Sivut

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia / Naistenviikko kirjablogeissa


Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia 
Siltala 2015, 218 sivua
Suomennos: Arja Pikkupeura


Ulitskajan Tyttölapsia on kertomuskokoelma joka koostuu kahdesta osasta; Tyttölapsia ja Lapsuus -49. Ensimmäinen kokonaisuus koostuu kuudesta pidemmästä kertomuksesta, jälkimmäisen niinikään kuusi kertomusta sisältävän osan koostuessa muutaman sivun mittaisista tarinoista, joissa päähenkilöt ovat poikia.  

Ensimmäisen kertomusikermän päähenkilöt ovat samaa moskovalaiskoulua 1950-luvun alussa käyviä tyttöjä. Osa heistä on mallioppilaita, ylpeinä punaisia pioneeriliinojaan kantavia hyvin käyttäytyviä kolmannen luokan oppilaita, osa ulkopuolisia jotka saattoivat vain haaveilla moisesta arvonnoususta. Osa on kiusaajia, osa kiusattuja, kaikki selviytyjiä. Osaa tytöistä seurataan kertomuksesta toiseen mikä helpottaa kokonaisuuden seuraamista. Tytöt myös kasvavat ja kehittyvät kertomusten myötä ja yhtenä teemana tarinoissa onkin juuri tyttöjen orastava kehitys nuoriksi naisiksi. Muina teemoina voi nähdä esimerkiksi sisarkateuden sekä lasten ja perheiden välisen eriarvoisuuden.

Koulussa Kolyvanova pärjäsi huonosti, ruokalassa hän istui erillisessä pöydässä, jossa "vapaaoppilaita" ruokittiin ilmaiseksi, ja koulupuvun hänelle hankki vanhempainkomitea. Aina häneltä uupuikin jotain: milloin tossut, milloin kalossipussi, milloin voimistelupuku. Hän oli luokan pohjimmainen, ihan pohjasakkaa. Nyt sitten paljastuikin, että hän tietää aikuisten salaisia asioita, tietää ihan luonnostaan ja puhuu niistä aivan ujostelemattoman arkisella äänellä. Hän muuttui ihan silmissä uteliaasta tuplaajahujopista hyvin merkittäväksi henkilöksi. Kaikki katselivat häntä kiinnostuneen odotuksen vallassa.

Kertomuksissa on paljon köyhyyttä, kurjuutta, väärin kohdelluksi tulemista, syntyperäistä eriarvoisuutta ja jopa suoranaista tyttöjen hyväksikäyttöä. Moni on silti nähnyt tarinoissa lempeyttä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Itse en käyttäisi aivan niin vahvaa ilmaisua sillä myönnän olleeni tietyllä tavalla helpottunut voidessani sulkea kirjan takakannen. Tyttöjen maailma näyttäytyi heti ensimmäisestä kertomuksesta lähtien ahdistavana, jopa hieman pelottavana. Toisaalta tällaisen kirjan luettuaan osaa aina olla kiitollinen siitä, että on syntynyt Suomeen eikä vaikkapa juuri Venäjälle.

---




Seitsemää päivää 18.-24.7 kutsutaan naistenviikoksi. Tiedättehän tuon kesäisen, naisten nimipäivistä koostuvan viikon, jolloin sataa aina ihan esteristä? Tai yhtä hyvin voi olla hellepoutaa, mutta puheissa mielikuva kääntyy kyllä sinne sadeilmoihin. 

Näin Kirjan vuoden kunniaksi ryhmä kirjablogisteja päätti julkaista erityisesti naisiin liittyviä kirja-aiheisia blogikirjoituksia tämän viikon aikana. Tempaukseen mukaan lähteneet blogit on listattu Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa. Kuten ehkä jo arvasitkin, Kirjan jos toisenkin -blogi lähti leikkiin mukaan ja naistenviikon aikana onkin luvassa useampi aiheeseen sopiva postaus.

Ulitskajan Tyttölapsia -kertomuskokoelman arvioi tänään myös Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

7 kommenttia:

  1. Olen lukenut Ulitskajalta vain yhden kirjan, jonka nimi ei nyt tule mieleen mutta siinä oltiin New Yorkissa, kuolevan miehen vuoteen äärellä. Pidin kirjasta ja Ulitskajan kerrontatyylistä. Siitä minulle ei jäänyt mieleen ahdistavuutta, joten tämä uusi suomennos kuulostaa erilaiselta... alkoi kuitenkin kiinnostaa, joten ehkä kokeilen tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo venäläistyylinen kurjuus ja köyhyys noin realistisesti kuvattuna taisi mulle tehdä sen tunteen. Se on jotenkin niin omanlaisensa verrattuna vaikkapa kuvauksiin Latinalaisesta Amerikasta tai Aasiasta missä ne ihmiset tuntuu löytävän iloakin vaikka ollaan köyhiä ja olot on epäoikeudenmukaiset. Esim Samartinin Nora & Alicia tulee mieleen.

      Poista
  2. Iloiset hautajaiset on Ulitskajalta aiemmin suomennettu pienoisromaani - ja se on nimensä kaltainen eli hilpeä aiheestaan huolimatta. Näissä novelleissa minusta tunnelmat vaihtelivat. Tytöt ovat selviytyjiä - eikös näin usein olekin. Neukkuyhteiskunnasta saa näkemystä sekä lasten että aikuisten kannalta. Kiinnostava. Kiitos jutustasi, Jane!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä!

      Kyllä ne tytöt selviytyjiä tosiaan olivat. Voisi ajatella, että kurjissa oloissa kasvaa selviytyjiä, mutta toisaalta siellä kasvaa myös paljon periksiantajia, kohtaloonsa tyytyjiä joilla ehkä roolimallitkin näyttävät, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia. Ja jos yhteiskunta ei auta (kuten meillä ainakin yrittää huolehtia vähäosaisistakin) niin kahta vaikeampaahan se on tikapuita ylös kömpiä.

      Poista
  3. Huikkaanpa tähän, että sinulle on haaste blogissani: http://oksanhyllylta.blogspot.com/2015/07/3-kirjaa-haaste.html

    Mukavaa, jos ehdit vastailemaan. :)

    VastaaPoista
  4. Ulistkajan kerronta viehättää minua. Iloiset hautajaiset jäi mieleeni ja haluan palata siihen vielä uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Tyttölapsia oli kyllä nappivalinta naistenviikolla! :) Itse luin kirjan loppuun viime viikolla, tykkäsin erityisesti kaksosten tarinasta/tarinoista. Kuten Ulla, minäkin viehätyn Ulitskajan tavasta kertoa (ja Anja Pikkupeuran käännöksistä!) ja aion lukea kaikki, mitä kirjailijalta käännetään. Tähän mennessä suomennetuista olen lukenut kaikki paitsi Vihreän teltan alla.

    VastaaPoista