Sofie Sarenbrant: Syntipukki

Sofie Sarenbrant: Syntipukki

#6 Emma Sköld

WSOY, 2020

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 9 min

Rikostarkastaja Emma Sköld ja hänen työparinsa Nyllet ovat pitäneet yhtä kaksi vuotta, aina siitä saakka kun Emma oli palannut niin sanotusti elävien kirjoihin. Yhteiselämä on sujunut helposti ja mutkattomasti ja Emma myös toivoo sen jatkuvan niin, pieni Ines tulee hyvin juttuun Nylletin kanssa ja Nyllet on tytölle hyvä isän malli. 

Emma tajuaa kuulevansa vain pätkiä Nylletin huolella harkituista sanoista, joita tämä on varmasti hionut ne kaksi vuotta, jotka he ovat asuneet yhdessä Emman keskusta-asunnossa.

Se vain pahentaa asiaa.

Nyllet ojentaa pientä rasiaa, ja on tuskallista nähdä, kuinka hänen kätensä tärisee. Sormet ovat niin kömpelöt, että hän saa kannen auki vasta kolmannella yrityksellä.

»Haluatko tulla vaimokseni… kunnes kuolema meidät erottaa?»

Kuolema, aina kuolema.

Emmaa vapisuttaa, ja hän yrittää saada hermonsa rauhoittumaan.

Mitä hänen pitäisi vastata?

Sekunnit kuluvat. He kumpikin tietävät, että miettimisaikaa ei tarvita, jos kaikki on hyvin. Emman on vaikea katsoa Nylletiä epämukavassa asennossa lattialla, mutta hän ei saa kääntää katsettaan. Hänen on sanottava jotakin, sillä muuten hän on hirveä ihminen.

»Kuulinko sanan kyllä?» Nyllet kuiskaa toiveikkaasti, mutta ääni pettää. Hän hieroo lonkkaansa ja irvistää. »Tämä meni jumiin.»

»Nyllet…» Emma sanoo. »Minä…»

Tuskaista katsetta on mahdoton olla huomaamatta, kun Nyllet nousee pystyyn. Hän avaa samppanjapullon, kaataa lasiin ja juo ison kulauksen.

»Skool», hän mutisee.

He istuutuvat isolle sohvalle, joka ei ole koskaan ennen tuntunut yhtä kovalta ja epämukavalta, ja Emma yrittää löytää oikeat sanat.

»En tiedä, miten aloittaisin», hän sanoo lopulta.

»Haluanko minä kuulla sen?» Nyllet kysyy automaattisesti, ottaa konvehtirasian ja ahmii suklaata kuin viimeistä päivää. Sitten hän täyttää samppanjalasinsa.

Mies on kiltti ja huomaavainen, jokaisen anopin unelma, mutta kosinta vain oli Emmalle liikaa. Sen hän tajusi itsekin vasta silloin, kun ymmärsi mitä Nyllet oli juuri sanonut. Ilta päättyikin siihen, että Emma pyysi Nylletiä muuttamaan ainakin joksikin aikaa takaisin omaan asuntoonsa.

Vain pari viikkoa sitten he olivat muuttaneet yhdessä Emman siskon Josefinin hulppeaan taloon näiden muutettua puoleksi vuodeksi Palma de Mallorcaan. 

Josefin tarvitsi uuden alun. Hän oli käynyt kaksi vuotta terapiassa sen tähden, millaisiin äärimmäisyyksiin Emma ja heidän isänsä olivat menneet saadakseen kiinni tietyt rikolliset, eikä Josefin ole toipunut tapahtuneesta vieläkään. 

Samaan aikaan rauhallisessa Bromman lähiössä riehuu asuntomurtojen sarja. Kun viimeisimmästä murtopaikasta löytyy kahdeksantoistavuotiaan pojan ruumis, poliisi epäilee aluksi murtokeikan menneen pieleen ja perheen pojan yllättäneen murtovarkaan. Mutta perheen ei pitänyt olla edes Ruotsissa, miksi heidän poikansa oli ylipäätään ollut talossa? 

Ruumiin löysi puolalainen siivooja, ja tämän kansallisuudesta nousee kohu paikallisessa Facebook-ryhmässä, johon myös Josefin kuuluu. Siivoojan on pakko olla sekaantunut asiaan, vähintäänkin antaa tietoja mistä talosta mitäkin arvokasta voi löytää ja ryövätä. Ryhmä lietsoo muukalaisvihaa yhä suurempiin liekkeihin, eikä ole tyytyväinen poliisinkaan toimintaan.

Minä alan olla vähän pattitilanteessa tämän sarjan kanssa. Tätä edellinen osa, Kerjäläinen, oli mielestäni sarjan toistaiseksi huonoin osa, ja toivoin kovasti, että pitäisin tästä Syntipukista taas yhtä paljon kuin sarjan alkuosista. Mutta en voi sanoa niin käyneen. Näissä molemmissa on ollut vahvasti teemana Ruotsin muukalaisviha ja vaikka seuraan uutisia ja jonkin verran politiikkaakin, minun on myönnettävä, että tuollaiset yhteiskunnalliset teemat eivät ole dekkareissa niitä mieleisempiä aiheita. Jos taas unohdetaan aihe jonka ympärille nämä osat kiertyvät, juonenkulultaan pidän näistä edelleen.