Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset

Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset

Otava, 2020

Lukijat: Sari Haapamäki, Aarne Linden

Kesto: 10 h 50 min

Kuuntelin kirjan Nextoryssa.

Kuusikymppinen professori Tapani Luoto oli niitä miehiä, jotka tulevat lapsenlapsensa nelivuotissynttäreille harmaassa puvussa ja kravatissa ja varastavat koko huomion, paasaten lentämisen saastuttavuudesta ja lihansyönnin epäeettisyydestä, mutta sopivan humoristisesti, saaden pikkuvieraiden isät naurahtelemaan.

Suuren yleisön tietoisuuteen hän oli noussut vihreiden arvojen ja ekologisuuden myötä 90-luvulla, kärkkäänä hallituksen päätösten ja suuryritysten arvostelijana. Sanavalmiina miehenä hänestä tuli suosittu vieras keskusteluohjelmiin, mutta myös naistenlehdet kiinnostuivat miehestä jonka naiset vaihtuivat tiuhaan tahtiin, etenkin kun jotkut naisystävät olivat itse julkisuuden henkilöitä. Lastensa, Aleksin ja Alman, äidistä erottuaan hän oli mennyt naimisiin vihreiden kansanedustajan kanssa, mutta sen liiton päätyttyä naissuhteet eivät olleet johtaneet mihinkään vakavampaan.

Kansainvälistä uraa luoneena ilmastotutkijana hän oli merkittävä tekijä YK:n uuden ilmastoraportin valmistelussa. Tämän jälkeen hän voisikin halutessaan jäädä nauttimaan konsulttitöillä kerryttämänsä varallisuuden suomista eläkepäivistä suoraan uransa huipulta. Samalla Aleksi, joka oli juuri menettänyt oman työpaikkansa, joutaisi tämän mielestä kirjoittaa kirjan isästään. 

Omasta mielestään hän oli jonkinlainen sankari, maailmanpelastaja, eikä hän aivan väärässä ollut. Hänen uraauurtavaa akateemista tutkimustaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista oli kiitelty maailmalla jo vuosikausia. Merkittävä rooli YK:n alaisena toimivassa IPCC:n ilmastonmuutospanerlissa oli vain viimeinen sulka isän jo useilla arvonimillä ja tunnustuksilla koristeltuun akateemikon hattuun. 

Mutta juuri kun tiedotustilaisuuden YK:n päämajassa pitäisi alkaa, yllättävä uutinen valtaa CNN:n uutisvirran. Tilaisuus on peruttu, sillä paneelin johtajaa, professori Luotoa, epäillään seksuaalisesta häirinnästä.

Aleksin sisko Alma oli asunut ja luonut uraa Kiinassa jo vuosia. Hänen yrityksensä pyrki luomaan teknologiaa jolla voitaisiin estää taifuunien synty ja valmiina oli jo sovellus, joka näytti reaaliaikaisesti todennäköisyyden uusien taifuunien syntymiseen. 

Kirja eteni pitkään vuoroin Aleksin ja Alman kertomana ja kun mukaan tuli Tapanin sisaren kertoma pitkän puoleinen osuus, pidin sitä ensin irrallisena. Aina ei ole paras vaihtoehto kehitellä mahdollisimman monta kertojaa, mutta nyt se oikeastaan muutti kirjan kulun.

En voinut olla ajattelematta, että ehkä kaikki oli saanut alkunsa isästämme. Ehkä se oli käynnistynyt jo sodassa joka oli tehnyt miehistä ihmisraunioita. Isän sota ei päättynyt koskaan, vaan jatkui kotona minne hän palasi heikkona ja lyötynä. Siellä hänelle työnnettiin pienet itkevät lapset syliin ja käskettiin kasvattaa niistä ihmisiä. Mitä muuta hän saattoi tehdä kuin kätkeä kauhunsa ja opettaa meidät toimimaan samoin. Sellaisen perinnön me olimme häneltä saaneet. Mutta ei sillä silti voinut puolustella Tapsan tekoja. Jossain määrin minä säälin veljeäni. Hänestä oli tullut tarpeeton ja yhdentekevä ja se oli hänestä varmasti pelottavaa. 

Sisko spekuloi, oliko aika ajanut ohi Tapanin kaltaisista miehistä. Heiltä odotettiin nykypäivänä ihan muita taitoja kuin kätkeä pelkonsa sodissa tai raivata maata jälleenrakennukseen. Sitten seurasi monen muun suun kertomaa näkemystä professorista ja käänsin kelkkani, mahdollisimman monta eri näkökulmaa kääntyikin kirjan vahvuudeksi. Myös Luodon hyväksikäyttämät naiset saivat äänensä kuuluviin ja kysymys olikin: En edes tiedä kumpi on pahempaa, se mitä minun ja professori Luodon välillä tapahtui vai jälkipyykki, joka siitä seurasi, kun yritin hakea kokemukselleni oikeutta virallisia reittejä pitkin.

Tämä ja asian julkitulon aikaansaamat hyvin erilaiset, yllättävätkin eri tavoin tapahtumiin liittyvien ihmisten tunteet ja tunteenpurkaukset olivat kirjan parasta antia.