Jenny Offill: Ilmastoja

Jenny Offill: Ilmastoja

Gummerus, 2020

Alkuteos: Weather, 2020

Suomennos: Marja Luoma

205 sivua

Lizzie Benson työskentelee yliopiston kampuksen kirjastossa ilman muodollista koulutusta työhönsä. Lizzie on myös vaimo, äiti ja sisar ja erityisesti veli, joka on toipuva addikti, tarvitsee Lizzyltä paljon emotionaalista tukea. Hänen takiaan Lizzy on myös nuorempana tehnyt merkittäviä elämänvalintoja. Sitten hänen yliopistoaikainen mentorinsa Sylvia, joka pitää suosittua podcastia ilmastonmuutoksesta, pyytää Lizzyä avustajakseen. Lizzyn tehtävänä on vastata Sylvian saamaan fanipostiin, joka on aika kirjavaa.

Kysyn, millaisia viestejä hän saa. Kaikenlaisia, mutta jokainen, joka hänelle kirjoittaa, on joko hullu tai masentunut. Tarvitsemme rahaa, se nyt on selvä, mutta sanon kuitenkin Sylvialle, että täytyy vähän miettiä. Elämääni taitaa nimittäin jo ennestään kuulua paljon juuri sen sortin ihmisiä.

Lizziellä on sen jälkeen tuplasti ongelmia ratkottavana, sillä kyllä kirjaston asiakkaatkin häntä tarvitsevat. Eräs vanhempi mieskin suorastaan suuttuu hänelle, kun kirjaston asiakaspalvelussa ei osata kertoa hänen sähköpostinsa salasanaa. Sylvian mukana Lizzie alkaa matkustaa kokouksiin ja puhujatilaisuuksiin, joissa tapaa myös muutoksista huolissaan olevia rikkaita ihmisiä.

Jotkut tämäniltaisille päivälliselle osallistuvat ihmiset ovat alkaneet sijoittaa kelluviin kaupunkeihin, sellaisiin jotka voidaan ankkuroida kansainvälisille vesille omiksi hallintoalueikseen. Illan isäntäpari ei kuitenkaan halua turvautua niin radikaaliin ratkaisuun. He kertovat kuunnelleensa Sylvian podcastia jo pitkään. He tekevät muistiinpanoja Sylvian puhuessa, mutta esityksen lopussa he esittävät vielä sen iänikuisen kysymyksen: mikä paikka on turvallisin? He ovat ottaneet yhteyttä useisiin asiantuntijoihin, mutta kukaan ei ole saanut selkeää vastausta. 

"Sinähän olet haastatellut kaikkia. Onko päästy jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen? Onko tiedemiehillä ja journalisteilla jokin klusterianalyysiin perustuva malli? Emme ole huolissamme omasta puolestamme, mutta kun meillä on lapsia."

Ilmastoja koostuu lyhyistä katkelmista sieltä täältä Lizzien elämästä ja ajatuksista. Ne ovat enimmäkseen muutaman rivin mittaisia, aukeamalle niitä mahtuu aina useita. Kun muutenkin lyhyen kirjan aukeamilla on paljon tyhjiä rivejä kirja on hyvin nopealukuinen. Asioita joihin tulee varustautua on niin paljon, ilmastot ovat tässä muutakin kuin ilmastonmuutos itsessään, oli Trumpin presidenttiys ja sen seuraukset eli poliittinen ilmasto, terveydenhuollon kattavuus, ylipäätään erilaisiin tuloillaan oleviin, väistämättömiin katastrofeihin varustautuminen.

Luin kirjan melko tasan viikko sitten ja huomaan jo nyt unohtaneeni siitä valtaosan. Kirjasta ei siis jäänyt mitään selkeää muistijälkeä. Se johtuu luultavasti siitä, että kirjan edetessä odottelin mihin se johtaa ja itselleni jäi fiilis ettei se johtanut oikein mihinkään. Se on tavallaan hauskakin, muttei sillä tavalla joka saisi nauramaan ääneen.