Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

 Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

WSOY, 2021

Alkuteos: Bomullsängeln, 2021

Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Lukija: Krista Kosonen

Kesto: 14 h 42 min

Hildan synnyttyä isoon Sorolan sukuun Pohjanmaalla vuonna 1905, hänen äitinsä Tyyne sairastui tuijotustautiin josta ei enää koskaan parantunut. Hildaa hoiti ja opetti pääasiassa Sanna-täti, joka oli talossa syytingillä. Isä oli lähtenyt Amerikkaan jo ennen Hildan syntymää. Kaikista näistä syistä Hilda ei saanut edes lähteä kouluun, jota muut kylän lapset kävivät puolivuosittain. 

Se yksi asia, johon Sorolan suvun taloissa Maalahdessa suhtauduttiin kaikkein nuivimmin, oli Vaasan ylpeys, pumpulitehdas. Sinne ei kenenkään pitäisi päätyä töihin, mutta sinne Hildan elämänpolku vie muutaman mutkan kautta, kun hän joutuu kotoaan lähtemään aviottoman lapsen takia ja maataloustyöt ovat niin rankkoja. Rikkolan talossa piikoessa Hildan työparina oli Helli, joka siitä Vaasaan muutosta haaveili ja sai ajatuksen istutettua Hildankin päähän. Yhdessä he lähtivät kaupunkiin, yhdessä asuivat tehtaan hellahuoneessa ja tekivät pitkiä päiviä tehtaalla. 

Hilda haaveili säästävänsä rahaa niin, että saisi ostettua ompelukoneen ja voisi vaihtaa tehdastyön kotiompelijan työhön, mutta aina tuli muuta. Ajan mittaan Hilda tapasi tulevan miehensä Arvon ja siinä missä Helli oli tietoinen työläisten oikeuksista ja aktiivinen niiden penäämisessä, oli Hilda sopuisa ja vähään tyytyväinen: kunhan Arvolla ja lapsilla oli asiat kunnossa, se riitti hänelle. 

Jonni oli päiväunilla, ja Greta sylissään Hilda viimeinkin ehti selailla Hellin ruotsalaisia lehtiä. Katsohan Greta, Ruotsissa on kaikkea. Prinssejä ja prinsessoja ja trikootehtaita. Katso, millaisia hienoja kuuliaislahjoja prinsessa Sibylla saa, ottomaanin ja pukeutumispöydän ja postimerkkirasian. Hilda suukotti Gretaa, antoi tytön auttaa sivujen kääntelemisessä. Katso Greta, he saavat avioliittoneuvojakin, prinsessa Sibyllan ei pidä mennä kotiin miehensä luo, jos hän on uuvuksissa ja liikarasittunut, silloin on parempi mennä hotelliin, eikä hänen pidä hermostua, jos mies katselee muita naisia. Älä missään tapauksessa noudata sellaista ohjetta, kullanmuru. Sellainen mies pitää heittää ulos. Greta plarasi innokkaasti. Katso millaisia klänninkejä, laskettu olkalinja ja vyötärö, volankeja. Tiedätkö mitä Greta, jonakin päivänä ompelen sinulle mekon, jossa on maailman muhkeimmat volangit. Hilda antoi Gretan taas kääntää sivua. Oi Greta, katso, ruotsalaisessa ruisnäkkileivässä on vehnäjauhoja. Silvo, Hilda luki, kuule Greta, sitten kun meillä joskus on hopeita, mekin ostamme Silvo-puhdistusainetta. Sitä saadaan kuitenkin varmaan vähän odottaa. Lehden lopussa oli Kodin hygienia -palsta. Oli ilmestynyt monia kirjoja jälkeenjääneistä lapsista, ja sanottiin että lasten oli yleensäkin melkein mahdotonta totella sekuntia kauempaa sellaisia käskyjä kuin istu paikallasi ja ole hiljaa. Tiedätkö mitä Greta, Hilda sanoi, sen jopa minun tuijotustautinen äitini olisi osannut näille oppineille kertoa. Ja arvaa mitä, oma pikku kullannuppu. Hilda suukotti Gretaa nyt ympäriinsä. Ellei minulla olisi sinua, isää ja Jonnia, purjehtisin heti Merenkurkun yli, matkustaisin junalla Upsalaan ja menisin Gunilla-kouluun. Opettelisin mittojen ottamista ja kaavojen leikkaamista ja sen jälkeen avaisin hienoimman naistenvaateputiikin, mitä Vaasassa on koskaan nähty.

Hilda jäi tutkimaan ruokareseptejä. Uunissa paistettu lampaanrintakääryle. Ruijanpallaspihvit perunoiden ja kermakastikkeen kera. Voi, sinun isäsi... Arvo rakastaisi uunissa paistettua persiljatäytteistä lihamureketta porkkanamuhennoksen kera. Ja Hilda itse rakastaisi Aga-hellaa, jossa saattoi pitää tulta vuorokauden ympäri ja jota ei tarvinnut valvoa. Jaa jaa, Hilda sanoi, jonain päivänä Greta, jonain päivänä.

Kirjan lopussa Hilda on viisikymppinen ja nauttii elostaan, nyt kun heille on suotu tehtaalta jo monta vapaapäivää peräkkäin niin, että tehtaan ystäväporukka, Puuvillan kulkurit, alkaa käydä ensin lähiseudun nähtävyyksillä, sitten suuremmissa kaupungeissa kuten Turussa ja Tampereella, ja jopa yöpyä matkoillaan.

Hilda tuijotti junan ikkunasta ulos. Kiskojen kolke toi mieleen Kalevalan säkeet. Koskaan ennen ei ollut isänmaa näyttäytynyt hänelle tällaisena, Luojan käsistä syntyneenä. Taivaankaari, säteilevä aurinko,  harjujen ikivanhat halliparrat, meren rannat, karut metsät, uljaat kuuset, sataoksaiset haavat, synkät mäet, joenvarsien ohrapellot, kankaat ja kauravainiot, hirsimökit, aitat ja kauneimmista kauneimmat kukkakedot. Hilda näki rusottavan taivaan, hän näki suuria peippoparvia, sadat tiklit ja tuhannet leivot kokoontuivat lyömään leikkiä metsään, ne livertelivät Väinämöisen laulujen kaikuessa Arvon kanteleella. 

Wau. Näin mittavaa Suomen historian kertausta en ollutkaan aikoihin saanut romaania lukiessa ja kyllä tuli uuttakin asiaa, erityisesti Suomen teollistumiseen liittyen. Voisi melkeinpä sanoa, että Pumpulienkelissä Suomen, etenkin työläisnaisten historia, on toisessa pääroolissa Hildan rinnalla. Sisältöä on niin paljon, ja kirjan kerrontatyylistä tuli mieleeni aiemmin tänä vuonna kuuntelemani Marianne Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna. 

Krista Kosonen oli erinomainen valinta lukijaksi ja jatkan varmasti sarjan parissa juurikin äänikirjoina. Kirja ei tuntunut ollenkaan tuntimääränsä mittaiselta, päinvastoin olisin voinut jatkaa kuuntelua edelleen, sillä olin niin koukuttunut Hildan elämäntarinaan. Toinen osa, Lontoon tyttö, on jo ilmestynyt ja siinä on Gretan vuoro kokeilla siipiään. 

Pidin siitä, että näkökulmia tehtaan tapahtumiin oli kaksi vastakkaista, toisena tehtaan omistajien. Kun työläiset tekivät pitkää päivää, eivät omistajatkaan vain "siemailleet juomia paratiisisaarella", heilläkin oli haasteensa. Puuvillan saatavuus oli aina tuonnin varassa, laivat jäivät milloin minnekin, jopa upposivat, tuli Amerikan sisällissota, tuli lama, oli kilpailua, piti ottaa aina vain lisää lainaa voidakseen pitää tehtaan toiminnassa. Stressi oli heillä henkistä, siinä missä pumpulienkeleiden työ oli fyysisesti haastavaa.

Neliosaiseksi kasvavan sarjan innoituksensa on Alakosken oma suku, Hildan esikuva oli hänen isoäitinsä. Omaan makuuni Hilda oli liiankin sävyisä ja kohtaloonsa alistuva, mutta kun rooli perustuu todelliseen henkilöön, ei sitä parane liian paljon muuttaakaan. Greta tullee selvästikin olemaan sellainen päähenkilö joka ottaa enemmän ohjat omiin käsiinsä.