Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

 Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

(Flavia de Luce 4)

Bazar, 2016 (äänikirja 2018)

Suomennos: Maija Heikinheimo

Alkuteos: I am half-sick of shadows, 2011

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Kesto: 8 h 29 min

Kuuntelin kirjan Nextoryssa.

Olin raahannut keskikesällä kotiin syleittäin orjanlaakerin oksia jotka olin hakenut Gibbetin metsän tiheiköstä, pannut katkotut oksat rouva Mulletilta (hänen tietämättään) lainattuun pataan ja keitellyt niitä laboratorion bunsenkeittimellä. Loppuvaiheessa olin tehnyt pari ylimääräistä kemiallista temppua, joilla sain tahnasta vielä sata kertaa tarttuvampaa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Nyt aineen valmistuksesta oli kulunut kuusi kuukautta, ja sekoitukseni oli niin tehokasta että sillä olisi pysäyttänyt Gabonin gorillankin, eikä joulupukilla olisi sitä vastaan mitään mahdollisuuksia - jos hän siis oli olemassa. 

Niinpä niin, joulu oli tulossa ja kemisti-Flavia oli taas vauhdissa. Oli otettava varmuudella selvää siitä, oliko tuo punanuttuinen hahmo todella olemassa, kuten isosiskot hänelle väittivät. Linnunliimaa savupiippuun levittämällä partasuu jäisi kiinni - keksintö oli niin nerokas että Flavia ihmetteli miksei kukaan ollut sitä aiemmin käyttänyt. 

Buckshaw'ssa oli tosin luvassa muutakin kuin joulunodotuksen tohinaa, sillä Haviland-isä oli laskupinoja vastaan taistellessaan luvannut kartanon kuvauspaikaksi Lontoosta saapuvan filmiryhmän käyttöön. Daffy oli innoissaan, sillä tuotantoon kuului kuuluisa näyttelijätär Phyllis Wyvern. Flavia puolestaan ei ollut vieraiden saapumiseen yhtä ihastunut, ainakaan aluksi.

Yhtäkkiä hän kääntyi minun puoleeni, kyykistyi ja sanoi:

"No, mikäs tämä pikkutyttö on nimeltään? Ettei vain Margaret Rose? Niin sen täytyy olla, jos jossain on Margaret Rose, niin se olet sinä."

Ajattelin että hakisin yläkerran laboratorion hyllyltä syanidipurkin, tarttuisin tätä typerystä nenästä ja kallistaen hänen päänsä takakenoon, tyhjentäisin purkin hänen suuhunsa ja kestäisin seuraukset. Onneksi hyvä kasvatukseni esti minua tekemästä niin. 

Kuvausryhmän mukana saapui lukuisia jäseniä, tähtiä sekä Buckshawn asukkaille vielä tuntemattomia. Desmond Duncan, miespääosan esittäjä, kuului tähtien kastiin, samoin Val Lampman joka on elokuvan ohjaaja. Kuten tähdellä ikään, Phyllisillä oli omaa henkilökuntaa, hänen henkilökohtainen avustajansa Bun Keats sekä sihteeri Marion Trodd, joka Flavian mielestä muistutti kovasti erästä näyttelijää vanhoissa elokuvalehdissä.

De Lucen tyttäret eivät ole ainoita, jotka ovat tähdistä viehättyneitä, myös kirkkoherra ihailee Phyllisiä ja saakin tämän suostuteltua pieneen esitykseen Buckshaw'ssa, Romeon ja Julian kuuluisaan parvekekohtaukseen kirkon katonkorjausrahaston hyväksi. 

Esityspäivänä sataa lunta taivaan täydeltä, mutta kukaan ei halua jättää näkemättä maailmanluokan tähtiä omassa kotikylässä, niinpä puoli Bishop's Laceya on koolla Buckshaw'n salissa. Esityksen aikana lunta kertyy lisää niin, että kaikki joutuvat yöpymään de Luceilla. Ja sitten tapahtuu murha, kun näyttelijäsuuruus löytyy huoneestaan filminauhalla kuristettuna. Murhaajan täytyy olla edelleen talossa ja Flavialla on joulupukin olemassaolon lisäksi toinenkin mysteeri selvitettävänä, sillä mitäpä komisario Hewitt selvittäisi ilman Flavian teräviä hoksottimia.

Flavia tarkastelee tapahtumia taas innokkaan kemistin silmin, esimerkiksi silloin, kun isosiskon amerikkalainen ihailija tuo tälle lahjaksi harvinaisen ylellisyystavaran, nailonsukat.

"Ooh!", Feely huudahti lahjapaperin pudotessa. "Nailonsukat! Miten ihanaa! Mistä sinä olet sellaiset löytänyt?"

Jopa Daffy haukkoi henkeään. Nailonsukkia näki harvemmin kuin yksisarvisen jätöksiä; ne olivat kaikkien lahjojen Graalin malja.

Isä ponnahti tuolistaan kuin vieterin singauttamana. Yhdessä hujauksessa hän oli huoneen toisella laidalla, ja Feelyn kädestä temmatut nailonsukat roikkuivat hänen ranteellaan kuin pienet myrkkykäärmeet.

"Nuori mies, tämä on pöyristyttävää. Kerta kaikkiaan asiatonta. Kuinka te kehtaatte?"

Hän sysi sukkia pois käsistään ja pudotti ne takkaan. 

Näin miten nailonsukat käpristyivät, kipristyivät ja mustuivat liekeissä, muuttuivat kuumuudessa niiksi kemikaaleiksi joista ne olivat syntyneet (ainakin adipoyylikloridiksi ja heksametyleenidiamiiniksi, satuin tietämään).

Värähdin mielihyvästä katsoessani viimeistä, ihanasti lepattavaa liekkiä, kun sukat heittivät henkensä. Kuolinhenkäys, pöllähdys kuolettavan myrkyllistä vetysyanidikaasua leijaili savupiippua pitkin ylöspäin ja hävisi sitten kokonaan. Vain muutamassa sekunnissa Carlin lahjasta oli tullut kupliva musta möykky palavien halkojen päällä.

Huomasin ihan sattumalta, että järjestyksessä seuraava osa Flaviaa sijoittuu joulunpyhiin, joten päätin kuunnella sen näin marraskuussa. Minulla on merkattuna suosikkeihin jo hyvä valikoima jouluisia romanttisenpuoleisia englanninkielisiä äänikirjoja, joten joulu tulee kyllä näkymään blogissa muutenkin. 

Koska rikos tapahtui tällä kertaa ns. suljetussa tilassa, mieleen tuli entistä enemmän Agatha Christien romaanit. Oikein mukavia cozy crime -dekkareita nämä Flaviat ja tämä oli edellisen jälkeen taas oikein hyvä osa.