Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin?

Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin? 

Karisto 2014, 294 sivua

Kuka murhasikaan rouva Holmin on neljäs osa 1930-luvun pikkukaupunkiin sijoittuvassa romaanisarjassa. Edeltävät kolme jatkuvajuonista osaa ovat olleet perinteisiä historiallisia romaaneja, mutta kuten nimi antaa ymmärtää, Autere jatkoi sarjaa dekkarilla. Vaikka nyt siirryttiin pois mukavuusalueeltani, päätin tämän lukea, ihan silläkin etten tipu kärryiltä jos sarja jatkuu vielä tästäkin. 

Sahanisännöitsijän leski, sittemmin rohkeasti oman kemikaalikaupan avannut Ester Holm löytyy murhattuna liikkeestään. Samana iltana on vietetty merkittävää paikallista seurapiiritapahtumaa, apteekkari Hellmanin syntymäpäivää. Paikalliset rikoskonstaapelit Mäkinen ja Yrjölä saavat tutkimuksia johtamaan uuden työtoverin, lääninrikosetsivä Juhani Kuikan. Ensimmäisenä johtolankana tutkitaan särkynyttä erittäin kallista hajuvesipulloa. Tällaisen pullon rouva Holm tilasi liikkeeseensä vain yhden ainoan kappaleen vuodessa näin joulun alla, sillä rehtori Martikainen antoi sen vuosittain lahjaksi Inga-rouvalleen.

"Tämän rehtorin rouvan voi siis tunnistaa tuoksusta, jos sattuu kulkemaan ohi, vai kuinka?" Juhani Kuikka sanoi.
"Saattaapa hyvinkin, vaikka en minä niin lähellä häntä ole koskaan ollut", Mäkinen sanoi. 
"Jos rikolliset voisi tunnistaa tuoksusta, olisi meillä helppo tehtävä", Yrjölä tuumasi.
"Koira olisi sellaiseen tunnistamiseen paras, niillähän on tunnetusti hyvä hajuaisti, satoja kertoja parempi kuin ihmisellä", Juhani Kuikka sanoi. 
"Miksikä sellaista koiraa kutsuttaisiin? On sokeainkoiria ja jälkikoiria, on seurakoiria ja paimenkoiria,  mutta mikä tämä koira sitten olisi?" Yrjölä kysyi. 
"No hajukoirapa tietenkin", Mäkinen sanoi. "Tai tässä tapauksessa hajuvesikoira."

Kirja noudattelee samaa lempeänoloista kerrontaa kuin aiemmatkin osat, mutta ei vieläkään tee minusta dekkarin ystävää. Tapahtumat etenevät kaavamaisesti, kun etsivät siirtyvät henkilön luota toisen luo kyselemään onko tällä jotain tietoa mikä saattaisi auttaa kolmikkoa tutkimuksissaan eteenpäin. Loppuratkaisua säästellään aivan viimeisille sivuille, eikä lukijalle anneta aiemmin mitään vinkkiä tekijästä tai tämän motiivista, joka kerrotaan vasta neljänneksi viimeisellä sivulla. Toivon pikkukaupungin asukkaista kertovan sarjan jatkuvan, samantyyppisellä herttaisella romaanilla kuin kolme ensimmäistä osaa.