Silja-Elisa Laitonen: Valinta

Silja-Elisa Laitonen: Valinta

Tammi, 2022

Lukija: Katja Aakkula

Kesto: 14h 57min

Äidin mielestä naisen olemuksen kuului olla hento kuin varpusella, mutta Raakel ei sopinut muottiin. Hänestä ei koskaan tulisi äidin kaltaista kaunotarta, sillä hän oli perinyt isänsä Armas Suvirannan pyöreät, punakat posket ja suuren koon.

Elettiin alkukesää 1941 ja Raakel oli juuri valmistunut ylioppilaaksi. Nyt äiti ei enää voisi vedota opiskeluun, Raakel voisi vihdoin päättää itse elämästään ja hän halusi osallistua maailman pauhaaviin tapahtumiin. Hänestä tulisi lotta ja paras lahja jonka hän ylioppilasjuhlissaan sai, oli lottapuku täti Elisabetilta.

Mitä Raakel aikoo opiskella syksyllä? Mitä aineita Raakel kirjoitti? Mitä väliä sillä on, Raakel ajattelee. Hän haluaa lähteä sotaan, pakoon sotaa, jota hän on käynyt koko elämänsä. Hän haluaa kaivautua ylös Korkeavuorenkadun samettisohvan poterosta ja lähteä sinne missä soditaan rauhasta, itsenäisyydestä, jostain tärkeästä! Eihän hän nyt halua puhua opiskelusta tai sulhasista, mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa!

Isän sisar Elisabet oli järjestänyt Raakelille paikan Syvärannan lottaopistosta, jossa muut nuoret naiset olivat jo antaneet lottalupauksensa ja käyneet lottien iltakoulua, johon vanhemmat eivät olleet Raakelia päästäneet. Tuleva viestilotan pesti ei ollut ihan sitä mitä Raakel oli toivonut, mutta tiesihän hän, ettei häntä rintamalle ilmavalvontalotaksi päästettäisi. 

Kurssi jäi kesken, kun lottakurssilaisetkin tarvittiin tositoimiin ja Raakelkin sai paikan viestintälottana Hangosta. Isä oli lähinnä huolissaan, mutta äiti oli ehdoton ja kielsi Raakelia lähtemästä.

Raakel oli kerännyt kaikki voimansa ja kuullut sanovansa ensimmäistä kertaa elämässään sinä et määrää minua. Ja siinä samassa kytemässä ollut palo syttyi roihuksi. Gretan kasvoilla paloi inhon ja taistelunsekainen ilme, haaste oli heitetty.

Raakel lähti Hankoon. Aluksi työ oli harvakseltaan puheluiden yhdistelyä, kunnes eräänä yönä alkoi rytistä.

Raakelin oli pakko käydä haukkaamassa happea. Meren aallot kuljettivat mukanaan kumeaa tykistön ääntä, ja Raakelista tuntui kuin maa olisi tärähdellyt sen tahdissa. Jostain kaukaa, mistä saattoi kuulla sodan äänet, saattoi nähdä myös välähdyksiä tulesta. Ja kun aivan tarkasti kuunteli, poisti kuulemastaan metsän havinan ja aallokon loiskeen, saattoi kuulla kaukaisuudesta myös niiden poikien äänet, jotka kävivät kenties elämänsä ensimmäistä ja viimeistä taistelua. Raakelin iho nousi kananlihalle, ja hän poistui nopeasti sisälle taloon, joka seisoi vankasti suurten kivien päällä. Se olisi helppo kohde mereltä katsottuna, mikäli vihollinen niin haluaisi. 

Kun lottatyö Hangon edustalla kävi vaaralliseksi, junailivat äiti ja Elisabet hänet loman verukkeella takaisin Helsinkiin. Raakelilla ei tämän hoksattuaan ollut pienintäkään aikomusta jäädä äidin seuraneidiksi, tai edes  Helsinkiin, vaan hän karkasi salaa rautatieasemalle, hyppäsi ensimmäiseen muuten jo täpötäyteen junaan kohti itärintamaa ja päätyi sinne mihin halusikin, muonituslotaksi kohti Äänislinnaa ja sen ohikin. Suomen vanhat rajat oli saavutettu, Neuvostoliiton raja ylitetty, pohdittiin millaista Suur-Suomea vielä haluttiin, mutta lotat paiskivat töitä ja pakkasivat keittiönsä siirtyäkseen eteenpäin kun käsky siihen kävi. 

Raakel tiesi mitä halusi kun sota päättyisi, hän talletti visusti palkkasetelinsä ja aikoi hankkia oman asunnon kun aloittaisi opintonsa Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä. Sota ei kuitenkaan päättynyt ollenkaan niin pian kuin aluksi kuviteltiin, ja Raakelinkin työnkuva vaihtui pariin otteeseen, aina vaikeampiin tehtäviin, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Siitä onkin kauan, kun olen lukenut mitään rintamalle sijoittuvaa ja juuri lottatoimintaan keskittyvää kirjaa vaikka lottien historia minua kiinnostaakin. Tosin näistä rintamalotista ei fiktiota juuri ole tarjollakaan. 

Valinta oli esikoiseksi mielestäni oikein hyvä ja taitavasti rakennettu, niin ettei yhtään tylsiä kohtia päässyt tulemaan. Kerrontatyylistä tuli mieleen esimerkiksi Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat -sarja, mutta kiinnostus Raakelin elämän tapahtumiin kantoi kyllä ilman peilaamista julkisuuden henkilöihin. Alussa Raakel tuntui naiivilta hienostotytöltä, joka tahtoi rintamalle toki auttamaan mutta myös seikkailun vuoksi, mutta kun tyttö oli niin sinnikäs ja pärjäävä, kuuntelija unohti pian Raakelin lähtökohdat, joten kirja oli myös Raakelin kasvutarina.

Myös teemat ovat kiinnostavia ja niitä on useampia, toki kirja keskittyy lotan elämään ja työtehtäviin, mutta osansa saavat Gretan ja Raakelin vaikea äiti-tytärsuhde sekä salaisuus, jota välillä raotellaan, kun kirja hetkittäin Raakelin ollessa itärajan takana palaa Helsinkiin ja piipahdetaan Gretan ja Elisabetin luona. Kuten arvata saattaa, tarinaan on mahtunut myös rakkautta.

Valinta on aloitus sarjalle, jonka seuraavaa osaa mielenkiinnolla odotan.