Sarah Heywood: Kaktus

Sarah Heywood: Kaktus

Tammi, 2021

Lukija: Karoliina Niskanen

Kesto: 11 h 15 min

Susan Green ei ollut odottanut jäävänsä täysorvoksi jo 45-vuotiaana. Äidin kuoleman jälkeen hänen lähin omaisensa oli häntä kaksi vuotta nuorempi veli Edward, jonka seuraa hän väisteli ihan siitä käytännön syystä, että heidän henkinen ikäeronsa oli pikemminkin kolmekymmentä vuotta. Susan on vakava ja vastuullinen aikuinen ihminen, jolla on hyvään järjestykseen rakennettu elämä: omistusasunto jonka hän pitää aina siistinä, vakituinen työ valtion virastossa ja jo toistakymmentä vuotta kestänyt suhde joka ei sido häntä eikä  mihinkään mitä he eivät halua, eli järjestely tyyliin friends with benefits. 

Nyt tähän täydellisesti järjesteltyyn elämään ilmeni ikäviä säröjä, ja niistä ensimmäiseen liittyi aamupahoinvointi. Kyllä, hän oli jo reilusti yli neljänkymmenen, ei, hän ei ollut koskaan halunnut aviomiestä tai perhettä, ja kyllä, hän oli raskaana. Hän aikoo myös pitää lapsen.

Äidin testamenttia Susan ei käsittänyt, ja oli yllätys, että äiti ylipäätään oli viime hetkillä sellaisen teettänyt. Testamentti suosii hyvin puolueellisesti Ediä, jättäen tälle hallintaoikeuden äidin taloon. Tällaista menettelyä Susan ei voi hyväksyä, joten hän palkkaa lakimiehen riitauttamaan testamentin. Erityisen ärsyttävää asuinjärjestelystä teki se, että Edward oli tarjonnut majapaikan myös huithapelille ystävälleen Robille, jota Susan ei ollut koskaan voinut sietää.

Niinpä olikin yllättävää, että juuri Rob sai hänet ymmärtämään, että on sekä lapsen että tämän isän etu, että he saavat olla kontaktissa toisiinsa. Susan luonnollisesti laatisi tapaamisille tarkat säännöt. 

Pikkuhiljaa tapahtui monia asioita, jotka eivät Susanin sanoin tuntuneet "täysin epämiellyttäviltä".

Kaktuksen huumorista tuli mieleen taannoinen suomalainen kirja nimeltään Sirkka, joka sai melko hyvin näkyvyyttä blogeissa. Pidin Sirkasta ja pidin tästäkin. Annoin Goodreadsiin neljä tähteä, sillä päälle 11-tuntinen kirja jaksoi koukuttaa, mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvää. 

Äänikirjassa oli yksi ärsyttävä piirre, kun lukija äänsi Robin nimen kuin se kirjoitettaisiin "Rub". Suomen kielen keskellä on kivempi, kun nimet äännetään suht neutraalisti, mutta ei tuo tokikaan niin rasittavaa ole kuin ylisorisevat ranskan ärrät. 

Kirja valikoitui luureihin nimensä ansiosta, joten osallistun sillä Helmet-haasteen kohtaan 3. Kirjan nimessä on kasvi.