukenut vähintään yhden kirjan. Vuonna '18 tällaisia kirjoja oli 35% ja '19 vain 31%. Nyt näitä tuttuja kirjailijoita oli 30, mutta prosenttiosuuden laskentaa hankaloittaa se, että luin samoilta kirjailijoilta useamman kirjan, esimerkiksi Lucinda Rileylta kolme yhden sijaan. Sen lisäksi koukutuin muutamaan dekkarisarjaan, joista kuuntelin ensimmäisen osan 2020, mutta kuuntelin myöhemmin samana vuonna lisää. Pisimmällä olen Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarjassa, josta olen kuunnellut 6 osaa. Alan Bradleyn Flavia de Luce eteni viidenteen osaan, Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksista olen kuunnellut kaikki kolme, Sujata Masseylta molemmat suomennetut Perveen Mistryt. Dekkareita aloin ylipäätään kuunnella tammikuussa, yhtään en ole vielä paperikirjana lukenut. 

Toinen haasteeni oli lukea vähintään kaksi klassikkoa eli osallistua molempiin klassikkohaasteisiin. Tässä onnistuin. Kuuntelin tammikuun haasteeseen em. Kaikki isäni hotellit ja heinäkuun haasteeseen luin Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta. Näiden lisäksi kuuntelin helmikuussa Segalin Love Storyn ja luin Tšehovin Lokin, ja vielä maaliskuussa Minna Canth -haasteeseen Papin perheen. 

Asetin tavoitteekseni lukea vähintään kaksi osaa aiemmin mainitsemastani Seitsemän sisarta -sarjaa. Tiiliskivet vaativat oman hetkensä, niitä ei selätä noin vain, vaikka olisi kyse niinkin kevyestä kirjallisuudesta kuin Riley. Ja ne kirjat, ne vasta painavatkin! Luin kolme osaa, mutta vielä on kirittävää, kaksi osaa ennen grande finalea! 

Viimeiseksi tavoitteeksi olin asettanut lukea ainakin 60 kirjaa mukaanlukien äänikirjat sekä lisäksi viisi sarjakuvakirjaa. Tuolloin en oaannut ollenkaan arvata millainen lukuvuosi oli tulossa... Sarjakuvakirjoja tulin lukeneeksi kuusi, nekin kaikki alkuvuodesta.

Mitä sitten odottaisin vuodelta 2021? Asetin Goodreadsiin tavoitteeksi 125 kirjaa, sillä en halua luoda lukemisesta minkäänlaisia paineita. Tuon määrän saavuttaminen on realistista ellen totaalisesti kyllästy äänikirjoihin. Vuosi on pitkä aika, kaikenlaista voi tapahtua. Asetan tavoitteeksi osallistua molempiin klassikkohaasteisiin, Minna Canth -haasteeseen ja Pride -lukuviikkoon. Haluan lukea molemmat Seitsemän sisaren osat ennen kuin päätösosa syksyllä julkaistaan.

Kaikille jotka tätä luette toivon Hyvää lukuvuotta 2021 ja muutenkin onnea ja iloa!