Sivut

lauantai 22. huhtikuuta 2023

Tuula T. Matintupa: Pelitalo


Tuula T. Matintupa: Pelitalo
#3 Alina Mänty
Word Audio Publishing, 2021 (lukukirja ilmestynyt 2014)
Lukija: Karoliina Kudjoi
Kesto: 7 h 24 min



Ylikonstaapeli Alina Männyn hoitokodissa ollut äiti Irene oli joutunut sairaalaan, jossa oli pian menehtynyt. Alina ei ollut koskaan oikein tuntenut äitiään, eikä juuri sen paremmin isäänsäkään, mutta isällä oli ainakin lohtunaan naisystävänsä Leila ja Alinan Sanna-siskolla oma perheensä. Vain Alina oli yksin.

Aliina yllättyi, eikä ollenkaan positiivisesti, kun Antti Kallio -niminen mies oli kysynyt poliisitalolla suoraan Alinaa. Aliina ei ollut tavannut entistä miesystäväänsä aikoihin, eikä olisi välittänyt tavata nytkään. 

- No, mutta! mies naurahti. - Jos ei haleja niin kai vanha ystävä saa edes hetken jutustella kanssasi?
Hän veti tuolin lähemmäs pöytää. Nykäisi prässihousujaan polvista ylemmäs ja istui. He tarkastelivat hetken toisiaan.
- Halusit kuulemma tehdä rikosilmoituksen, Alina sanoi.
- Totta, mutta halusin myös nähdä sinut. 
Miehen ohuthuulinen suu vetäytyi hymyntapaiseen. 
- Sinä olet muuttunut. Näytät kauniimmalta ja ehkä hitusen kovemmalta. Että oikein rikosylikonstaapeli. Soitin isällesi ja hän kertoi.
- Sinä et ole muuttunut, Alina sanoi. - Jos ei kaljua oteta huomioon. Nenäkorukin näyttää uudelta. Tiedätkö, nenäkorut saavat minut edelleen ajattelemaan räkää. 
Antti Kallion kulmat kohosivat. 
- Onko tämä nyt virkamiehelle sopivaa käytöstä? 

Miehen auto oli varastettu, joten Aliinan ei onnekseen tarvinnut jatkaa jutun parissa ilmoituksen otettuaan, tai niin hän luuli, kunnes auto löytyi poltettuna ja hänet nimitettiin jutun tutkintaan. 

Antti oli palkattu konsultiksi paikalliseen peliyritykseen Pelitaloon. Huhut kertoivat, että sen omistaja Mikael Schneider oli myymässä Pelitaloa Taiwaniin, eikä tämä ollut kaikkien mieleen. Oliko Mikael hyväntekijä joka oli palkannut huono-osaisempia nuoria töihin, vai riistäjä, joka kkäri näiden luomalla suosikkipelillä miljoonat omaan taskuunsa?

Alinan ex-mies oli melkoinen törkykasa, eikä ollut realistista ajatella että Alina olisi seurustellut miehen kanssa aiemmin. Eli rooli oli kirjoitettu aivan liian överiksi. Kun vielä lapsia sanottiin pennuiksi ja koiria rakeiksi ihan tavallisessa keskustelussa, niin jotenkin tästä vain pääsi jäämään ikävänpuoleinen fiilis. Samalla tuntui ettei kirjassa tapahtunut oikein mitään, samaa asiaa pyöriteltiin kuin purkkaa suussa, kunnes purkkapallo poksahti ja ratkaisu oli siinä. Enpä välttämättä jatka enää tämän sarjan parissa, kun dekkareita on niin paljon tarjolla.


4 kommenttia:

  1. Luen valtavan paljon, ehkä liikaakin, dekkareita, mutta Matintupaa en muista lukeneeni. Ehkä se ei haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En erityisemmin suosittele, vaikka ainahan voi kokeilla olisiko itselle mieleen.

      Poista
  2. Kiitos varoituksesta. Ei kuulosta minun kirjaltani, joten jätän suosiolla ottamatta huomioon lukulistalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on taipumusta sinnitellä jatko-osia, jos olen jonkun sarjan aloittanut. Hetken päästä tulee tunne, että ei kai se nyt mikään järin huono ollut ja jos on esimerkiksi ekasta osasta pitänyt ja toisesta ei, niin kolmashan voi hyvin olla taas hyvä joten jatkan. Mutta nyt kyllä annan periksi.

      Poista