Kun keväällä kuulin Veera Niemisen Avioliittosimulaattorin olevan Pyynikin kesäteatterin lavalla tulevana kesänä, varasin heti kirjan ja ilmoitin siipalle, että tänä kesänä mennään taas Pyynikillekin. Olihan Avioliittosimulaattori ollut jo hyvän aikaa lukulistallani, nyt napsahti myös motivaatio raivata kirjalle sopiva väli ennen varattua näytöstä.
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi 2013, 267 sivua
Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä Avioliittosimulaattorissa kohtaavat kaksi parikymppistä, vilkas ja puhelias itäsuomalainen Aino ja tämän länsisuomalainen vastakohta, hiljainen Jussi. Ihastuminen on nopeaa ja kun sellainen mahdollisuus tarjoutuu, lähtee ensinmainittu kuukaudeksi Jokikuntaan, länsisuomalaiselle maatilalle. Ollaan vain suomalaisia kaikki, tapamme ja "heimopiirteemme" eri puolilla maata ovat niin erilaisia, että Ainolla on paljon sopeutumista.
Jussin perhekuntaan kuuluvat isä, harvasanainen ja jurottava Erkki-setä ja pikkuveli, 13-vuotias Jaakko. Miesten takana kummittelee nainen, Jaakon synnytyksessä menehtynyt äiti. Jokikunnas on kuin mausoleumi, kaikki tehdään edelleen kuten 13 vuotta aiemmin. Kaisa, vanha perhetuttu, siivoaa ja pesee pyykit, laittaa ruuat, viipaloi kurkutkin valmiiksi viikon tarpeiksi ja leipoo pullaa pakastimen täyteen. Ainon ei pidä kallistaman venettä.
Alan hengästyä. Ei kai tässä talossa voi elää hamaan maailman tappiin juuri niin kuin vuosikymmen sitten. Minä en ainakaan voi, koska kukaan ei ole kertonut minulle yksityiskohtaisesti miten silloin on eletty.
- Toivottavasti joku opettaamiulle joskus mitä täällä saa tehä ja mitä ei.
Tuijotan Jussia haastavasti, koska ensisijaisesti koen että tämä on Jussin vika. Kukaan ei vieläkään sano mitään.
- Se on kääretorttu, sanon vielä kerran, saadakseni väen tajuamaan, miten typerän asian takia kaikki ovat typeriä.
Minulla on nyt välit poikki anoppiin, joka ei ole edes hengissä, koska ostin kääretorttua kaupasta.
Avioliittosimulaattori on helppolukuista, hyväntuulista ja viihdyttävää, ihanan arkista ja repliikeiltään luontevaa. Tästä saisi aikaan hyvän elokuvan - tai kesäteatterikipaleen!
 |
| Kuva: Leena Klemelä / Pyynikin kesäteatteri. |
Pyynikin kesäteatteri: Avioliittosimulaattori
Ohjaus: Tommi Auvinen
Teatterin lavalle siirrettynä lähtökohtiin on tehty paljon muutoksia. Aluksi ne häiritsivät, kun lukukokemuskin oli vielä niin tuoreena mielessä. Pääpari Aino (Mari Turunen ) ja Jussi (Ville Majamaa) ovatkin nelikymppisiä tai vähän vaille, Jaakko on kolmekymppinen aikamiespoika. Muutama kirjasta tuttu kohtaus esitetään myös lavalla, kuten tuo kääretorttudraama, mutta paljon on jätetty pois tai muutettu. Kaisaa ei ole otettu mukaan, sen sijaan näytelmään on ujutettu haitaria soittava kansallispukuinen tyttö jolla on myös muutama repliikki. Ainon vanhempien osuus on kasvatettu paljon mittavammaksi kuin ystävien.
Tunsin vähän väliä tarvetta supattaa miehelle miten tuo ja tuo kohtaus oli kirjassa eri tavoin ja "oikeasti ne kyllä...", joten väliajalla ja kotiin ajellessa oli paljon puhuttavaa. Väliajan jälkeen pääsin ehkä jo paremmin irtautumaan kirjasta ja siitä miten tämän oikeasti kuuluisi edetä, ja nauttimaan näytelmästä. Kirjasta irtautuminen olikin välttämätöntä, niin paljon sitä oli muokattu.
Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Erityisesti pidin pääparin lisäksi Samuli Mujeen Jaakosta joka paikoitellen vaikutti enemmänkin 13-vuotiaalta kuin kolmekymppiseltä, mikä oli tässä tapauksessa pelkästään hyvä asia.
Näin sateisena kesänä näyttelijöitä kävi kyllä sääliksi. Monet näytännöt on vedetty läpi kaatosateessa, ja siinä missä Pyynikin yleisö on säältä suojassa ainutlaatuisessa pyörivässä katsomossa, ovat näyttelijät täysin sään armoilla. Sen luulisi väkisinkin vaikuttavan lopputulokseen. Meillä oli onnea, kuten kuvasta näkyy, saimme nauttia aurinkoisesta illasta!
Kirjalle neljä tähteä, teatteriesitykselle kolme ja puoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti