Sivut

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Tuuli Salminen: Rannalla poika


Tuuli Salminen: Rannalla poika
Like, 2019
300 sivua


Olga on ammatiltaan psykiatri ja teini-ikäisten Merin ja Johanneksen äiti. Ex-mies Markuksella on uusi vaimo ja pienet kaksoset, mutta välit ovat pysyneet hyvinä.

Olga on haaveillut muuttavansa Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle ja niin hän on ostanut vanhan, vaaleankeltaisen talon ja vuokrannut työhuoneen uuden kotikaupungin yksityiseltä klinikalta. Pikkukaupungin asiakkaat ovat vähän erilaisia mihin hän on tottunut, eikä Helsingissä törmännyt asiakkaisiinsa marketin hyllyjen välissä. Hövelisti Olga antaa asiakkaille alennusta kun nämä valittavat rahojensa vähyyttä ja uusii reseptejä silloinkin kun tietää, ettei oikeastaan pitäisi. Ja sitten hän alkaa saada viestejä. 

Yöllä Olga herää puhelimensa mitättömän hiljaiseen inahdukseen. Kestää hetken ennen kuin unesta jähmeät aivot ymmärtävät lukemansa. 
Näin sinut. Olit parin metrin päässä ja haistoin hajuvetesi. Ja nyt olet lehdessä joka juuri kopsahti luukusta. 
Hänen ammatissaan näitä välillä tulee. Heti aamulla hän tarkistaisi, onko hänen yksityinen numeronsa livahtanut lääkärikeskuksen nettisivuille.

Lasten fiilikset muutosta ovat ristiriitaisia. Tytär Meri on aikaansaava nuori nainen, joka remppaa itse huoneensa ja hoitaa perheen ruokaostoksetkin niin, että kun Meri lähtee kesäksi au pairin hommiin Italiaan, Olga ei kunnolla tiedä mitä Johannes haluaa edes syödä. Johannes on aika lailla Merin vastakohta, arka poika joka viihtyy läppärin ääressä ja ikävöi siskoaan, pelkää ettei tämä palaa kotiin. Ja ulkona pimeässä sitä paitsi tuntuu liikkuvan joku. 

Metsässä tosiaan liikkuu monenlaista, pienestä hämähäkistä kettuihin. Metsässä on myös poika, läheisestä vastaanottokeskuksesta hatkat ottanut teini-ikäinen. Hän on pakomatkalla; netissä hänestä leviää arkaluontoinen video ja poika pelkää että hänet vielä tapetaan sen tähden. Poika on kuitenkin loukannut jalkansa sen verran pahasti, että pakomatka on tyssännyt Olgan talon viereiselle kalliolle. Jalka tulehtuu ja ulkona yöt nukkuva kuumeinen poika pahoinpidellään. Johannes näkee tapahtuman ja kutsuu äitinsä apuun. Poika ei halua sairaalaan ja Olga lupaakin hoitaa häntä kotonaan. 

Ovatko tässä talossa asuvat äiti ja poika? He ovat kaukana toisistaan silloinkin, kun he puhuvat toisilleen. Sitten kun hän jaksaisi, hän kysyisi missä isä, sisarukset ja isovanhemmat ovat. Täällä isät eivät katoa sotiin, mutta ehkä heitä kuolee kylmyyteen ja pimeyteen tai ehkä painostava hiljaisuus ajaa heidät kodeistaan.

Rannalla poika on aika eri tyyppinen romaani kuin Salmisen esikoisromaani Surulintu josta pidin arvosteluni mukaan asteikolla 1-5 seitsemän tähden verran eli melkoisesti. Niin pidin tästäkin.

Tämä ei tosin ole ihan ensimmäinen viime aikoina lukemani kirja jossa a) päähenkilö on psykiatri / terapeutti ja b) mukana on maahanmuuttajia. Sen ymmärtää että pakolaisaihe on tällä hetkellä teema johon kirjailijat haluavat tarttua ja veikkaan että ilmastonmuutos on seuraava buumi, mutta mikä selittää terapeuttien suosion? 

Edellinen kappale ei ole moite, ei ollenkaan. Tässä kirjassa on varmasti kiinnostavin ja monipuolisin maahanmuuttajanäkökulma jonka olen aikoihin lukenut ja vähintään yhtä kiinnostava on Olgan ja hänen lastensa elämä. Joutaisitte lukea tämän tekin.


19 kommenttia:

  1. Kiitos lukuvinkistä. Psykiatri on aina kiinnostava henkilöhahmo, sillä asiakaskuntaan kuuluu kiinnostavia tyyppejä, joista tulee hyviä henkilöhahmoja tai pahoja. Elämä voi keikahtaa päälaelleen hyvin vähästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä nyt paljon muitakin joilla käy kirjavaa asiakaskuntaa, vaikka sosiaalityöntekijä tai Kelan virkailija... jälkimmäisestä tulee mieleen Sami Rajakylän Pätkärunoilija, muita en keksi. Siinä asiakkaita tuotiinkin paljon enemmän esille kuin tässä.

      Poista
  2. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Harmillista, että kirjastot ovat kiinni, enkä voi tätäkään nyt lainata!
    Jäin miettimään, että tuntuu kuin olisin hiljattain lukenut jonkun toisenkin kirjan, jossa perheenjäsenet ovat ajautuneet erilleen toisistaan. En saa päähäni, mistä kirjasta on kyse, mutta ehkä syynä on se, että tätäkin teemaa käsitellään nykyään aika monessa kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään saa kiinni mitä saattaisit tarkoittaa..? Pakolaispojan näkökulmasta tosin tämä tyypillinen suomalaisperheen arki jurottavine teineineen tuntuu varmaan todella oudolta.

      Kurkkasin Nextorysta joka itselläni on parhaillaan käytössä, e-kirjana löytyy, äänikirjana ei.

      Poista
  3. Kiitos lukuvinkistä. Vaikuttaa kiinnostavalta. Salminen on minulle ihan uusi tuttavuus, en ole lukenut tuota esikoistakaan. Jätetään kirja kesälle kun kirjasto on kiinni toukokuun loppuun.

    VastaaPoista
  4. Minua on kiinnostanut tämä kirja, mutta on jäänyt vielä lukematta. Kuulostaa kyllä entistä kiinnostavalta sinun kertomasi perusteella. Pidän kirjan mielessä! Surulintua(kaan) en ole lukenut.

    VastaaPoista
  5. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, mutta mieleen tuli, kuinka rikkonaisia perheet nykyisin ovat. Kaikki puuhailevat omiaan, eikä muut tunnu tietävän toisesta mitään. Tosin toivon, että korona lähentää perheenjäseniä niin, että he oppivat tuntemaan toisensa. Hieman kyllä selkäpiitä karmi metsä ja loukkaantunut poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä näkyy kyllä hyvin juuri nuo kulttuurierot. Meillä tuntuu olevan väistämätöntä, että teineistä tulee jurottavia joo joo -zombeja kun taas tuon pakolaispojan kulttuurissa ei voisi kuvitellakaan, että nuoret käyttäytyisivät epäkunnioittavasti vanhempiaan kohtaan.

      Enpä tiedä paljonko korona vaikuttaa positiivisesti, kun nyt jo uutisoidaan mielenterveysongelmien, alkoholinkäytön ja perheväkivallan lisääntymisestä. Onhan se kaunis ajatus, kuinka nyt ollaan ja tehdään yhdessä, mutta tokkopa se jo ennestään jurottava teini ainakaan sosiaalisemmaksi muuttuu joutuessaan enemmän tekemisiin "mitään mistään ymmärtämättömien" vanhempien ja pikkusisarusten kanssa...

      Poista
    2. Tyo on ihan totta, että alkoholiongelmat ja väkivalta monissa perheissä lisääntyy koronan aikana. Mielestäni oli myös surullista, kun naapuri kertoi, että paikallisesa Prismassa arkiaamuna klo 5, oli ollut joukko noin 14-vuotiaita nuorukaisia viettämässä aikaa. Eikö tuon ikäisten pitäisi olla siihen aikaan kotona nukkumassa ja keräämässä voimia tulevaa etäkoulupäivää varten? Ikävää on, etteivät vanhemmat välttämättä pysty hallitsemaan tilannetta millään tavoin.

      Poista
    3. Niin se taitaa olla, että teinien suhteen moni vanhempi on hävinnyt pelin ja nuoret on pakko päästää sinne ostarille jos ne edes kysyy lupaa. Ehkä ne Prismalla nähdyt oli hiipineet salaa vanhempien nukkuessa ulos. Teineillä on varmaan vielä vaikeampaa olla karanteenissa kuin aikuisilla, kun teinit elävät niin hetkessä vielä. Elämä pilalla -fiilis iskee varmasti nopeammin.

      Poista
  6. Kiitos vinkistä, tämä alkoi kiinnostaa todella, enkä ole kuullut tästä aikaisemmin missään. Täytyy laittaa lukulistalle ja varata kirjastosta, kunhan ne joskus tulevaisuudessa taas aukeavat.

    VastaaPoista
  7. Tästäpä en ollut aiemmin kuullutkaan. Vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Täytyypä laittaa nimi ja kansi mieleen. Mukavaa palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa että tykkäisit tästä :) Keväistä pääsiäistä sinne, vaikka viikonlopuksi näyttää sää taas viilenevänkin!

      Poista
  8. Luin tämän viime vuonna ja eniten siitä jäi mieleen pienen ruotsinkielisvoittoisen paikkakunnan persuilu. Ja samalla teos muistutti akuutisti siitä, että todennäköisesti terapian tarpeessa olisivat juuri ne ihmiset, joilla ei ole siihen varaa edes alennetuin hinnoin. Keltaisen talon tunnelmista erityistä plussaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siinähän oli niin monia teemoja samoissa kansissa, yhtenä tuo pikkupaikkakunnan tehtaan alasajamisen aiheuttama työttömyys. Keltainen vähän rapistumaan päässyt talo oli todella symppis!

      Poista
  9. Itsekin luin tämän viime viikolla. Ja vaikka kirjan alussa en vielä lämmennyt, niin lopulta kuitenkin koukutuin - ja pidin. Julkaisin omaan blogiini tästä arvion juuri tänään. Pitääpä jossain vaiheessa lukea Salmisen esikoisteoskin! :)

    VastaaPoista