Pauliina Lindholm: Komendantti
Otava 2017
299 sivua
Kesällä 1748 pienessä, pahaisessa Helsingissä on meneillään suururakka. Venäjän jatkuvaa uhkaa vastaan on Tukholmassa päätetty rakentaa Helsingin edustalle kunnon suojavarustus, linnoitus joka estää venäläisten hyökkäykset mereltä käsin. Nykyään tuo linnoitus on yksi Helsingin tunnetuimmista ja suosituimmista nähtävyyksistä: Suomenlinna.
Vetovastuussa mittavasta urakasta on Komendantti Augustin Ehrensvärd, jonka isä on aateloitu viruttuaan aikansa venäläisten sotavankia. Siinä missä Augustinin isä piti sotavankeuttakin parempana kuin aateliston kanssa seurustelua pikkurillin koukisteluineen, Augustin on valistuksen ajan sivistynyt herrasmies.
Helsinki, Komendantti ajatteli antaen katseen lipua pitkin törkyistä rantaviivaa ja kaupungin edustalla kyyhöttäviä mustuneita aittoja. Luoja mihin paikkaan minut heitit.
Hän suoristi pitsistä kaulahuiviaan, nykäisi miekan kantohihnaa ja pyyhkäisi hansikkaallaan takinmiehustaansa. Sitten hän tarttui kävelykeppiinsä ja asteli laskusillalle, jonka miehet olivat juuri kolisten vetäneet paikalleen laituriin.
Komendantin silmä lepää linjoissa, bastioneissa jotka hän on itse paperille piirtänyt. Työt kuitenkin etenevät hitaasti. Hevosten painavat kärryt uppoavat liejuun, miehiä liukastelee lasarettiin märillä kallioilla, täit ja koti-ikävä vaivaavat. Suomenlinnan yllä leijuu jatkuvasti harmaa pilvi, kun kivimiehet päivästä toiseen hakkaavat kallioita vasaroillaan. Jatkuva kalke tulee uniinkin. Ehrensvärdin suurin haaste on kuitenkin jatkuva pula kaikesta. Tiilistä, joita varten on rakennettu oma tiilitehdas, työntekijöistä ja määrärahoista. Kuningas ja kruununprinssi ovat ailahtelevaisia eikä kaukana Tukholmassa ole aina helppoa muistaa, miten tärkeää Helsingin edustan nopea suojarakentaminen on. Samoja varoja anelevat monet muutkin samanaikaiset valtakunnan projektit. Epätoivon hetkinä Ehrensvärd itsekin toisinaan miettii, vieläkö voisi antaa periksi, palata perhesyihin vedoten Tukholmaan ja antaa projekti muihin käsiin. Tulijoita olisi, Suomenlinnan rakentamistöiden päällikkyys olisi monelle mieleinen sulka hattuun sotilasuralla nousemista ajatellen. Tukholmaan Komendanttia vetää ikävä pieneen poikaansa, vaimo kun ei suostu Suomenlinnaan tulemaan.
Pauliina Lindholm voitti Otavan 2015 julkistaman kirjoituskilpailun jonka aiheen piti liittyä Suomen historiaan. Suomenlinnan rakennusvaiheisiin liittyvä ajankuva on varmasti osuva valinta voittajaksi. Myönnän, että paikoitellen varsinaisten juonellisten tapahtumien vähäisyys teki lukemisesta puuduttavaa ja hidasta, eikä suhteellisen pienikokoinen teksti auttanut asiaa. Tämä ei vaativuudessaan ole ehkä aivan kaikkien historiallisten romaanien ystävien kirja. Mutta se on kiinnostava ja hieno ajankuva itsellenikin vähemmän tuttuun 1700-lukuun. Se tuo hyvin esiin vastakohtia, kun näet mielessäsi Helsingin jossa asuu muutama sata ihmistä, surkeissa oloissa savuisissa pirteissä ja kaiken sen ja tuon aiemmin mainitsemani kilkkeen ja kivipölyn keskellä kekkaloi sen ajan sivistyneistöön kuulunut mies pitseineen ja kävelykeppeineen. Pelkästään jo tuon mielikuvan tavoittaakseen suosittelen kirjan lukemista.
Kyllä tässä kirjassa oli jokunen juonenpoikanen, joka huvitti, ja sitten hieman sitä noituutta, kun ihmiset uskoivat vielä enemmän luontoon kuin uskontoihin tai sekoittivat niistä omat soppansa. Ei mitään suurta draamaa.
VastaaPoistaKiva kun löysit blogiin vaikka toista kuukautta olen viettänyt hiljaiseloa, ja kiitos Mai kun jätit vielä kommentinkin ☺
PoistaSaatiinhan tässä lopulta jopa dramatiikkaa aikaan kansanlääketieteen ansiosta, mutta hyvääkin. Olen samaa mieltä, ei suurta draamaa kuitenkaan, vaikka ihan kelpo lukemista. Luin tämän jälkeen Mansikkatytön josta minulla oli jonkinlaisia odotuksia koska siinä oli yhtenä henkilönä Edvard Munch joka kirjan aikana maalaa kuuluisan Huudon, ja pahus mikä pettymys se oli! Komendantti nousi puolella tähdellä jo sen ansiosta 😛
1700-luvun Helsinki kuulostaa kiehtovalta aiheelta. Välillä on hauskaa matkustaa kirjojen avulla ihan eri aikaan.
VastaaPoistaNiin on, ihan parasta monesti ☺
PoistaOlen myös kuikuillut tätä teosta Ellibsissä, kiitos rohkaisevasta arviosta, ehkä tämän jälkeen voin jo kirjaa kokeilla. Nämä kovin miesvoittoiset historialliset romaanit ovat minulle usein vaikea pala. Suomenlinna tosin paikkana kuuluu suosikkeihini, eli miljöön kuvitteleminen ei tunnu hankalalta.
VastaaPoistaSuomenlinna on kyllä mahtava paikka! Silloin kun asuin pk-seudulla siellä oli pakko käydä vähintään kerran kesässä.
PoistaTässä on tosiaan naiset erittäin pienessä sivuosassa.
Suomenlinnan muureja katselee tämän luettuaan aivan toisin silmin! Pidin kovasti.
VastaaPoistaTuo on niin totta!
PoistaTämä kiinnostaa ja ei kiinnosta samaan aikaan. En oikein osaa sanoa, mille laidalle sitä kallistuisi eli luulen että pitää itse kokeilla. Voihan kirjan sitten jättää kesken, jos ei kerta kaikkiaan innosta. Toisaalta ajankuva kyllä kiinnostaa ja pidän historiallisista romaaneista.
VastaaPoistaYmmärrän sun pointin, tämä ei ole kaikkien kirja. Mutta voihan sen tosiaan jättää kesken jos ei tunnu omalta. Ainakin suomeksi löytyy paljon vähemmän näitä 1700-luvulle sijoittuvia kuin uudempia historiallisia romaaneja, siitä plussaa.
PoistaMinulla tämä oli jo kertaalleen kirjaston e-kirjalainana, mutten sitten ehtinytkään kahdessa viikossa lukemaan (en itse asiassa edes aloittanut). Pitänee yrittää toiseen kertaan. Historiallinen ajankuvaus on yleensä mielenkiintoista.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla ☺
PoistaTämä on ollut jo hyvän aikaa odottamassa lukupinossa, mutta en ole jostakin syystä tarttunut tähän. Samaan aikaan kuulostaa kiehtovalta, mutta toisaalta jokin vieraannuttaa. Suomenlinna on kyllä tuttu ja rakas paikka, joten siinä mielessä kiinnostaa.
VastaaPoistaTämä on vähän sellainen, että joko osuu ja uppoaa tai sitten ei yhtään. Suomenlinnasta taitaa moni paikkana pitää, minäkin ☺
PoistaKiinnostaa! Ajankuvaan tutustumisen kannalta voi olla hyväkin, ettei juoni ole turhan koukeroinen. Ehkä jollekulle muullekin on joskus käynyt niin, että vetävä juoni on saanut ahmimaan kirjaa niin, että yksityiskohdat ja tarjolla ollut tieto ovat jääneet liian vähälle huomiolle?
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Voihan siinä niinkin käydä! Mutta toisaalta sitten ehtii / saa aikaiseksi lukea enemmän kuin kaksi kirjaa kuukaudessa ja luettavaa olisi niin paljon 😀
Poista