tiistai 23. elokuuta 2016

Milla Keränen: Kapteeni


Milla Keränen: Kapteeni 
Gummerus 2016
471 sivua 

Kauempaa suola-aittojen ja kauppiastalojen takaa kuului koulupoikien metelöintiä. Minun olisi pitänyt olla heidän joukossaan, kuten kunnon kauppiaanpojan kuului, eikä pureskelemassa ruisleipää suola-aitan takana, mutta kevätpäivät olivat minusta aina liian kauniita tuhlattaviksi. Kun sulavat jäät paukkuivat ensimmäistä kertaa jokirannassa, minä karkasin satamaan ja aloin odottaa kesää.

Pikku-Johanin eno purjehtii pienellä huukkarijahdilla, Marialla, kaukaisiin maihin. Niin hän ainakin kertoo tarinoissaan joissa vilisevät tummapintaiset kaunottaret, sateenkaartakin kirkkaammat eläimet, tropiikin yöt ja kaukaiset satamat, tuomisinaan kauniit simpukankuoret. Lapsena Johan ei malttanut odottaa että eno ottaisi hänet merille mukaan, mutta ennen kuin Johan, jota Anders ja porvoolaiset satamamiehet Kapteeniksi kutsuvat, ehtii riittävästi kasvaa, meri vaatii uhrinsa. Kun pappi heitti hiekkaa arkulle, katseli Johan joenvarteen ja tuumi, että mereen Anders olisi pitänyt haudata, sillä Anders ja hän itse ovat meren omia.

Viisitoistavuotiaana, 1740-luvun lopulla, Johan saa ensimmäisen pestinsä ja ylenee pian tyyrmanniksi, purjehtien joka talvi Välimerelle saakka. Friedrichshamnin pohjakosketus Tammisaaren edustalla vaatii kuitenkin yli talven kestävät korjaustyöt ja tuon talven mittaan Johan tutustuu Gretaan, kuusitoistavuotiaaseen ujoon ja hiljaiseen kauppiaantyttäreen. Kun vedet aukeavat ja Johan purjehtii pois, jäävät nuoret toistensa mieliin.

Kuluu muutama vuosi, kun Tammisaareen saapuu viesti joka kertoo Johanin saapuvan pian kaupunkiin. Greta kuulee vanhempiensa keskustelevan Gretan naittamisesta Johanille, eikä ole kuulemastaan lainkaan pahoillaan. Johanin isä on tällä välin kuollut ja nuorukaisesta on tullut sitä myötä kauppias ja talonomistaja. Johanilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista mielenkiintoa asettua aloilleen ja ryhtyä maakravuksi, päinvastoin, hänellä on suuri suunnitelma rikastumisesta. Niinpä Johan oli helpottunut kun Greta vastasi myöntävästi kosintaan. Isänsä kuoltua hänen olisi ollut pakko luopua suunnittelemastaan Itä-Intian purjehduksesta, ellei olisi ottanut vaimoa huolehtimaan kauppahuoneesta.

Ajattelin Gretaa kumartuneena tilikirjojen ääreen tai nostelemassa kangaspakkoja vanhempiensa rihkamapuodissa ja olin varma, että Franz tulisi olemaan tyytyväinen valintaani. Kun olin nähnyt naiseksi varttuneen Gretan merillä viettämieni vuosien jälkeen, minun oli ollut helppo tehdä ratkaisuni. Jonas oli ollut oikeassa; mikään ei tekisi miehen elämästä yhtä mukavaa kuin hyvä vaimo, ja Gretassa oli kaikki ne ominaisuudet, jota mies vain saattoi toivoa. Varsinkin sellainen mies, joka aikoi lähteä vuosiksi merille ja jättää nuorikkonsa yksin. 

Moni menehtyy rankan matkan aikana tropiikin tauteihin, mutta Kapteeni selviytyy perille Madrasiin. Intiaan kantautuu pitkällä viiveellä myös tieto Euroopassa puhjenneesta sodasta. Kauppalaivat otetaan sotakäyttöön, niin myös se Englannin Itä-Intian kauppakomppanian alus jonka perämiehenä Johan lähti matkaan, mutta päällikkönä rantautui Intiaan. Mukaan kotimatkalle tarttuu Mikko, suomalainen merenkävijä joka ystävystyy ensin Kapteenin, myöhemmin myös tämän vaimon kanssa.

Mikosta tuleekin tarinan kolmas päähenkilö, hyvä niin. Ilman Mikkoa olisi jäänyt puuttumaan enemmänkin kuin kolmannes. 

Kapteenissa on monia teemoja. On Johanin kaipuu merille ja ahdistava velvollisuudentunne vaimosta ja kauppahuoneesta. Tarve menestyä ja tuskastuminen kun asiat eivät ota sujuakseen ja siitä seuraavat lukuisat väärät valinnat. On Gretan ikävä, yksinäisyys, lukuisat miehelle kirjoitetut kirjeet jotka eivät koskaan häntä tavoita ja tyhjä syli johon vain koiranpentu käpertyy. On Johanin ja Mikon ystävyys, luottamus ja luottamuksen pettäminen. 

Vaikka tarina olisi tietyin paikoin kestänyt pientä tiivistystä, kantoi tunnelma hyvin läpi kirjan. Pidin myös Gretan ja Johanin toisistaan niin eroavien maailmojen vastakkainasetteluista. Kun mies on keskellä tropiikkia oloissa joita Greta ei pysty edes kuvittelemaan, kertoo vaimo kirjeisiinsä arkisista asioista kuten lumesta joka ylettää sukanvarsiin, keväällä tulvivasta joesta ja pohtii mahtaako Johan siellä kaukana saada edes riisipuuroa jouluna.

En yleensä reagoi kirjoihin niin fyysisesti kuin Kapteenin viimeisillä sivuilla. En sanoisi välttämättä pitäneeni loppuratkaisusta, mutta sen toteutus Johanin osalta toi ensin vilunväreet ja sitten sainkin pyyhkäistä silmäkulmaa kun Greta kirjoitti miehelle viimeisen kirjeensä. 

torstai 18. elokuuta 2016

Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut


Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut 
Savukeidas 2016
184 sivua


Villa Vietin linnut on Kirsi Alanivan esikoisromaani ja samalla ensimmäinen Savukeitaan kustantama kotimainen proosateos. Sen löytääkseen Savukeidas yhdessä Turun yliopiston kanssa toteutti kilpailun, johon osallistui yhteensä kahdeksantoista yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen nykyistä tai entistä opiskelijaa.

Päähenkilö Ellie syntyi 1970-luvulla saaressa, rappeutuneeseen 300-neliöiseen kartanoon. Vielä 60-luvulla Ellien isoäiti Saga piti siellä loistokkaita juhlia joihin osallistuivat aikansa kuuluisimmat runoilijat ja kuvanveistäjät. Ellien äiti Ilse kasvoikin sherryn huumaavassa tuoksussa juhlavieraiden jaloissa nukkuen, painaen mieleensä lukuisat tarinat joita kertoi vuorostaan tyttärelleen iltasaduiksi. Yksi Ellien mieleen painuneista tarinoista kertoi avantoon hukutetuista kaksostytöistä, miten avannolle kulki kolmet jalanjäljet mutta vain yhdet palasivat takaisin. 

Kun minun piti kuusivuotiaana neuvolassa piirtää kuva perheestäni, lisäsin harmaalla tussilla minun ja äitini selän taakse parikymmentä laihaa varjoa kuvaamaan niitä sukulaisia, jotka pitivät meille ilta toisensa jälkeen seuraa. Sain lähetteen jatkotutkimuksiin joissa minulla todettiin olevan ylivilkas mielikuvitus ja loitontunut käsitys todellisuudesta. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että kuusivuotias tiesi miten tehdään kaalikeittoa ja osasi sytyttää leivinuuniin tulet.

Ellien lapsuudessa ei juhlia järjestetty. Isovanhemmat olivat kuolleet 70-luvun alussa, samana vuonna kuin Ellie syntyi, eikä Ellien äiti halunnut taloon vieraita. Niinpä Ellien seuraa olivat äidin lisäksi saaren metsäneläimet ja loputtomat tarinat. Luokkatoveritkin kertoivat kartanosta kummitustarinoita ja pitivät Ellien äitiä pikkulapsia syövänä noitana, joten Ellie ei ystäviä saanut koulussakaan. Tyttö oppikin jo pienenä huolehtimaan asioista äitinsä puolesta, hankkimaan ruuat ja väärentämään äidin nimikirjoituksen koulusta tulleisiin papereihin ja muutenkin ikään kuin suojelemaan tätä ulkopuoliselta maailmalta.

Vain yhdellä ihmisellä oli lupa tulla kyläilemään kartanoon. Saaressa, jos mahdollista vielä rähjäisemmässä kartanossa, asuva Erik täyttää kuolleita lintuja. Uteliaisuuttaan Ellie alkaa käydä Erikin luona, mies laittaa tytölle ruokaa metsästämistään linnuista ja opettaa tälle ornitologiaa.

- Tipuseni, Erik huokaisi, miten minä olenkaan sinua ikävöinyt.

Sanat liukuivat hitaasti sisään ja ulos, toistuivat kertosäkeenä korvissani, tipusenitipusenitipuseni, sinuaikävöinytsinuaikävöinyt. Annoin niiden upota kudoksiini ja painautua pitkin solujen seinämiä, kunnes pienet linnut levittivät siipensä reisieni välissä ja lehahtivat ilmaan. Kuukausia solmussa olleet hermosäikeeni huokaisivat ja avautuivat ihoni alla kuin tutun kartan polut.

Pieni kirja on sivumääräänsä nähden vahva sukupolvien tarina jossa ääneen pääsevät Ellien ja tämän äidin lisäksi menneiden sukupolvien naiset. Mystistä moniäänistä tarinaa lukiessa ei koskaan tiennyt mitä on odotettavissa muutaman sivun päästä ja se lisäsi kiehtovuutta.

maanantai 15. elokuuta 2016

Unpopular bookish opinions -haaste

Bongasin tämän haasteen äsken Ajatuksia kirjamaasta Annin blogissa ja kun se oli siinä vapaasti napattavissa joten nappasinpa sitten :-) Jatketaan samalla formaatilla, eli jos jollekin mukaan tarttuu niin rouva on hyvä vaan.

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitivät, mutta sinä et.
Anne B. Ragden Berliininpoppelit! Luin ensimmäistä osaa peräti 80 sivua ja jätin kesken koska se oli mielestäni niin tylsää ja pitkästyttävää. En löytänyt siitä mitään miksi muut sitä niin rakastavat. Ainoa syy miksi luin sitä niin pitkälle, oli se että olin ottanut sen ainoana kirjana mukaan automatkalle eli vaihtoehtoja ei ollut. 30 sivua olisi muutoin riittänyt. 

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Päivi Kanniston Elämäni nomadina! Olen nähnyt siitä pelkästään negatiivisia arvioita, mutta tämä wanna-be-nomadi jolta puuttuu vain riittävät tulot pitää häntä lähes idolinaan :-D

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Colm Toibinin Brooklyn. Väärä mies! Täysin väärä mies!

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
En pidä dystopiasta, se on kaiketi ykkösinhokkini. En lue myöskään fantasiaa enkä dekkareita muutamia satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Noista kolmesta toivoisin pitäväni dekkareista, ihan sillä että niitä ilmestyy niin paljon joten valinnanvaraa olisi paljon. 

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Harry Potter. Minähän en tajua miksi aikuiset lukevat niitä omaksi huvikseen ;-)

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
Joel Haahtela. Luin muutama vuosi sitten yhden kirjan, Lumivalkea jotain..? Halusin pitää siitä kun sillä oli niin kaunis nimikin, mutta poijjat kun ahisti! Ei ollut mun tyyppinen kirjailija hän.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Harry Potterit edelleen ja niiden lisäksi esim se aids-sarja (Älä pyyhi kyyneleitä...) koska kuvittelen sen olevan liian synkkä, Knausgårdin Taisteluni koska se tuntuu olevan loputon, Taru Sormusten Herrasta, se ei kai ole sarja vai onko, leffoja ainakin tuntuu olevan lukuisia ja syy siis se että sekin on tarkoitettu minua nuoremmille plus on fantasiaa tjs. 

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Kultahattu. Olihan se kirjakin ihan ok, mutta leffa vauhdikkaampi ja elävämpi.

Poimintoja Syksyn 2016 Kirjakatalogeista

Syksyn kirjakatalogit alkoivat ilmestyä jo maaliskuussa, mutta nyt vasta olen päässyt lukujumituksestani sen verran hyvin eroon, että lukusuunnitelmien tekeminenkin taas kiinnostaa. Tässä siis poimintoja syysuutuuksista ja toivottavasti mahdollisimman moni tulee myös löytymään loppuvuoden kirja-arvioista :-) 

Bazar

Kate Morton: Salaisuuden kantaja 
60-luvulla Laurel joutuu seuraamaan järkyttävää rikosta joka muuttaa hänen käsityksensä äidistään niin, että vielä 50 vuotta myöhemmin asia vaivaa häntä. Äiti on jo 90-vuotias ja Laurel päättää selvittää menneisyyden kuviot ennen kuin on liian myöhäistä. 

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
Tässä on niin mahtavan kuuloinen kirja, että laitoin sen välittömästi kirjastoon varaukseen! 1900-luvun alussa maharadhjat elävät Intiassa kukoistuskauttaan. Jalosukuisen mutta köyhtyneen perheen tytär Anahita ystävystyy prinsessa Indiran kanssa ja pääsee tämän seuralaisena sisäoppilaitokseen Englantiin. Mutta sitten syttyy ensimmäinen maailmansota. 

Katherine Bancol: Suudelkaa minua
Koska oi koska ehdin alkaa lukemaan Pancoleja! Tämäkö ei kuulu Mimmit-sarjaan?

Gummerus 

Minna Rytisalo: Lempi
Kun esikoisromaani sijoittuu Lapin sotaan, olen heti mukana. En tiedä johtuuko se äitini ystävättären omista kokemuksista joista minäkin teini-ikäisenä kuulin vai jostain muusta, mutta Lapin sota saa minut aina höristämään korviani. Kirjan esittelyssä on mielestäni hieno lause. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina - meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään. 

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa 
Kustantaja kehuu syksyn suurimmaksi lukuromaaniksi ja lukuromaanien ystävä vastaa kutsuun. Rakkautta, rohkeutta ja sodan mielettömyyttä Lontoon pommitusten keskellä.

Muriel Barbery: Haltiaelämää
Kaksi tyttölasta joista toinen ymmärtää kukkien puhetta ja toinen on erityisen lahjakas pianonsoittaja. Tämä ei ole ihan mukavuusalueellani, mutta jokin kiehtoo. Jään seurailemaan blogiarvioita.

Karisto
Niina Hakalahti: Lumilinna
Veera ihmettelee välillä miksi hänen miehellään Samilla ei tunnu olevan mitään historiaa aikaan ennen Veeraa. Menneisyys alkaa paljastua, kun ovelta löytyy nuorisokotikaveri sekä henkilö jota Sami ei ole tavannut yli 20 vuoteen. Edellinen Hakalahden kirja oli mieleinen. 

Otava 

Johanna Valkama: Itämeren Auri
Voiko viikinkimiehen ja suomalaisen parantajaneidon rakkaus kestää? Miksi oi miksi näissä tämän aikakauden kirjoissa se naispäähenkilö on aina parantaja! Kun en jostain syystä lainkaan tykkää niistä yrttiensä kanssa pelaavista parantajista. Havasteen uusi sarjakin on lukematta sen takia.

Sanna Tahvanainen: Pikkumusta 
Ooh! Romaani Coco Chanelista! Minua vähempää voi tuskin muotia seurata, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö Coco Chanelin glamourelämä kiinnostaisi!

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä
Koska oi koska ehdin lukea Kuopio-sarjan? Luin Graniittimiehen ja se oli hyvä sekin. Uskon että tykkäisin tästä kehutusta sarjasta!

Enni Mustonen: Ruokarouva
Idasta on tullut itsellinen nainen, sillä perinnön turvin hän on perustanut täysihoitolan. Idan vieraina viihtyvät muun muassa Eino Leino ja L. Onerva. Kirjassa kohdataan myös sisällissodan vuodet.

Julian Fellowes: Belgravia
Downton Abbeyn tekijän lukuromaani 1840-luvun Lontoosta jossa salaisuudet kuohuttavat seurapiirejä. Kutkuttavaa!

Emma Cline: Tytöt
Kalifornia 1969 ja hippiaate vie mukanaan myös 14-vuotiaan Evien. Vapaan rakkauden kommuunissa taustalta paljastuu raadollinen totuus kun tapahtumat riistäytyvät käsistä. 

Siltala

Helmi Kekkonen: Vieraat
Viini on kylmää ja pöytä katettu, vieraat voivat tulla. Omilla tahoillaan vieraat valmistautuvat illallisille tietämättä että jotain on muuttumassa. Kiehtovan salaperäistä!

S&S

Care Santos: Suklaan maku
Kolme naista kolmen eri vuosisadan Barcelonassa. Lempikaupunkiini sijoittuva historiallinen lukuromaani kuvaa naisen aseman ja toiveiden muuttumista, intohimon suklaaseen säilyessä.

Tammi

Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat
1900-luvun alun Tampere on teollisuuskaupunki ja työn kutojana Finlaysonin tehtaasta saa nyös Sofia. Rankka työ ja monet ennen aikojaan menehtyneet työtoverit saavat Sofian kiinnostumaan työväenaatteesta. Olen aina pitänyt Tuomisen historiallisista romaaneista joten tähän syysuutuuteen tartun mielelläni.

Wsoy

Tuula-Liina Varis: Huvila 
1929 Rakel menee vihille taiteilijan kanssa ja muuttaa tämän hirsihuvilaan. Syntyy tytär, palkataan piika ja nämä kolme naista jäävät keskenään asumaan huvilaa, kun isäntä lähtee "rakentamaan uutta Eurooppaa".

Syksyn kirjakatalogeista kertyi poimintoja hieman vähemmän (17) kuin kevään vastaavista (21). Lukemista tulee silti riittämään, tunnetusti myös listan ulkopuolelta. Ensi vuonna on taas mielenkiintoista päivittää lista ja nähdä mitä tuli luettua ja miten ennakko-odotukset kohtasivat todellisuuden.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Johanna Venho: Kaukana jossain onnenmaa


Johanna Venho: Kaukana jossain onnenmaa 
WSOY 2015
327 sivua 


-En vaan rakasta enää.

Niin Eloisa sanoi italialaisessa merenrantakylässä, helteestä väreilevän heinäkuun päivänä 2011 kun perhe, Eloisa, Otto ja heidän murrosikäinen poikansa Valo olivat lomamatkalla. 

En rakasta enää. Mitä siihen voi sanoa. Mitä hän olisi halunnut sanoa: Eloisa, voi Eloisa. Elämä on kasa velvollisuuksia ja saavutuksia. Me olemme tässä, matkan koettelemuksista selviytyneenä, syömme pitsaa rantaravintolassa italialaisperheitten keskellä, haluan koko ajan kotiin, omaan työhuoneeseen, sen kylmään valoon, mutta iloitsen omasta laumastani, huivista hiuksissasi, siitä että Valo nauraa äänenmurrosnauruaan vaikka äsken murjotti takapenkillä kuulokkeet korvissa, Valo on vielä tässä, vaikka häntä ei voi enää kaapata syliin ja nostaa olkapäille. Eloisa, aikuisten ihmisten rakkaus menee ja tulee, me painumme, lapset kasvavat. Hän ei saanut sanotuksi mitään, hänet valtasi avuttomuus niin kuin usein Eloisan sanojen äärellä. 

Sitten Eloisa lähti uuden työpaikan perässä Tampereelle, luomaan uutta uraa. Otto jäi asumaan Helsinkiin, pitämään huolta neljätoistavuotiaasta Valosta ja jatkamaan omassa työssään työterveyspsykologina. Eloisan tarttuminen uuteen työprojektiin oli Oton mielestä vaimon keski-iän kriisiä, kuitenkin järkevä askel, eikä tässä erottukaan olla, Eloisa palaa kyllä takaisin, ellei muutaman kuukauden niin viimeistään vuoden kuluttua, niin Oton on uskottava. Silti Ottoa mietityttää, onko hän sellainen mies jonka Eloisa uuteen elämänvaiheeseensa haluaa?

Oton elämän toinen nainen, äiti, käyttäytyy järjettömästi. Kaarina on aina ollut altis innostumaan taidokkaasti asetetuista sanoista, enkelikursseista ja henkisen elämän valmennuksista. Mutta nyt päälle viisikymppinen äiti joka pelkää lentämistä on päättänyt leikellä kasvonsa uuden nuoruuden kaihossa ja lähteä sen tähden Brasiliaan koska siellä työskentelee eräs maailman parhaista plastiikkakirurgeista. Brasilia on maailman johtavia plastiikkakirurgian maita, Kaarina latelee kuin jonkin toisen sanoja toistaen.

Oton lisäksi ääneen pääseekin juuri Kaarina. Hänen osuutensa käynnistyy 70-luvun alusta, vuosista jolloin Otto on vielä pieni. Kaarina on kahdenkymmenen, kirjastossa töissä, nuori tyttö joka miettii ostaako seuraavasta palkastaan uuden huulipuikon. Kun kirjastoon kävelee Rami, naisten päät kääntyvät ja Kaarinan reisiä kuumottaa. Raskaus ei ole suunniteltu, mutta Rami iloitsee ja varaa ajan maistraattiin. Oton syntymä muuttaa kaiken. Ennen lasta Rami täyttää Kaarinassa olevan tyhjiön, hän on niin nuori ja rakastunut. Vaikka Kaarina rakastuu lapseen jo tuntiessaan sen vatsassaan, kaikki käy silti liian nopeasti. Kaarina alkaa odottaa että mies lähtisi töihin että hän saisi jäädä Oton kanssa kahden, miettii että lähtee, ottaa Oton mukaansa, jättäisi Ramin.

Hänestä piti tulla jotakin. Ja eikö hänellä ollut itsesuojeluvaistoa, kun hän rakastui heti ensitapaamisella, kuin olisi kävellessään metsäpolulla astunut harhaan ja loiskahtanut lampeen. Kuin ei olisi ollenkaan katsonut jalkoihinsa, taivaalle vain, pilvien muotoja haaveillen, lintuja ihaillen. Ei saa tiirailla pilviä. Pitää etsiä sieniä ja mustikoita. Katsoa, missä polku kulkee, ettei kompastu juuriin.

Vapaa-ajallaan Otto tutkii onnellisuutta, kirjoittaa aiheesta kirjaa. Otto olisi voinut ehkä aloittaa itsestään, sillä hän ei ole onnellinen. Ei ole kukaan muukaan. Eloisa kuitenkin hakee ratkaisua uusista työhaasteista, Kaarina nuoruuden palauttamisesta kasvoille jotka eivät vastaa ikää hänen sisällään. Vain Otto junnaa paikallaan eikä oikein jaksa kiinnostaa. Luin Oton osuudet lopulta edes odottamatta niistä kehittyvän sen kaksisempaa, Kaarinan tarina oli kirjan kantava voima. Miten usein olenkaan näissä kahden sukupolven kautta kerrotuissa kotimaisissa romaaneissa todennut tämän saman, nykypäivään sijoittuva osuus ei vain kiehdo menneiden vuosikymmenten tavoin.

Onnenmaa, kaukana se tosiaan on. 

lauantai 13. elokuuta 2016

Kevään 2016 kiinnostavimmat kirjauutuudet!

Aloitin kevätkirjalistan kokoamisen tavalliseen tapaani, mutta se jäi hieman keskeneräisenä julkaisematta. Tässä siis jälkijunassa ja syyskatalogien lista kohta perään :-)

Bazar

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa 
Jotkin bloggaajat ovat tämän jo lukeneet, eivätkä arviot ole olleet järin positiivisia. Siitä huolimatta kirja kiinnostaa kun Tuulisen saaren kirjakauppiaan kaltainen lämmin tarina olisi paikallaan. 

Gummerus 

Milja Kaunisto: Luxus 
Vaikka Piispansormus on vielä lukematta, maltan tuskin siirtää Ranskan vallankumouksen vuosiin sijoittuvan Luxuksen lukemista kovin pitkään!

Milla Keränen: Kapteeni 
Sisilian ruusu oli kelpo historiallinen romaani, joten Kapteenikin kiinnostaa. Nyt on siirrytty 1700-luvun lopulle ja Suomeen, vaikka kapteeni itse seilaakin maailman meriä perheen odotellessa Porvoossa.

Elif Shafak: Valkoinen elefantti 
1500-luvun osmaanien valtakuntaan sijoittuva romaani kuulostaa mahtavalta eepokselta ja sivujakin on viitisensataa. Tämä voisi olla väriläiskä talvipimeyteen.

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus
Nykypäivän New Yorkiin sekä 1950-luvun Burmaan sijoittuva rakkaustarina kaukokaipuuta poteville. Hep hep!

Like

Janne Kuusi: Sielusta sieluun 
Kahdessa aikakerroksessa taas, sodan aikaan lottana ja 70-luvulla opiskelijaradikaalina. Berliini, taideopiskelu ja salainen poliisi.

Karisto

Terhi Rannela: Frau
Minulle vielä tuntematon Rannela on tarttunut kiinnostavaan aiheeseen kirjoittaessaan erään natsipyövelin tarinan tämän iäkkään leskirouvan näkökulmasta. Yksi kiinnostavimmista kevätkirjoista! Tämä leski muuten avioitui 60-luvulla suomalaisen miehen, Anni Swanin pojan kanssa! 

Marja Leena Virtanen: Verho
Nuoren pojan kehityskertomus vahvan isoisän varjossa. Luvassa menneiden vuosikymmenten verhoamaa tragediaa. 

Terttu Autere: Kuolema Eedenissä
Ähh, en toivonut Auteren jatkavan toisella salapoliisiromaanilla sillä Kuka murhasikaan rouva Holmin oli minulle vähiten mieleen hänen muuten niin herttaisista romaaneistaan. Mutta sellainen on nyt julkaistu, joten hellekesää odotellessa, sillä kuumaan päivään salapoliisiromaanin mieluiten sijoitan!

Myllylahti 

Maria Rusko: Äidit
Äiti olen vain karvatassuilleni, mutta välillä tällainenkin kirjallisuus kiinnostaa. Enemmän rosoisempi kuin hehkutustarinat.

Anitta Kaitajärvi: Syyllisen osa
Kyllä, Hillankukkanyrkki on edelleen kesken sen häiritsevän murteen takia, mutta 60-80 -lukujen väliin sijoittuva sukutarina syyllisyydestä ja synkistä salaisuuksista kiinnostaa. 

Otava 

Antti Ritvanen: Miten muistat minut 
Äiti löytyy kuolleena hervantalaisen asunnon kylpyammeesta, mutta kirja ei ole dekkari. Poika pohtii äitisuhdettaan.

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi
Nelikymppinen espanjatar matkustaa äitinsä hautajaisten jälkeen merenrantahuvilalle ja pohtii suhdetta äitiin, ex-miehiin ja rakastajiinsa.

Sadie Jones: Kotiinpaluu 
Nuoren miehen paluu vankilasta vuoden 1957 pikkukaupunkiin ei varmaankaan suju mutkitta, vaikka isä olisikin pörssimeklari. Tykkäsin kovasti Jonesin ensimmäisestä suomennoksesta joka sijoittui teatterimaailmaan. 

Tammi

Elina Loisa: Rajantakaiset
Salomen ja Leon avioliitto vaikuttaa väljähtyneen lasten myötä. Salomen isoäiti kuolee ja hän alkaa selvittää mummonsa evakkomatkaa.

Sarah Winman: Merenneidon vuosi
Yhdeksänkymppinen Marvellous sukeltelee nakuna meressä. Hurmaavaa! Mutta kirja kertoo myös mm yksinäisyydestä, lapsettomuudesta, vaikeasta rakkaudesta ja ennen kaikkea hurjasta elämännälästä.

Teos

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa 
1950-luvun rouvien elämää Helsingin Töölössä ja luvassa ruokajuttujakin! Kuulostaa loistavalta!

Wsoy

Tommi Kinnunen: Lopotti
Neljäntienristeyksestä tuttu sokea tytär jatkaa suvun tarinaa.

Helena Sinervo: Armonranta
Heta ja Helena käyvät hedelmöityshoidoissa. Sukupolvien ketju saadaan mukaan kun Helena tutkii isänsä jäämistöä sodanjälkeisiltä vuosilta.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Luvassa on neliosainen sarja. Avausromaani kertoo kahden tytön särmikkäästä ystävyydestä sotienjälkeisessä köyhässä Napolissa. Italiaan sijoittuva romaani olisikin kivaa vaihtelua.

Tässä 20 kevätkatalogeista poimimaani kiinnostukseni herättänyttä romaania. Kolmen päällimmäisen kärki näyttää kovin kotimaiselta mikä ei ole kohdallani yllätys; Kaunisto, Keränen ja Rannela!

PÄIVITYS 8/16: Tilastokatsaus listaamistani kevään 2015 kiinnostavimmista kirjoista; mitä olen lukenut ja miten ovat täyttäneet odotukset

Helmikuussa keräsin listan vuoden ensimmäisen puoliskon kiinnostavimmista uutuuskirjoista. Nyt, lokakuussa 2015, on aika käydä läpi mitä on tullut luettua ja miten lukukokemukset vastasivat odotuksia!
Uusi päivitys elokuussa 2016.

Tästä se lähtee:

Kirjapoimintoja 2015 kevään uutuusluetteloista. Näitä kertyi aika paljon, joten kaikkia ei välttämättä tule luettua, mutta useampia kuitenkin :-)

Atena

Liisa Rinne: Odotus
Esikoisromaani adoptiotytön lapsuudesta 70-luvulla. Kun kukaan ei ollut äitinä, isänä tai tyttärenä sellainen, kuin toinen olisi odottanut.
Luettu 9/15. Ihan ok, mutta loppu oli pettymys.

Audree Magee: Sopimus
Ensin vain avioliittosopimus, sitten rakkaus. Taustana natsien raakuus, tapahtumapaikkoina Berliini ja Stalingrad.
Odottaa lukupinossa parhaillaan. 
Luin Sopimuksen 3/16 ja tykkäsin kovasti! Kiinnostava näkökulma, tuore tapa lähestyä sinänsä kulunutta ajanjaksoa.

Ilari Aalto, Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (tietokirja)
Tietokirja hauskassa muodossa. Lähde aikamatkalle keskiaikaiseen Suomeen!

Bazaar

Emma Chase: Taklattu
Hauska, nokkela, törkeä... tarina miehestä joka tietää paljon naisista tai sitten ei? Kiinnostavinta tässä on ehkä se, että kirja on valittu 2013 Goodreadsin käyttäjien parhaaksi kirjailijatulokkaaksi.
Lainasin mutta palautin lukemattomana kirjastoon. Mielsin kesähömppäkirjaksi hellepäiville, mutta ne jäivät niin vähäisiksi, etten ehtinyt tämän pariin.

Gummerus

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Luettu 6/15. Tykkäsin kovasti.

Milja Kaunisto: Piispansormus
Komea päätös Olavi Maununpojan seikkailuille. Toinen osa pitää vielä lukea ensin.
Olen edistynyt sen verran, että luin mainitsemani toisen osan 7/15. Piispansormus on lukupinossa. 
Piispansormus on edelleen lukematta! Luxuskin tuli luettua ensin. 

Anneli Kanto: Pyöveli
Fiktiivinen romaani joka perustuu todellisiin tapahtumiin. Sen taustalla kummittelevat Euroopan pyövelien historia, 1670-luvun Pohjanmaan noitaprosessit sekä alueen mestarismies Heikki Hakalainen, joka hoiti tointaan 40 vuotta.
Luettu 6/15. Tykkäsin todella paljon! Hienosti rakennettu juonikuvio, nopealukuista positiivisessa mielessä, tartuin kirjaan aina kun mahdollista ja ahmin poikkeuksellisen ahneena. Vuoden parhaita! 

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
"Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, leskimies Otto ja nuori sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rappukäytässä Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään umpikujaan eivätkä enää edes etsi tietä ulos. Kevään edetessä valo kuitenkin löytää tiensä sisään ikkunoista."

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä
"Romaani kuljettaa lukijaa Aasiasta Eurooppaan ja takaisin, halki aikojen,
suoraan kaatuneiden imperiumien sydämeen. Se muistuttaa siitä, kuinka jokaisella on paikkansa historian kaaoksessa ja ettei katoaminen merkitse unohtumista."
Luettu 8/15. Alku kiehtova, loppuosa verilöylyä ja sen setvimistä. Siltä osin pettymys.  

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
"Kanadalaisessa pikkukylässä asuvan Etan toteutumattomista haaveista suurin on nähdä meri. Niinpä hän, kahdeksankymmentäkaksivuotias, herää varhain eräänä aamuna, jättää miehelleen Otolle lapun, nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle."

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
"Tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan."
Luettu 4/15. Sopivassa suhteessa hauskaa dialogia ja sitä sydämeen käypää tarinaa. Ei niin lälly kuin ensimmäinen suomennos. 

Karisto

Timo Salonen: Noppo blues
Omaleimainen esikoisteos, aikamiesseikkaiku joka ankkuroituu jämäkästi nykyaikaan mutta tuo mukanaan myös haikeita tuulahduksia 1950-luvun kesistä.

Minerva

Minna Mikkonen: Kivenkerääjät
Mikkosen esikoisromaani kertoo perheen menetyksestä ja surusta, ja ennen kaikkea lapsen ihmeellisestä lahjasta tavoittaa valo pimeässäkin, kertoa se näkyväksi.
Lukupinossa, mutten ole aivan varma tuleeko luettua. 
Palautui kirjastoon lukematta. Eihän tuossa paljon sivuja ollut,  mutta aina joku meni edelle.

Anitta Kaitajärvi: Hillankukkanyrkki
Kevyesti sidoksissa Kaitajärven viime vuonna ilmestyneeseen esikoiseen joka minulla oli lukulistalla mutta on edelleen lukematta. Historiallinen romaani jossa matkataan mm. Lappiin.
Luin ensimmäisen osan eli Rikotut kuvat 9/15 ja pidin siitä paljon. Tämä odottaa lukupinossa.
Hillankukkanyrkki on yllättävän erilainen. Sen murre rasittaa minua ja siksi se odottaa keskeneräisenä.

Otava

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Tunteikas tarina keski-ikäisestä rakkaudesta. Toivottavasti riittävästi rosoakin kun en ole lällyjen rakkaustarinoiden ystävä.
Jäi kesken noin 30 sivun jälkeen. Liian lällyilevä minun makuuni.

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi
Kahden naisen elämästä kesällä 1966. Toinen on edustusrouva, toinen tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikallaan. Ehkä eniten keväältä odottamani romaani, oi ihana 60-luku!
Luettu 8/15. Täytti odotukset! Vuoden parhaita! 

Hanna Tuuri: Ranta
Olen lukenut Tuurin irlantilaiskuvauksen Irlantilainen aamiainen -kertomuksia vihreältä saarelta, mutten ole sittemmin osunut lukemaan hänen kirjojaan. Tämä on järjestyksessä toinen romaani ja sijoittuu yllätys yllätys Irlantiin.
Lukujonossa. Olen tosin kuullut sen verran negatiivisia kommentteja, että saa nähdä käytänkö tähän lukuaikaani.
Palautui kirjastoon lukematta. Sopivaa lukuhetkeä ei vain tullut, kun kaikkea ei ehdi.

Anna-Leena Härkönen: Kiva nähä!
Kirjoituskokoelma tuttuun suorasukaiseen Härkös-tyyliin kuulostaa lupaavalta.

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
1970-luvun teatterimaailmaan sijoittuva romaani rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta. Blogeissa jo myönteisiä arvioita saanut, ensimmäinen Jonesilta suomennettu kirja.
Luettu 8/15. Top 3:ssa käännöskirjoista tällä hetkellä. Mielenkiinnon loppuun saakka hyvin yllä pitänyt kirja jonka aikalaiskuvaus tuntui aidolta.

Siltala

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
"Mäkisen esikoisromaani Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on vakuuttava taidonnäyte, yhtä aikaa kekseliäs murhamysteeri ja herkullinen lukuromaani, joka vie lukijansa keskelle elävästi kuvattua suomalaisten lähetystyöntekijöiden arkea 1900-luvun alun Ambomaalla." Kuulostaa todella lupaavalta!
Lukupinossa. 
Tämä olisi pitänyt lukea. Tämä pitäisi vieläkin lukea. Ellei kirjastoautolla odottaisi jo 5 varaamaani kirjaa, kävisin laittamassa varauksen tähän. 

Aki Ollikainen: Musta satu
Pirtutrokari 1930-luvulla!
Lukupinossa. 
Luettu 12/15. Aika metka. Koska en ole Nälkävuotta lukenut, pystyin ottamaan tämän ilman ennakko-odotuksia ja pidin.

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia
Koulutyttöjä 1950-luvun Moskovassa.
Luettu 5/15. Moni on tykännyt, minua laittoi vähän ahdistamaan se neuvostoliittolainen toivottomuus.

WSOY

Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus (tietokirja)
Afganistanissa poikalapsen syntymää juhlitaan, tytön syntymää saatetaan surra. Vaihtoehtona on perinne jossa tyttö kasvatetaan poikana murrosikään saakka.

Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti
Vahva ja lyyrinen romaani kielletyistä tunteista, rakkaudesta ja yksinäisyydestä.
Luettu 4/15. Kiinnostava tarina, hyvällä kielellä. Saattaa päästä vuoden TOP 3:een.

Muutama siis vielä lukematta,  lisäksi veikkaan tässä vaiheessa, että 4-5 jää lukematta ainakin toistaiseksi. Mutta valtaosa kuitenkin jo luettu tai lukupinossa odottamassa :-)

Toistaiseksi lukematta on muutamakin enemmän kuin neljä viisi. Lauri Mäkisen kirja on vielä takaraivossa. 

PÄIVITYS ELI MITÄ TULI LUETTUA: Poimintoja syksyn 2015 kirjaluetteloista

Viime aikoina tapanani on ollut oman muistin tueksi listata kevät- ja syyskirjakatalogien kiinnostavimmat tarjokkaat, eli ne jotka todennäköisimmin tulisi luettua. Syksyn 2015 kirjat julkistettiin jo alkuvuodesta, mutta listan teko jäi silloin luonnosvaiheeseen, mistä syystä julkaisen sen vasta nyt. Parempi myöhään jne.

Atena

Liisa Helve-Sibaja: Hausfrau
Sveitsiläistyneen suomalaisnaisen kotiäitiarkea. Miten sveitsiläinen arki eroaa suomalaisesta?

Bazar

Kate Morton: Kaukaiset hetket 
Ei tulisi mieleenikään jättää väliin yhden lempikirjailijani uutuutta!
Tapahtui jotain kummallista. Mortonin kirja jäi ensi lukemisyrityskerralla kesken. Syksyllä on tulossa uusi, pitäisikö tähän tarttua uudelleen ennen sitä?

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa
Siirtomaa-ajan Uuteen-Seelantiin matkaa kaksi nuorta naista. Toinen on laitettu panokseksi uhkapeliin ja hävitty lammasparonin pojalle, toinen on vastannut lehti-ilmoitukseen jossa kunniallinen herrasmies etsi vaimoa. Tässä yksi eniten odottamistani uutuuksista!
Luettu 12/15. Kiinnostava aloitus, yllätyskäänteitä!

Into

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö 
Sisaruskateus on aina kiinnostava aihe, siksikö ettei itselläni ole sisaruksia ollenkaan? 

Karisto 

Martti Linna: Kaksi hautaa saarella 
Punapäällikön ja hänen rakastettunsa tarina kansalaissodan ajoilta.

Hilary Boyd: Täydellinen avioliitto 
30 vuotta onnellista avioliittoa takana ja sitten eläkkeelle jäävä mies pudottaa pommin. Vahva ehkä tämän lukemiselle.

Like

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat
Sahlberg on kirjailija jonka teoksiin haluaisin tutustua enemmänkin, sillä Yhdyntä oli suuri pieni kirja. Ruotsiin sodan aikana lähetetyt lapset ovat itseäni kiehtova aihe. 
Luettu 11/12. Pieni kirja joka vei täysin mukanaan. Mikä mielikuvitus!

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja meren
Voisiko olla paljon kauniimpaa nimeä kirjalle? Kansikin on houkutteleva. Onneksi kyseessä ei ole dekkari (joita en lue) vaan "herkkävaistoinen ja viisas" Gazaan ja Palestiinaan sijoittuva romaani.

Minerva 

Tapani Heinonen: Kuka heilutti pesäpuuta
Perhesaagat ovat selvästi minun juttuni. Luvassa on kahden sukupolven tarinaa arvojen ja asenteiden muutoksesta.

Otava 

Antti Holma: Kauheimmat runot
Näytteet ovat olleet niin hauskoja, että meillä molemmilla täytyy olla yhtä huono huumorintaju ;-) Mieheeni nämä eivät uppoa lainkaan.....
Kuunneltu syksyn 15 mittaan. Ensimmäinen äänikirjani. Aivan loisto, tietenkin Holman itsensä lukemana.

Enni Mustonen: Emännöitsijä 
Ida-piika on nyt päätynyt Topeliusten ja Sibeliusten jälkeen emännöimään Albert Edelfeltin ateljeeta.
Luettu 8/15. Ehkä kiinnostavin ja tapahtumarikkain kolmesta osasta. 

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
Kustantaja lupaa runollista, kiihkeää ja koskettavaa kansainvälistä rakkaustarinaa. Otetaan vastaan. 

Mikaela Strömberg: Sophie 
Lyhykäinen historiallinen romaani jonka kerrontatyyli ei ainakaan kuulosta utriomaiselta. Pitänee tutustua tähänkin. 
Luettu 2/16. Aika erilainen kuin mitä odotin. Pidin ja en, vaikea selittää. 

Siltala & Söderström

Taina Haahti: Mariaanien hauta
Parisuhde on kuollut, mutta velkahelvetti pitää pariskuntaa yhdessä. 

Tammi

Karen Joy Fowler: Olimme aivan suunniltamme
Sukutarinaa erikoisin kääntein? Olen lukenut Fowlerilta joskus aikaan ennen kirjablogin romaanin Jane Austen lukupiiri.

Wsoy

Katja Kettu: Yöperhonen
1930-luvun Lapissa valkokenraalin tytär hiihtää takaa-ajajiaan pakoon Neuvostoliiton rajan taa.

Miina Supinen: Mantelimaa
Mantelimaa on uudenlainen joulumaa, sekoitus huvipuistoa ja ostoshelv.... siis ostosparatiisia. Kun Mantelimaasta löytyy ruumis, tulee piparkakkumaailmaan särö. 
Luettu 12/15. Jännä sekoitus fantasiaelementtejä, tykkäsin! 

-------

18 kirjaa tuli siis valittua. Itsestäni tuntuu että olisin ollut tällä kertaa kriittisempi ja jättänyt rajatapaukset listalta pois. Noin puolet on sellaisia joita odotan oikein innolla ja puolet sellaisia joiden ennakko-odotus on lähinnä "ok ajankulua".

Listan ulkopuolelta tuli odotetusti luettua useampikin kirja, mm. Johanna Venhon Kaukana jossain onnenmaa ja Laura Lindstedtin Oneiron vähän ennen Finlandia-palkintoa. Nyt tätä läpi käydessäni useampikin kirja edelleen houkuttaa!


Seija Leivo: Kauluksessa kultainen hämähäkki


Seija Leivo: Kauluksessa kultainen hämähäkki 
Reuna 2016
287 sivua

Sukutarina lähtee liikkeelle vuoden 1868 nälkätalvesta, kun huonot säät olivat jälleen tuhonneet viljasadon ja ihmiset lähtivät viimeisillä voimillaan liikkeelle, etsimään ruokaa. Kulkutaudit iskivät nälästä ja taivaltamisesta heikkoihin ihmisiin. Jussilan perheestäkin tyyfus eli lavantauti vie pikkuveljen, mutta isosisko Liisa selviää. 22-vuotiaana Liisa saa tyttären jonka nimeksi annetaan Anni. Hän on kirjan päähenkilö ja kirjoittajan, Seija Leivon, isoäiti.

Elämä kuljettaa orvoksi jäävää Annia sukulaisten luota toisille, koti-Raahesta toiselle puolen Suomea Lappeenrantaan, taas takaisin Raaheen ja sieltä Vaasaan. Tutun elämän ja ystävien jättäminen ja uuteen astuminen ei ole aina helppoa, mutta Anni osaa suhtautua sukulaisten ystävällisyyteen nöyrästi ja hyväntuulisesti, eikä kapinoi vastaan. Työntekoon hän on tottunut jo pienestä, viisivuotiaana hän leipoi äidin apuna piparkakkuja myytäväksi ja opetteli lypsämään lehmää. 

Kultainen hämähäkki on Annin Liisa-äidin ainoa koru, aviomieheltä saatu rakas muisto. Kun Anni lähtee vähäisen omaisuutensa kanssa Lappeenrantaan kulkee äidiltä peritty rintarossi takin kauluksessa.

Anni tuijotti ohi lipuvaa maisemaa sivellen ajatuksissaan rintaneulaa, joka oli kiinnitettynä hänen kaulukseensa. Koru oli hänelle rakas. Se oli ollut äidin ainoa arvokas koru, pieni kultainen hämähäkki, joka kantoi selässään vaaleaa pisaran muotoista kuukiveä. Pisaran ympärillä oli monta pientä briljanttia, kuten äiti oli niitä kutsunut. 
Isä oli antanut korun äidille, kun heidät oli aikoinaan vihitty. Äiti ei ollut koskaan uskaltanut käyttää korua, koska oli pelännyt hukkaavansa sen navettaan tai perunapellolle. Pienenä Anni oli kuvitellut, että selkäpussissa kasvoivat hämähäkin poikaset, ja hän oli aika ajoin käynyt raottelemassa äidin korurasian kantta tarkistaakseen, joko ne olisivat syntyneet. 

Lukiessa tuntui mukavalta ajatella, että kirja kertoo kirjailijan omasta isoäidistä, toki fiktiolla höystettynä. Tavallaan tiesi ettei mitään epätodellista, epäuskottavaa voi tapahtua ja toisaalta niissä kohdin kun elämä kohteli Annia kovalla kädellä, jäi miettimään sitä että tuohon aikaan nuo asiat ovat olleet ihan todellista totta ja rajanveto köyhien / orpojen ja sen ns. paremman väen välillä on ollut raaka. Anninkin taivaan yllä häälyivät uhkaavat pilvet nimeltään orpokoti ja ihmisauksuuni. Huutolaislapsen osa olisi ollut vielä kurjempi. Vaikka Anni kokee orpoutensa ja köyhien sukujuuriensa johdosta nuoruudessaan ylenkatsetta paremman väen taholta, hän kohtaa onneksi myös aidon, vastoinkäymiset voittavan rakkauden. Annin tarina ansaitsi päästä kansien väliin.

tiistai 9. elokuuta 2016

Milja Kaunisto: Luxus


Milja Kaunisto: Luxus 
Gummerus 2016, 550 sivua 


"Kaikkein vallankumouksellisimpia ovat ne, joiden ei ole koskaan tarvinnut taistella olemassaolostaan. Ne, jotka ovat aina olleet lähellä luksusta, niin kovin lähellä, että sen on saattanut melkein maistaa... mutta heillä ei ole ollut aatelistitteliä eikä sen suomaa valtaa. Kateelliset. Kateelliset, rakas kreivitär, aina hirmuisimpia vallankumouksellisia. Kateus on kauhea synti, sillä se hämärtää kyvyn nähdä syntiä itsessä."

Juuri vallankumouksesta kirjassa onkin kyse, sillä Kauniston uutuusromaani sijoittuu Ranskan vallankumouksen vuosiin 1790-92, kun kaikki on vielä alussa ja kuningas vallassa, joskin pian vangittuna. Kauniiden kansien sisällä on 550 sivua rehevää ja kaunistelematonta, keskiajan hajut ja maut sisältävää kerrontaa joka pitää lukijan hyvin otteessaan. 


Varsinaisia päähenkilöitä on kaksi. Pyövelin oppipoika Isidore Boreal kohtaa kreivitär Marie-Constance de Boucardin työn merkeissä kun tämän aviomieheltä katkaistaan kaula. Kun leskeksi jäänyt nuori kreivitär joutuu väkivallan kohteeksi Isidore, vastentahtoisesti kylläkin, ottaa tämän turvaan oman kattonsa alle. Kun Marie toivuttuaan hakee turhaan turvaa maaseudulta miehensä linnasta, päätyy aatelisnainen niinkin epätodennäköisiin ja epämiellyttäviin oloihin kuin vuokralaiseksi bordelliin. Näissä olosuhteissa kreivitär törmää kuuluisaan Markiisi de Sadeen ja aloittaa tämän kanssa yhteistyön. Markiisi haluaa tarjota ilotyttösten palveluksia uudelle vallankumouksen johdolle ja tarvitsee tyttöjen koulimiseen Maison de Luxessa aidon aatelisnaisen apua. Kreivitär taas toivoo saavansa yhteyden kaltaisiinsa ja löytävänsä uuden aatelisen aviomiehen suojelijakseen vallankumouksen vaaroissa.

Kun Marie kääntyi katsomaan takkaa, hänen sydämensä jätti lyönnin väliin. Se oli Boucardin linnansalin takka, siirretty taloon kivi kiveltä ja pystytetty tänne, maatyöläisen taloon. Vihonviimeinen nöyryytys. Boucardin vaakuna oli hakattu pois. Charlesin muotokuva, joka oli kaiverrettu punagraniitists takan kiveen, oli hajotettu. Sen palaset oli muotoiltu uudestaan muodostamaan kolme sanaa.
Liberté. Vapaus. 
Egalité. Tasa-arvo.
Fraternité. Veljeys.

Milja Kaunisto jatkaa Luxuksessa jo Olavi Maununpojasta kertoneen trilogian myötä tutuksi tulleella persoonallisella, ronskillakin tavallaan. Kaunisto ei siloittele ajankuvaa ritariromantiikalla ja tämä on juuri se mihin jo Synnintekijä-romaanissa ihastuin. Luxus on onneksi uuden sarjan, Purppuragiljotiinin, aloitusosa joten lisää laadukkaita romaaneja on Ranskan suunnalta luvassa!

"....Minä ymmärrän kipua - enemmänkin - minä uskon, että ennen kuin saatamme tuntea nautinnon, meidän tulee tuntea kipua. Kipu ei valehtele. Sitä ei voi teeskennellä niin kuin nautintoa. Se on tuntemuksista todellisin, ystävistä luotettavin. Tuska yhdistää meitä." Mies rypisti kulmiaan ja antoi kätensä kulkea Marien kasvoilla. "Sellaisessa ystävyydessä haluan meidät kaksi nähdä. Kaksi yksinäistä, jotka ovat menettäneet kaiken ja saaneet kaiken takaisin." Sade tarttui Marien leukaan. "Me kaksi, me emme voi elää ilman luksusta. Eikö niin, kreivitär?"