Heinäkuun lukumaratonin kooste

Heinäkuun lukumaratonia vietettiin viime viikonloppuna suhteellisen kauniissa kesäsäässä. Niinpä ylläoleva kolmen kesämaratonin yhteinen kuva sopi hyvin ainakin heinäkuun maratonille. Toivotaan samaa myös elokuun maratonille jota emännöi Marika Oksan hyllyltä -blogissa :)

Me luimme yhdessä huimat 24855 sivua! Lisäksi äänikirjoja kuunneltiin yhteensä 9h 17min. Maratoniin osallistui 44 lukijaa, joten keskiarvoksi lukijaa kohden tulee huimat 565 sivua. Nyt taputamme itsellemme oikein mahtavat aplodit!

Maratoonarit lukivat sivumääräisesti 34-1595 sivua. Luimme enimmäkseen aivan eri kirjoja kuin kukaan muu, sillä luettuja tai osittain luettuja eri julkaisuja oli yhteensä 174. Tämän lisäksi muutamaa kirjaa luettiin kahden eri maratoonarin toimesta, mutta tällä kertaa ei löytynyt edes yksittäistä teosta jota olisi luettu useammassa kuin kahdessa osoitteessa.

En listaa teille sataaseitsemääkymmentäneljää teosta. Sen sijaan jaan teille vähän triviaa.

* Neljää kirjaa luettiin kahden eri maratoonarin toimesta. Nämä kirjat olivat Elias Koskimiehen Ihmepoika jonka lukivat Kirjakko ruispellossa sekä instassa minna_rr, Stephanie Garberin Caraval jota lukivat instagram-osallistujamme, Hanna Haurun Jääkansi joka luettiin Kirjapolkuni ja Kirjan jos toisenkin -blogeissa sekä Becky Albertallin Minä, Simon, homo sapiens, jonka luki suomeksi Twitter-osallistuja @oromehime ja englanniksi In search of Peter Panin Tessa.

* Alan Bradleyltä luettiin kolmea eri kirjaa. Tessalla (In search of Peter Pan) oli luettavana Filminauha kohtalon käsissä, Handella (Tuntematon lukija) Hopeisen hummerihaarukan tapaus sekä Minnalla (Ja kaikkea muuta) Loppusoinnun kaiku kalmistossa.

* Elena Ferrantea luettiin kahdessa blogissa. Bleue (Kirjapolkuni) oli valinnut luettavakseen Amalian rakkauden ja Kirsin Book Clubin lukija Airi luki Uuden nimen tarinaa. Anthony Doerria sekä luettiin että kuunneltiin äänikirjana. Kirsin Book Clubin Sasu luki Daavidin unta ja Kaikkia värejä blogissa äänikirjana oli Kaikki se valo jota emme näe.

* Viisi eniten ahkeroinutta lukivat yhteensä huimat 6020 sivua. 

Ykkössijan vei tällä kertaa 50 shades of books huimalla 1595 sivun suorituksella. Maratoonarin omien sanojen mukaan tähän meni aikaakin todellisuudessa vain 9 tuntia, joten huikea suoritus! 

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä (osittain, s. 275)
Elina Rouhiainen: Jäjitetty (s. 483)
Elina Rouhiainen: Vainuttu (s. 414)
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi (s. 158)
Salla Simukka: Punainen kuin veri (s. 265)

Taikakirjainten Raija oli myös yli 1000 sivun lukija, tarkalleen ottaen sivuja kertyi 1007. Raija luki lähinnä Erin Hunterin sarjaa.

Erin Hunter: Villiin luontoon

Erin Hunter: Tuli ja jää

Erin Hunter: Salaisuuksien metsä

Erin Hunter: Myrsky nousee (osa)

N.K. Jemisin: The City Born Great -novelli

Bleue Kirjapolkuni -blogista luki yhteensä 986 sivua, maratoonaten pitkälti Hanna Haurun pienoisromaanien parissa.

Hanna Hauru: Raaka punainen Marja, Tyhjien sielujen saari, Liian pienet sandaalit, Paperinarujumala, Utopia eli erään kylän tarina ja Jääkansi

Toni Morrison: Koti

Ferrante: Amalian rakkaus

Linda Boström-Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan

960 sivua luki Mari Kirjakko ruispellossa -blogista. Hänen lukemistonsa oli ehdottomasti yksi persoonallisimmista, sisältäen muun muassa runoja, sarjakuvaromaanin sekä osan Perustuslakivaliokunnan sotelausunnosta!

Elias Koskinen: Ihmepoika (kokonaan, 191 sivua)

Perustuslakivaliokunnan lausunto sotesta (osittain, 20 sivua)

JP Koskinen: Ystäväni Rasputin (kokonaan, 355 sivua)

Stina Niemi ja Aino Öhman: Elämäni: potilasrunoja (kokonaan, 94 sivua)

Marjane Satrapi: Pistoja (kokonaan, 134 sivua)

Moritz Stetter: Luther (kokonaan, 166 sivua)

Elokuun maratonin emäntämme Marika Oksan hyllyltä luki 925 sivua, mm nuortenkirjoja, novelleja ja sarjakuvakirjan. 

Jonathan Case: A New Deal (sarjakuva, 106 sivua)

Manuele Fior: 5,000 km per second (sarjakuva, 143 sivua)

Dasha Tolstikova: A Year Without Mom (kuvitettu kirja, 167 sivua)

Helen D. Boylston: Helenan oppivuodet (nuortenkirja, 153 sivua) 

Truman Capote: Aamiainen Tiffanyllä (3 novellia, 60 sivua)

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli (romaani, 160 sivua)

Enid Blyton: Viisikko pelastaa salaisuuden (92 sivua, nuortenkirja)

Doris Lessing: Ruoho laulaa (romaani, 44 sivua)

Lisäksi haluan mainita Kirsin Book Clubin joka kymmenen naisen voimin luki yhteensä 1472 sivua.

* Vaikka kesä on perinteisesti dekkareiden kulta-aikaa, ne näkyivät maratonilla vähänlaisesti. Klassikkojakin luettiin enemmän, kenties loppukuun klassikkohaaste mielessä? Novellikokoelmat erottuivat taas joukosta, osittain ehkä välipaloina pidempien romaanien välissä, osittain ehkä juhannuksena käynnistyneen uuden novellihaasteen innoittamana. Novellihaastetta isännöi tällä erää Nipvet. 

* Alkuperäisistä ilmoittautuneista jäi pois maratonilta neljä, ainakin näin päättelen, koska heidän blogeihinsa ei ole ilmestynyt päivittyvää postausta eikä koostetta. Olen tarkistanut bloginne viimeksi tänään, mutta jos kuitenkin olitte mukana, eikä blogianne alla ole vasta listasta löydy, hihkaiskaahan kommenteissa :) Linkit löytyvät kaikkiin koosteisiin, jotka on kommentoitu tehdyiksi haastekoostauspostaukseen tässä blogissa.

Lopuksi vielä se tärkein, eli linkkejä osallistujien koosteisiin. Käykäähän tutustumassa, ehkä saatte lukuvinkkejä elokuun maratonille. Minä ainakin sain :)

50 shades of books

Bookishteaparty

Carry on reading

Cat, books & me

Hyllytontun höpinöitä

Hyönteisdokumentti

Iltatähden syttyessä

In search of peter Pan

Ja kaikkea muuta

Kaikkia värejä

Kirja vieköön

Kirjakko ruispellossa

Kirjan jos toisenkin

Kirjapolkuni

Kirsin Book Club

Klassikkojen lumoissa

Lampun varjossa

Lasisipulissa

Mrs Karlsson lukee

Musteella ja hopealla

Oksan hyllyltä

Rapatessa roiskuu

Sheferijm - Ajatuksia kirjoista

Sivu Sivulta

Sivujen välissä

Skies and fairytales

Suketus

Susan kirjahyllystä

Taikakirjaimet

Tiina Pasanen

Tuntematon lukija

Tänään luin

Unelmien aika

Yöpöydän kirjat

Heitä saatoit seurata instagramissa ja / tai Twitterissä:
Scart_t, Twitterissä @Scart_t ja Instagramissa @Scarbalo
Heli, Twitterissä @helipauliina ja Instagramissa @heli.pauliina
Geo, Instagramissa @renttupentu ja mahdollisesti Twitterissä @ruttokoira
Tessa, Instagramissa @in_search_of_peter_pan
Veera Kämäräinen, Instagramissa @kirjahullu
Minna instassa @minna_rr
Emmi Nääppä Twitterissä @emminaappa
Anonyymi Twitterissä @oromehime ja mahdollisesti instassa @neo_nuu
Riksuliini instassa @riksuli78 ja Twitterissä @lehto_riikka
Anonyymi Twitterissä @Kahjoska
Unknown instassa @kuuniina

Tämän koosteen myötä emännyys on minun kohdaltani taputeltu ja heitän pallon Marika Oksalle. Itse olen innolla lähdössä mukaan myös elokuun maratonille, joten sitä odotellessa!

Postaa maratonkoosteesi tänne :)

Ensimmäiset maratonlukijat ovat aloittaneet urakkansa jo perjantaiaamuna ja saavat siten urakkansa valmiiksi jo lauantaiaamuna :)

Kun teette koontipostauksia blogeihinne, olkaa kilttejä ja ilmoittakaa selkeästi lukemanne sivumäärä ja jos jaksatte, listatkaa lukemanne kirjat. Jos olette lukeneet jonkin kirjan vain osittain, merkatkaa sekin näkyviin, esim

Jane Austen: Ylpeys ja Ennakkoluulo 165 sivua (osittain)

Linkittäkää oma koosteenne kommentteihin.

Jos sinulla ei ole blogia, voit kirjoittaa suoraan tämän postauksen kommentteihin montako sivua luit ja mitä kirjoja.

Lukuiloa!

Päivittyvä postaus: Kesälukumaraton II/III (2017)

Lauantai
Klo 16
Lopullinen sivumäärä 821.

Hyvin ehdin vielä tunnissa käydä läpi Albert Edelfeltin porvoolaismalleista kertovan runsaasti kuvitetun kirjan Saariston väkeä ja huvilaneitejä. 

Lauantai
Klo 14.55
Sivuja yht 709

Tämä päivä on käynnistynyt vähän laiskanpuoleisesti, luin kuitenkin puoli neljään asti yöllä. Sinun tähtesi edistyi 35 sivua. Nyt sain luettua Äidin pikku pyövelin loppuun, 14 novellia. Aika makaaberia huumoria, ei kaikkien makuun, mutta minä otin vastaan.

Lauantai
02.13
Sivuja yht 584

Vaihdoin toiseen novellikokoelmaan jota muistan aikoinaan luetun (ja muistelisin että myös kehutun) kirjablogeissa, nimittäin Claire Castillonin Äidin pikku pyövelin. Olen nyt lukenut viisi ensimmäistä ja kyllä, nämä luistavat hyvin! Kello on nyt vaan sen verran paljon ja väsyttääkin jo, että taidan siirtyä makkariin ja lukea hiukan tuota kesken olevaa romaaniani, joka on Venla Hiidensalon Sinun tähtesi.

Klo 01.25
Sivuja yht 545

Otin seuraavaksi lukuun Tarja Leinosen novellikokoelman Liian ruskea miniä. Niminovelli vaikutti lupaavalta, mutten ole täysin vakuuttunut, että luen tätä loppuun ainakaan yhteen menoon. Novellit on jaettu neljän isomman otsikon alle ja luin niistä ensimmäisen kokonaisuuden, yhteensä kuusi novellia ja 56 sivua.

Lauantai
Klo 0.32
Sivuja yht 489

Päätin sitten ottaa pinkasta Jarno Mällisen Kotirintaman ja sehän tuli luettua yhdeltä istumalta. Tämä oli oikeasti rankempi lukukokemus ainakin minulle, kuin tuo Haurun Jääkansi. Varmaan siksi että tuo Kotirintaman poika sai pelätä ihan jatkuvasti. Nyt suihkuun ja jotain yöpalaa, mutta lukeminen jatkuu vielä.

Perjantai
Klo 22.29
Sivuja yht 322

Haurun Jääkansi tuli nopeasti luettua, eikä se NIIN järkyttävä tarina ollut kuin kuvittelin, vaikkei missään nimessä kevyt välipalakaan. Sitten miettimään seuraavaa kirjaa.

Perjantai 
Klo 21.39

Tuli puhelun takia aiottua pidempi tauko. Nyt jatkan maratonia Hanna Haurun pienoisromaanilla Jääkansi. Sen verran olen arvioita lukenut, että luvassa on rankka tarina lapsen suulla.

Perjantai
Klo 20.18
Sivuja 205

Avioliittoon ranskalaisittain on nyt luettu loppuun. Ihan sujuvalukuista tekstiä johon oli helppo keskittyä. Ei mitään käsitystä mitä lukisin seuraavaksi ja nyt on sitä paitsi iltauutisten yli kestävä tauko. Eiköhän sillä välillä ehdi uuden kirjankin valita. 

Perjantai

Klo 18.44

Luettuja sivuja 152

Tämänkertainen maratonemäntännekin on päässyt lukemisessaan vauhtiin ja ihan kivasti onkin :-)

Aloitin oman urakkani klo 16 pähkäiltyäni ensin valehtelematta tunnin verran mihin kirjaan tartun ensimmäiseksi. No okei, tuon tunnin aikana myös kuvasin kirjapinkkani ;)

On minulla ainakin valinnanvaraa! Pähkäilyn tuloksena päätin olla tällä kertaa lukematta ainakaan pelkästään novellikokoelmia (joka oli taktiikkani kesäkuun maratonilla) ja aloittaa siksi romaanista. Tosin Leena Rantasen Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista ei ole varsinainen romaani, vaan kertomuskokoelma pariisilaistuneen suomalaisnaisen kynästä. 

Tylsästi sama tausta, mutta en ole yhtä pikaista jääkaapilla käyntiä lukuunottamatta hievahtanut lukupaikaltani paviljongista, kun ilmakin on enimmäkseen suosinut. Täällä syreenien tuoksussa siis nautin yllättävän kauniiksi kääntyneestä kesäillasta, vaan nyt on ruokatauon aika. Kokkimieheni on loihtinut ruuaksi kaalikeittoa, molempien lempparia.

#pridelukuviikko: Kaikella rakkaudella

Helsinki Pridea vietetään tänä vuonna 26.6-2.7. Kirjabloggaajat osallistuvat tempaukseen lukemalla ja bloggaamalla HLBTQ-kirjallisuutta tämän viikon aikana. Haastetta emännöi Niina T. Yöpöydän kirjat -blogista.

Johanna Korhonen & Jeanette Östman

Kaikella rakkaudella

168 sivua

Into kustannus, 2014

Ruotsinkieliset tekstit on suomentanut Riikka Toivanen

Mietin pitkään jonkin romaanin lukemista Pride-viikon lukuhaasteeseen. Koska olen asettanut tavotteekseni lukea tänä vuonna hieman useamman kuin viime vuotisen yhden tietokirjan, päädyin kuitenkin valitsemaan tietokirjan ja näin luettavakseni tuli 14 tarinaa vaaleanpunaisten kansien välissä.

Johanna Korhosen ja Jeanette Östmanin toimittama tietokirja Kaikella rakkaudella kertoo neljätoista erilaista tarinaa siitä millaista on olla homo, lesbo tai transsukupuolinen 2000-luvun Suomessa. Lähestymistapoja aiheeseen on lähes yhtä monta kuin kirjoittajaakin, kuka vakavammin asialinjalla ja yleisellä tasolla pohdiskellen, kuka oman elämänsä esimerkkejä hyödyntäen, kuka huumorin keinoin.

"Ted, puolet kasitiestä ajoi juuri ojaan! Tulitko tosiaan kaapista suorassa lähetyksessä?" Näin luki tekstiviestissä, jonka eräs kollega lähetti minulle, kun olin muutama minuutti aiemmin tunnustanut Radio Extremin kuuntelijoille homoseksuaalisuuteni.
Oikeastaan se ei ollut mikään iso juttu. Olin ollut homo avoimesti melkein kymmenen vuotta, tosin kaksi ensimmäistä vuotta biseksuaali, koska se kuului asiaan. Pitää nimittäin antaa ystäville aikaa sulatella asiaa. Tämän tapahtuessa kesäkuussa 2008 olin toiminut juontajana suunnilleen kuukauden ja miettinyt monta kertaa, miten tulisin ulos suorassa lähetyksessä. Tuntuu vähän tyylittömältä vain sanoa se kahden laulun välissä. "Siinä oli Britney Spearsin tuorein single, minä muuten olen homo, ja nyt kuuntelemme vähän Kentiä."

Näin aloitti oman puheenvuoronsa radiojuontaja Ted Urho. Mukaan on saatu muitakin julkisuudesta tuttuja henkilöitä kuten kansanedustaja Jani Toivola, sekä työpaikkansa seksuaalivähemmistöön kuulumisestaan johtuen menettäneet Marja-Sisko Aalto ja toinen kirjan toimittajista, journalisti Johanna Korhonen. Marja-Sisko syntyi Olli-Veikkona vuonna 1954 ja kohahdutti vuonna 2008 ilmoittaessaan Imatran kirkkoherran virassa toimiessaan olevansa intersukupuolinen ja aikovansa korjata sukupuolensa miehestä naiseksi. Marja-Sisko yritti palata kirkkoherran virkaansa vuoden virka- ja vuorotteluvapaan jälkeen, mutta Imatran seurakunnasta erosi moninkertainen määrä jäseniä joten Aalto pyysi lopulta eroa ja toimii nykyään notaarina. Johanna Korhosen monet muistanevat siitä, että Lapin Kansan vastavalittu päätoimittaja irtisanottiin samoin tein "luottamuspulan" takia, tai sitten siksi, että Alma Mediassa keksittiin liian myöhään Korhosen elävän rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. Korhonen haastoi Alma Median oikeuteen laittomasta irtisanomisesta ja voitti jutun hovissa. Molemmat kertovat kirjassa näihin liittyvistä tuntemuksistaan. Aalto pohtii mm mitä pelkoja tuntevat he, jotka pelkäävät erilaisuutta ja toisaalta he, jotka itse ovat erilaisia. Korhonen kertoo läpikäymästään prosessista Alma Median kanssa ja toisaalta heteroseksuaalisesta valtarakenteesta ja erityisesti miehiltä saamastaan ikävästä palautteesta, tyyliin "hukkaan menee nuokin ryntäät".

Julkisuudessa on puitu myös Susanna Airolan tapausta. Airola ja ex-miehensä kertoivat juurikin Kaikella rakkaudella -kirjassa yhteisen tarinansa siitä miten Susanna rakastui naiseen ja miten Airolan mukaan piispa Eero Huovinen käytännössä savusti hänet ulos pastorin virastaan. Huovinen on tämän kiistänyt. Kuitenkin sekä Airola että Aalto ovat kokeneet kirkon nokkamiesten painostuksesta joutuneensa hakemaan eroa virastaan. Aalto on kertonut hakeneensa yli kolmeakymmentä kirkon virkaa ennen kuin sai notaarin toimensa Kuopion seurakunnasta.

Sekä Aalto että Airola ovat julkaisseet muutakin kirjallisuutta kuin osuutensa Kaikella rakkaudella -kokoelmassa. Aalto on kirjoittanut muun muassa kaksi dekkaria. 

Kirja tarjoili ennestään tuttuja näkökulmia mutta toisaalta opin siitä myös paljon uutta. Rita Paqvalénin kertomus oli yksi kiinnostavimmista. Hän avasi omien yksilöityjen muistikuviensa myötä erilaisia tapahtumia jotka ovat olleet virstanpylväitä niin hänelle itselleen kuin yhteiskunnalle. Vuosi 2000 oli hänelle erityisen merkityksellinen. Silloin valittiin presidentiksi Tarja Halonen, jonka Paqvalén näki feministisesti uskottavana, vähemmistöjen puolesta itsensä likoon laittavana ja kulttuurimyönteisenä. Samana vuonna Paqvalén tapasi elämänkumppaninsa ja perusti yhdessä muutaman muun naisen kanssa LBT-kulttuurifestivaalin Tribadien yöt ja päivät. 

Toinen kirjan takana olevista, Jeanette Östman, avasi seikkaperäisesti vaimonsa synnyttämän lapsen huoltajuuden ja adoption monimutkaisia koukeroita mm Kelan ja hovioikeuden kanssa asioidessa. Heille kun kävi niin, ettei käräjäoikeus antanutkaan Östmanille huoltajuutta vaikka näin äidin tekemissä hakemuksissa naisparien kanssa oli ollut tapana toimia, ja he joutuivat hakemaan huoltajuutta aina hovioikeudesta saakka.

Kaikella rakkaudella julkaistiin helmikuussa 2014, samana päivänä kun eduskunta alkoi käsitellä aloitetta sukupuolineutraalista avioliittolaista. Vuonna 2014 Suomessa oli 2435 rekisteröityä parisuhdetta. Lakiehdotus aiheutti paljon keskustelua, kyseltiinpä eduskunnassa mm. Sipilän jumalanpelosta, mutta läpihän se meni ja astui voimaan maaliskuussa 2017. Merkittäviä muutoksia on myös lakiin sisältyvissä liitännäislaeissa, joiden myötä mm samaa sukupuolta olevat avioparit saivat adoptio-oikeuden. Kirjassa vuonna 1968 syntynyt näyttelijä Kristoffer Möller ounasteli olevansa liian vanha kun se päivä koittaa. Montaakohan samaa sukupuolta olevaa paria lapsionni adoption muodossa lähivuosina tai edes -vuosikymmeninä lykästää? Vaikka viime vuosikymmenet ovat tuoneet paljon lakipykälien helpotusta sekä lisänneet suvaitsevaisuuden ilmapiiriä, on molemmissa vielä paljon kehittämisen varaa.

Sami Rajakylä: Pankkipoika

Sami Rajakylä: Pankkipoika

216 sivua

Johnny Kniga, 2016

Esko Peltonen on 35-vuotias, kolme vuotta sitten Kouvolasta Helsinkiin muuttanut mies joka on töissä Hypermarketissa, isossa kauppaketjussa jossa on myös pankkipalvelut. Esko istuukin vain satunnaisesti kassalla ja tekee vuoroja enimmäkseen infossa ja Hyperpankin tiskillä. 

Esko ajatteli irtisanoutumista. Ajatus tuli otettua mukaan töihin siinä missä kotiavaimet. Työ oli aina merkinnyt Eskon elämässä järjetöntä rangaistusta. Jokapäiväisellä kärsimyksellään hän sovitti varsinaisten pahantekijöiden, kasvottomien yhtiömiesten ja -naisten synnit. Järjestelmä oli rikkaiden rakentama, rikkaita varten. 

Eskolla on oma asunto Laajasalossa, mutta enimmäkseen hän asuu naisystävänsä, politiikan toimittaja Annen asunnolla Kampissa. Omille kämpilleen Esko pakenee silloin kun haluaa kaljoitella rauhassa, Anne kun ei katso edes satunnaisia oluttuoppeja hyvällä vaan vahtii niin Eskon syömisiä että juomisia ja patistaa tätä lenkkeilemään. 

Eskon elämässä on siis päällisin puolin palikat kohdillaan, on töitä ja on naisystävä. Molemmat vain vaativat Eskolta liikaa. Hypermarket luo jatkuvalla alimiehityksellään tauotonta kiirettä, Anne taas vaatii loputtomasti seksiä. 

Töissä pakkosyötetylle salihousupornolle oli puoltaviakin näkökulmia. Toukokuussa Anne sai 28,5% enemmän seksiä talvikauteen verrattuna. Mitä sitten, vaikka Esko ajattelikin rakastelun aikana jotain kaupassa näkemäänsä naista. Rouvalle riitti että mies hoiti hommat, kunhan ei hoitanut niitä liian nopeasti. 
Tietenkään Annelle mikään määrä seksiä (mihin Esko kykeni) ei ollut tarpeeksi: mitä enemmän nainen sai, sitä enemmän nainen halusi, ja varsinkin aamuisin Eskon oli usein hätisteltävä seksinnälkäinen akka pois kimpusta. Parisuhteessa ei ollut mitään syytä passata hyvää aamupalaa rakastelun vuoksi. Niin kauan kun Anne sai panon tai kaksi viikossa ja mies säännölliset ateriansa, asiat olisivat hyvin. 
Riittäisikö se loppuelämäksi, Esko usein itsekseen pohti. Pitäisikö sitoutua, muuttaa kirjat, ostaa sormus ja kosia?

Pankkipoikaa ei tarvitse lukea montaakaan sivua päätelläkseen missä vähemmän fiktiivinen Esko olisi töissä. Itse asiassa Rajakylä itse on töissä Prismassa vastaavissa hommissa. Viime syksynä hän oli lehtihaastattelun mukaan parin kuukauden vapaalla kirjoittaakseen kolmatta romaaniaan ja leukaili, ettei vielä tiennyt onko esimies lukenut hänen romaaniaan. 

Esko riutuu töissään "hirviöasiakkaiden" kynsissä niin kovasti, että kauhistelin lukiessa ovatko Prisman pankkipalveluiden ja infopisteen asiakkaat todellisuudessakin niin kohtuuttomia kuin Eskon Hypermarketissa kohtaamat asiakkaat? Kun asioin kyseisessä pankissa melkoisen aikaavievän asian takia kohta kirjan luettuani, mietin Pankkipoikaa ja taisin kiitellä ystävällistä asiakaspalvelijaa vielä normaaliakin vuolaammin...

Rajakylä on haastatteluissa kertonut kirjoittavansa nykyaikaisten työläisromaanien trilogiaa. Rajakylän esikoisessa päähenkilö oli pöytälaatikkorunoilija, naista haikaileva, liikaa viinan perään oleva Kelan virkailija. Mikähän on Rajamäen kolmannen romaanipäähenkilön ammatti? Bussikuski? Sairaanhoitaja? Kuka kohtaa veemäisiä asiakkaita? Portsari? Baarimikko? Taksikuski? Poliisi? 

Rajakylän tyyli kirjoittaa on hyvin arkinen ja huumori on mustanpuoleista. 

30 sivua ennen kirjan loppua kirjoitin muistiinpanon: "Minulla ei ole mitään käsitystä mihin tämä kirja voisi päättyä. Toistaiseksi se on ollut Eskon työpäivien ja vapaa-ajan kuvailua ilman mitään kummempaa juonellista kehitystä." Pankkipoika onkin enemmän tuokiokuva Eskon elämästä kuin juonellinen eteneminen a:sta b:hen.

Kesälukumaraton II/III 8.7.17 - Ilmoittaudu tähän!

LINKITÄ OMA KOOSTEESI TÄHÄN LINKKIIN! :)

Tänä kesänä kirjabloggaajat järjestävät peräti kolme lukumaratonia. Ensimmäisestä oli vetovastuussa Hannan kirjokansi ja linkin ensimmäisen maratonin koontipostaukseen löydät täältä. Myös maratonien yhteinen logo on Hannan työstämä.

Lukumaratonin ajatuksena on ottaa aikaa itselle ja lukemiselle 24 tunnin yhtäjaksoisen ajan. Voit toki syödä ja nukkua, emme ole kohtuuttomia, mutta kaikki mitä tuon 24 tunnin aikana teet, lasketaan lukuaikaan. Jos aloitat esimerkiksi lauantaina kello 15, lukuaikasi päättyy sunnuntaina kello 15.

Varsinainen maratonpäivä on lauantai 8.7, mutta lukemisen voit myös aloittaa perjantaina ja lopettaa lauantaina tai aloittaa lauantaina ja jatkaa sunnuntain puolella, kunhan osa tuosta 24 tunnin ajanjaksosta ajoittuu lauantaihin.

Voit osallistua maratoniin vaikka sinulla ei olisikaan kirjablogia tai mitään muutakaan blogia. Voit päivittää lukemisesi edistymistä esimerkiksi Instagramissa tai Twitterissä tai kommentoimalla varsinaista maratonin aloituspostausta tässä blogissa. Sosiaalisessa mediassa käytämme häsäriä #lukumaraton.

Te joilla on kirjablogit, voitte tehdä omat aloituspostauksenne ja suotavaa (joskaan ei pakollista) on, että lukemisen keskelläkin ehditte hiukan päivittää miten etenette, sillä monet maratoniin osallistuvat käyvät mielellään lueskelemassa toisten maratonien etenemistä oman lukemisensa huilitauoilla. Maratonin päätyttyä on aika tehdä koontipostaus ja linkittää se myöhemmin tässä blogissa avattavaan koontipostausketjuun.

Minkäänlaisia minimi- saati maksimisivumääriä lukemiseen ei ole. Voit osallistua täysin oman mielesi, fiiliksesi ja lukumakusi mukaan. Voit lukea lapsille, urakoida läpi tiiliskiven, lukea novelleja, esseitä, sarjakuvia tai lukea jonkin teeman mukaan useampia kirjoja you name it! Sinun ei myöskään tarvitse lukea kirjoja kokonaan, jos luet vain osan kirjaa maratonin kuluessa, mainitse asiasta omassa koontipostauksessasi. Hannan emännöimässä lukumaratonissa sivumäärät vaihtelivat 5-1364 sivun välillä. Voit siis osallistua täysin ilman paineita, me toivotamme kaikki lukijat tervetulleiksi mukaan Blogistanian tempauksiin!

Voit ilmoittautua mukaan tämän postauksen kommenttikenttään vaikka heti, muista linkittää myös blogisi. Voit myös ilmoittautua myöhemmin, vaikka vasta ryhtyessäsi lukemaan. Teen listan ennakkoon ilmoittautuneista tämän postauksen alareunaan.

Tässä vielä kertaus säännöistä:

Maratonin säännöt:

1. Mukaan ilmoittaudutaan tämän postauksen kommenttiosiossa. Jos sinulla on blogi, kerro myös sen osoite.
2. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan. 
3. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 7.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 9.7, kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
4. Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
5. Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi joka tapauksessa lasketaan luettu sivumäärä, ilmoitetaan se blogissa ja linkitetään tuo tulospostaus minun blogiini, erilliseen myöhemmin julkaistavaan koontipostaukseen. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan myös luetut kirjat. LINKITÄ KOONTIPOSTAUKSESI TÄHÄN LINKKIIN, KIITOS!
6. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa blogia.
7. Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton. (Yllä olevaa kuvaa saa myös käyttää vapaasti.

TERVETULOA MUKAAN LUKUMARATONILLE!

Tähän mennessä mukaan ilmoittautuneet bloggarit:

50 shades of books

Bookishteaparty

Carry on reading

Cat, books & me

Hyllytontun höpinöitä

Hyönteisdokumentti

Iltatähden syttyessä

Ja kaikkea muuta

Kaikkia värejä

Kirja vieköön

Kirjakko ruispellossa

Kirjan jos toisenkin

Kirjapolkuni

Kirjasatama

Kirsin Book Club

Klassikkojen lumoissa

Lampun varjossa

Lasisipulissa

Limalepakon kirjablogi

Matkalla Mikä-mikä-maahan

Mrs Karlsson lukee

Musteella ja hopealla

Oksan hyllyltä

Rapatessa roiskuu

Sheferijm - Ajatuksia kirjoista

Sivujen välissä

Skies and fairytales

Suketus

Susan kirjahyllystä

Taikakirjaimet

Tiina Pasanen

Tuntematon lukija

Tänään luin

Unelmien aika

Yöpöydän kirjat

Lisäksi mukaan lähtee muutama joita voi seurata instagramissa ja / tai Twitterissä:
Scart_t, Twitterissä @Scart_t ja Instagramissa @Scarbalo
Heli, Twitterissä @helipauliina ja Instagramissa @heli.pauliina
Geo, Instagramissa @renttupentu ja mahdollisesti Twitterissä @ruttokoira
Tessa, Instagramissa @in_search_of_peter_pan
Veera Kämäräinen, Instagramissa @kirjahullu
Minna instassa @minna_rr
Emmi Nääppä Twitterissä @emminaappa
Anonyymi Twitterissä @oromehime ja mahdollisesti instassa @neo_nuu
Riksuliini instassa @riksuli78 ja Twitterissä @lehto_riikka
Anonyymi Twitterissä @Kahjoska
Unknown instassa @kuuniina

Martina Haag: Olin niin varma meistä

Martina Haag: Olin niin varma meistä

Atena 2017

212 sivua

Ruotsinkielinen alkuteos: Det är något som inte stämmer, 2015

Suomennos: Riie Heikkilä

On syyskuun alku, mutta ilmassa on jo lähestyvän talven tuntua. Tukholmalainen Petra on juuri lentänyt Jällivaaraan ja on jatkamassa matkaa helikopterilla Sarekin kansallispuistoon, mukanaan kissansa Kapteeni Kuono, ruokalaatikko ja matkalaukku. Siellä Petraa odottaa Ráhnukka, Ruotsin matkailijayhdistyksen tunturimökki jossa vaeltajat voivat yöpyä korvausta vastaan. Petra on hakeutunut mökkivahdiksi aiemman mökkivahdin loukkaannuttua ja sesongin loppuun, seuraavat kolme viikkoa, hän tulee asumaan kahden päivän vaellusmatkan päässä seuraavasta ihmisasutuksesta. Näiden viikkojen aikana hän ei voi käyttää nettiä tai kännykkää, ei katsoa televisiota. Aurinkopaneelit sentään tuottavat tarvittavan sähkön läppärille, sillä kirjoittaa hän aikoo. Kaksikymmentä päivää myöhemmin hän haluaa nousta helikopteriin mukanaan käsikirjoitus uuteen kirjaansa. Aihekin on valmiina ja se on Petran ja hänen Anders-miehensä kipeä avioero.

He olivat onnellinen pariskunta, kirjailija ja tunnettu tv-kasvo. Heidän onnensa kruunasi kaksi suloista poikaa, Nisse ja Sigge, vielä tarhaikäiset. Heillä oli koti Tukholmassa ja mökki Ingarön saarella. Juuri Ingarössa Petra huomasi, ettei kaikki ole hyvin heidän välillään, vaikka hän on aina ollut, kuten kirjan nimikin kertoo, niin varma heistä ja heidän kestävästä onnestaan. 

Erosta on kulunut jo vuosi, mutta Petra ei ole pystynyt jatkamaan omaa elämäänsä. Hän velloo edelleen menneessä, muistelee sitä vuotta jolloin kaikki merkittävä tapahtuu ensimmäisen kerran ilman Andersia. Joulu ilman Andersia, ensimmäinen hääpäivä ilman Andersia, lasten syntymäpäivät ilman Andersia. 

Vaikka Petra kaipaa rauhaa, on sitä Ráhnukassa ehkä enemmänkin kuin tarpeeksi. Mökissä yöpyvät turistit toki tarjoavat juttuseuraa, mutta ihmiset osaavat olla hankalia. Luonto ympärillä on Petralle Tukholman vastakohtana uutta, mutta kiinnostavaa. Vain se häiritsee, että kaikki varoittavat häntä liikkumasta tiettyyn suuntaan. Viereiselle Taalujärvelle ei ole menemistä ja pikkuhiljaa Petralle aukeaa mitä siellä on tapahunut.

Taalujärven tragedian onkin ilmeisesti tarkoitus luoda romaaniin jännitettä, varsinkin kun kirja alkaa lyhyellä kohtauksella jossa Petra pakenee jotain, juoksee sakeassa sumussa vaikkei enää jaksaisi, on huolissaan lapsistaan. 

Takakannessa ja sivuliepeessä on ruotsalaislehtien kehuvia arvioita siitä, miten Haagin avioerokertomus on "kirvelevin lukemani avioerokokemus" tai "saa sanattomaksi, osaisinpa kuvailla tunteita kuin hän". Nyt täytyy myöntää, etten saanut tästä irti ihan yhtä paljon. Lainasin kirjan pikavippinä, nopealla päätöksellä, ja aloin lukea samantien, ottamatta sen kummemmin selvää kirjasta tai kirjailijasta. Kun en edes kansiliepeitä ensin käynyt läpi, en ensi alkuun tullut edes ajatelleeksi sitä minkä kaikki muut lukijat ilmeisesti ovat tiedostaneet ennen kirjaan tarttumista, eli sen että kyseessä on Martina Haagin oman avioeron auki kirjoittaminen. Ehkä se teki omasta lukukokemuksestani vaisumman, toisaalta ehkä se, etten ole suomalaislukijana nähnyt niitä lehtijuttuja ja avioeroa kirkuvia otsikoita, jotka ovat ruotsalaisille tuttuja. Martina Haagin nimen olin kuullut aiemminkin, mutten ollut lukenut hänen aiempia romaanejaan. Tämä avioeroromaanin perusteella ei ole kovin isoa mielenkiintoa niitä käsiini etsiäkään. Jotenkin kirjasta jäi sellainen loppufiilis, että se antaa eniten kirjailijalle itselleen. 

Blogistanian kesälukumaraton I/III, 17.6.17

Tänä kesänä meitä lukutoukkia hemmotellaan peräti kolmella kirjabloggaajien emännöimällä lukumaratonilla. Kirjan jos toisenkin on saanut kunnian emännöidä heinäkuista tapahtumaa, mutta ensimmäisen maratonin veti Hannan kirjokansi. Kiitos Hannalle emännöinnistä!

Oman maratonini pääsin aloittamaan vasta iltamyöhään, klo 23 lauantai-iltana. Totta puhuen meillä oli niin kiireinen loppuviikko, että meinasin unohtaa koko maratoonaamisen ja niinpä en ollut varta vasten valikoinut kirjastostakaan mitään erityisesti maratonlukemista varten. Onneksi kotoa löytyi muutama novellikokoelma ja uusin Granta jossa on eläinteema.

Lauantai

Aloitin siis oman lukemiseni iltamyöhään ja havaitsin heti isomman luokan häiriötekijän. Samana yönähän juostaan Jukolan viestiä ja vaikkei meillä mitään suunnistustaustaa olekaan, valvotaan Jukolan viestiä aina niin myöhään kuin jaksetaan. Ja minunko pitäisi lukea samaan aikaan? Tartuin kuitenkin novellikokoelmaan Hänen huulensa ovat metsä, ajatuksena että novelli kerrallaan on edes paremmat chanssit edetä kuin jatkamalla kesken olevaa romaania joka oli Jenni Linturin Jälleenrakennus. Tosin tämä kokoelma on täysin mukavuusalueeni ulkopuolella, fantasiaa, kauhua ja tieteisnovelleja.

Luovutin aamukolmen maissa ja olin saanut luettua vaivaiset... nooh sanotaan että alle sata sivua. Neljässä tunnissa. Pirtsakka startti! 😕

Sunnuntai

Koska yöllä tuli valvottua tuli vastaavasti aamupäivä nukuttua. Ja lukuisia muita selityksiä sille, miksi klo 15 sivusaldoni oli 124. Kirjavalintani syytä se ei kuitenkaan ollut, sillä osa novelleista oli oikeinkin mieleisiä, jos sitten osasta tuumasinkin, että tässäkö tämä nyt oli?

Viideltä mies alkoi katsoa jotain tuikitärkeää jalkapallomatsia ja minä siirryin kirjojeni ja koiralaumani kanssa ulos. Meillä tosiaan on koiria laumallinen, neljä cockerspanielia ja neljä cavalier kingcharlesia. Ulkona ilman niitä isompia häiriötekijöitä lukeminenkin edistyi hiukan paremmin, sillä kaksi tuntia myöhemmin olin lukenut 96 sivua lisää. Aloitin toisen novellikokoelman, aivan eri tyyppisen. Olin varannut kirjastosta varastokirjan, vuonna 1965 painetun kokoelman suomalaisia kirjailijoita, Holappaa, Haavikkoa, Hyryä, Säisää...

Kyllä, olin ottanut kännykän mukaan. Kyllä, minä räpläsin sitä. Kyllä, enemmänkin olisi voinut lukea ja vähemmän räplätä...

LOPPUTILANNE.

Sain luettua yhteensä 364 sivua.

Hänen huulensa ovat metsä, osittain, 212 sivua

Uuden proosan parhaita, osittain, 115 sivua

Jenni Linturi, Jälleenrakennus, osittain, 37 sivua.