Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Tammi, 2018
Suomennos: Anna Lönnroth
Alkuteos: A room full of bodies, 2012
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 10 h 36 min

Kuuntelin kirjan Nextoryssa.

Ruth Galloway oli kutsuttu yliopiston forensisen arkeologian tiedekunnan edustajana mukaan vanhan arkun avaamistilaisuuteen museossa. Se oli löytynyt uuden supermarketin perustustöissä, paikalta jossa muinoin oli sijainnut kirkko, ja päältäpäin koristeellisen arkun oletettiin sisältävän 1300-luvulla eläneen piispa Augustinin jäännökset, vaikka kaiken logiikan mukaan piispan olisi kuulunut tulla haudatuksi katedraaliin, eikä King's Lynnin pikkukirkkoon.

Ruth tuli paikalle hyvissä ajoin ja kierteli museota, muistellen miten juuri eräs lapsuuden museokäynti oli saanut hänet kiinnostumaan arkeologiasta. 

Aina voi ajatella että seuraavaan hiekkakekoon kätkeytyy esine, tunnistamattomaksi kulunut kaikkien muiden paitsi asiantuntijoiden silmissä, joka muuttaa käsityksemme ikiajoiksi. Ruth on uransa aikana tehnyt jokusen onnekkaankin löydön, mutta taustalla on aina lumoava unelma mullistavasta löydöstä, vitriinistä jossa lukee "Löysi tohtori Ruth Galloway", artikkeleista, kirjasta. 

Museossa Ruth kuitenkin teki ikävän löydön,  museon kuraattorin, Neil Tophamin ruumiin. Ruumiista löytyi merkkejä huumeiden käytöstä ja miehen työpöydän laatikosta kokaiinia. Siinä ei ehkä ole mitään ihmeellistä, sikäli kuin Nelson tietää, suurin osa kulttuuriväestä on yleensä pöllyssä. Mutta oliko huume vain Tophamin omaan käyttöön? Sitä oli aikamoinen määrä, huumeyksikön mukaan tuhansien puntien arvosta. Ja mikä aiheutti sen, että mies joka kello puoli kahdelta oli ilmeisen hyvinvoiva, oli alle tunnin päästä vainaja?

Smithin museon omisti lordi Danforth Smith joka pyöritti lähes sadan laukka- ja esteratsun kasvatus- ja valmennustoimintaa kartanossaan. Nelson halusi jututtaa miestä kuraattorin pöytälaatikosta löytyneistä uhkauskirjeistä.

Olet suhtautunut pyyntöihimme piittaamattomasti. Nyt saat kärsiä seuraukset. Olet häpäissyt vainajamme, nyt on koston aika. Tulemme hakemaan sinut, tulemme hakemaan sinut uniajassa. 

Kävi ilmi, että museon Uuden maailman osastolla oli lordin esi-isän hankkimia, aboriginaaleille kuuluvia kalloja, joita ryhmä itseään elginisteiksi kutsuvia vaati palautettaviksi Australiaan. Lordi ei kuitenkaan nähnyt syytä palauttaa arvokkaita kalloja "joillekin kahjoille". Lordin saamassa, virallisemmassa kirjeessä, vihjattiin käärmeen kiroukseen. Nelson ei kuitenkaan aio olettaa, että kirjeiden kirjoittaja olisi kuraattorin murhaaja. Toisekseen, Topham oli todennäköisesti kuollut huumeidenkäyttöön. Viikon sisään tapahtuu kuitenkin toinenkin museoon liittyvä kuolemantapaus ja sitä tutkittaessa käy ilmi, että selittämättömiin äkillisiin, kivuliaisiin sairastumisiin kuolee myös tallin hevosia, joita tallipoikien päällikkö ei halua päästää poliiseja tutkimaan. 

Toinen tutkintalinja kallojen lisäksi on piispa Augustin, sillä arkussa hyvin säilyneestä piispasta selviää yllättäviä yksityiskohtia. Piispa on kuvattu patsaassaan paljasjaloin, käärme jalkansa alla. Onko arkussa, käärmeessä ja arkusta löytyneessä kengässä nyt jotain mitä Nelson ei huomaa?

"Katso jalkoja", Janet sanoo.

Ruth katsoo. Vaikka piispa on muuten pukeutunut muodollisesti, hänellä on paljaat jalat ja isovarpaan alta kurkistaa käärmeen pää. 

"Ei oikein näytä mahtavalta käärmeeltä", Ruth sanoo, "pikemminkin rantakäärmeeltä."

"Hän on alistanut sen", Janet sanoo. "Paha on voitettu. Hän oli suuri pyhimys."

Ruth siristää silmiään nähdäkseen patsaan kasvot. Ne ovat varsin kauniit, mutta tällaiset veistokset ovat varmaan aina idealisoituja. Seremoniallisen päähineen alta näkyy olkapäille ulottuva, kihara tukka. 

Kate täytti pyhäinpäivänä vuoden. 

Nelson olisi halunnut olla mukana Katen elämässä, mutta myös pelastaa avioliittonsa, joten kun Michelle oli oivaltanut asioiden tilan, hän oli luvannut vaimolleen ettei tapaa enää Ruthia tai Katea, eivätkä he olleet tavanneetkaan puoleen vuoteen edes työn merkeissä. 

Ruth on saanut asustella marskimaalla rauhassa yksinäisyydestä nauttien, sillä hänen ainoa naapurinsa on käyttänyt omaa taloaan harvakseltaan. Nyt talo on.kuitenkin myyty, joten oma rauha on mennyttä. Mutta voiko olla vain yhteensattumaa, että uusi naapuri Bob Wannanga kuuluu Australian alkuperäiskansaan? 

Olen niin niin Ruth Galloway- koukussa! Nämä käyvät aina vain paremmiksi osa toisensa jälkeen. Ratkottavat tapaukset olivat kiinnostavia ja tuo valkoisten siirtomaaherrojen ryöväämien esineiden palauttaminen aiheena hyvä ja ajankohtainen. Ruthin yksityiselämä rullaa mielenkiintoiseen suuntaan sekin ja nyt oli romanssiakin tekeillä... Kuuntelin vain yhden lyhyen kirjan välissä ennen kuin otin viitososan kuunteluun ja sekin vaikuttaa todella koukuttavalta.