Sivut

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä


Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä 
Bazar 2011, 446 sivua 
Suomennos: Sanna van Leeuwen
Hollanninkielinen alkuteos: Het huis van de moskee


Senedzanin pienessä maaseutukaupungissa Iranissa sijaitsee basaarin vieressä moskeija ja siinä kiinni talo. Tässä satoja vuosia vanhassa 35 huoneen talossa on aina asunut keskenään sukua olevia perheitä, jotka ovat moskeijan palveluksessa. Tapahtumien alkaessa 1960-luvulla taloa asuttavat kolmen serkuksen perheet. Päähenkilö Agha Dzan on mattokauppias ja sekä talon että basaarin päämies. Alsaberi on talon imaami ja moskeijan päämies, sokea Agha Sodza on moskeijan kaunisääninen muezzin. Tämän tehtävänä on minareetista käsin kutsua muslimit rukoushetkiin. 

Talon ja moskeijan elämä on hyvin perinteitä kunnioittavaa. Amerikkalaisia pidetään pahoina ja turmeltuneina, eikä taloon moskeijan vieressä saa tuoda esimerkiksi televisiota. Ja vaikka taloon salakuljetetusta televisiosta nähdään ensimmäinen kuukävely, siihen ei varauksettomasti uskota. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa maailma heidän ympärillään kuitenkin muuttuu ja Iran kokee monta vallanvaihdosta. Valta vaihtuu myös moskeijassa ja basaarissa. Sukupolvet erkaantuvat toisistaan ja sukulaisuus jää toissijaiseksi siteeksi poliittisen kuohunnan keskellä. 

Talo moskeijan vieressä on niitä kirjoja jotka opettavat ymmärtämään historiaa. Millaista tavallisten iranilaisten elämä oli shaahin aikana, ketkä halusivat hänet pois vallasta ja miksi? Millaisia konkreettisia muutoksia Ajatollah Khomeinin vallankumous sai aikaan? Millainen oli naisten asema ja esimerkiksi oikeus opiskella minkäkin vallan alla? On hyvä ymmärtää, että islamia ja Koraania tulkitaan monin eri tavoin ja miten paljon voikaan tavallisten kansalaisten elämä muuttua näistä tulkinnoista riippuen. 

"Nimitän sinut Jumalan tuomariksi", Khomeini sanoi ja ojensi hänelle asiakirjan.
 Galgalin kädet vapisivat.
"Amerikka tulee tekemään kaiken voitavansa kaataakseen meidät. Haluan hävittää maasta viimeisetkin heidän hallintonsa rippeet. Tuhoa jokainen, joka vastustaa vallankumousta! Vaikka hän olisi isäsi, tuhoa hänet! Vaikka hän olisi veljesi, tuhoa hänet! Hävitä kaikki, mikä on islamin tiellä! Sinä olet minun lähettilääni, mutta vastaat teoistasi yksin Jumalalle. Näytä heille, että vallankumouson tullut jäädäkseen. Aloita nyt! Heti!" 
Galgal suuteli Khomeinin kättä uudelleen, nousi ja lähti huoneesta ryhtyäkseen välittömästi tehtäväänsä. 

Kirjan ensimmäinen puolisko oli erittäin kiinnostavaa, erityisesti kaikki pienet tarinat kaukaa menneisyydestä, runot, traditiot, juhlat, kulttuuri ja se tavallinen arki. Lopun väkivaltainen osuus ei ollut yhtä paljon mieleeni, mutta ymmärrän sen olevan tarpeellinen ajatollahin hallinnon toimien kuvaamisessa. Lopulta tarina kertoo paitsi poliittisten näkökantojen yhtä lailla sukujen ja perheiden ajautumisesta erilleen.

Jos talvi-iltoina valot paloivat myöhään naapureiden ikkunoiden takana, tiedettiin, että siellä olivat avioliittoneuvottelut meneillään. Niiden talojen huoneissa oli lämmin ja ikkunat huurtuivat vesipiippujen savusta. Pitkät illat olivat kuitenkin ahdistavia niille monille perheille, joilla oli kotona täysi-ikäinen tytär, mutta jotka tiesivät, ettei kukaan ollut aikeissa koputtaa heidän ovelleen.

Etuliepeessä kerrotaan kirjailijan olleen opiskeluaikoinaan Teheranissa mukana diktatuurin vastaisissa liikkeissä, minkä takia hän joutui jättämään Iranin ja pakenemaan Hollantiin vuonna 1988. Kirjoissaan hän ammentaakin paljon henkilökohtaisista kokemuksistaan. Mielestäni hän onnistuu aika sujuvasti kutomaan faktaa ja fiktiota yhteen. 

10 kommenttia:

  1. Tämä on ollut jo pitkään lukulistallani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä jos aihe kiinnostaa :-) Kivan lempeästi ja leppoisasti kerrottu kirja.

      Poista
  2. Muistan pitäneeni tästä kirjasta aivan erityisen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä oli helppo pitää, lämminhenkistä tarinointia ja esimerkiksi ne isäitien "lakaisemalla pyhiinvaellukselle" -jutut olivat hauskoja ja herttaisia :-)

      Poista
  3. Luin kirjan sen ilmestyessä, ja lukemisesta on siis aikaa, mutta muistan pitäneeni kovasti! Tykkään kyllä muutenkin Lähi-Itään sijoittuvasta kirjallisuudesta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tykkään minäkin! Ennen Kiina oli mulle "se juttu", mutta nykyään olen enemmän lukenut näitä arabimaihin sijoittuvia romaaneja.

      Poista
  4. Tämä on minunkin listalla, mutta en ole löytänyt vielä omaa kappaletta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin haastavampaa jos haluaa tietyn yhtään vanhemman kirjan omakseen.

      Poista
  5. Tämä on ollut yksi mieleenjääneimpiä kirjoja vuosiin. Olen lukenut kahdesti, teen sitä tosi harvoin.
    Ajattelin samalla tavalla, että alkuosa on ihanan lämminhenkinen ja kaunis kuvaus, jonka loppu tavallaan "pilaa". Mutta sellaistahan elämä on, pahat asiat pilaavat monien elämän täällä maapallolla.
    Kirja antoi myös mukavasti lempeämmän kuvan islamista, mitä olin aikaisemmin saanut, ja avasi näkemään, että kaikki muslimit eivät ole todellakaan samanlaisia, ihan kuten eivät kaikki kristitytkään. Tietysti mielessä on käynyt, että se on kirjailijan tarkoituskin, eikä siksi ihan täysin neutraali näkemys.
    Omassa blogissani kirjoitin lukevani mielellään Välimeren ympäristöön sijoittuvia kirjoja, ja erityisesti jollakin tapaa mystisiä. Ja islamiin kuuluu paljon mystiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaitpa se vallankumoushallinto ja ylipäätään tuo sotiminen on pilannut paljon, mutta osa on aina tyytyväisiä ja osa tyytymättömiä, vaikka olisi millainen hallinto.

      Tuo on aivan totta; niin paljon kun islamista on kuullut negatiivista, siinä on myös jotain mystistä ja kiehtovaa! Ehkä näitä arabimaihin sijoittuvia romaaneja tulee sillä niin mielellään luettua :-)

      Poista