Lisa Strœmme: Mansikkatyttö
HarperCollins Nordic 2017
336 sivua
Suomennos: Meri Ala-Tauriala
"Mikä sinusta on parempaa, Johanne, unelma onnesta vai unelma kuvitellusta onnesta?"
Eletään kesää 1893. Pienessä norjalaisessa kalastajakylässä, Åsgårdstrandissa, on kuumeisesti siivottu taloja ottamaan vastaan kesävieraita maan pääkaupungista Christianiasta. (Norjalla oli tähän aikaan autonominen asema Ruotsin ja Norjan unionissa.) Johannen perhekin antaa oman talonsa kesäksi vuokralle ja muuttaa itse pienempään huoneistoon. Heidän kotiinsa muuttaa taidemaalari Heyerdahlin perhe. Lähinaapurustoon tulee kesäksi toinenkin taiteilija, mutta hänestä saa hädin tuskin puhua. Edvard Munch aiheuttaa pahennusta eikä Johannen äitikään halua tyttärensä joutuvan mihinkään tekemisiin tämän kanssa. Äidin mielestä Johannen ei myöskään tarvitsisi käydä tansseissa poikaystävänsä Thomaksen kanssa, isä on yllättäen myötämielisempi ja luottavaisempi.
Johanne tunnetaan Mansikkatyttönä. Heyerdahl on ikuistanut hänet pikkutyttönä maalaukseensa mansikkakulho käsissään. Marjojen kerääminen metsästä on ollut Johannen kesätyö, mutta nyt äiti on suunnitellut kesän kuviot uusiksi sopimalla tytölle sisäpiian paikan niin ikään Christianiasta kesäksi naapurikylään tulleeseen Ihlenien perheeseen. Keittiötöistä Johannen nappaa pian toverikseen Ihlenien nuorimmainen, Tullik. Tämä on saanut kasvaa villinä ja vapaana eikä tyttö paljon säännöistä ja varsinkaan soveliaisuussäännöistä piittaakaan. Niinpä ei ole yllätys että Tullik tutustuu Munchiin ja ihastusta on ilmassa molemmin puolin. Kun Tullik hoksaa Johannen käyvän salaa maalaamassa Munchin luona, Tullik värvää Johannesta apurinsa kuljettamaan viestejä Munchille ja auttamaan heidän salaisten tapaamistensa järjestelyissä. Erityisen paheksuttavaa juuri Munchin tapailusta tekee se, että Munchilla on aiemmin ollut suhde Tullikin naimisissa olleen sisaren kanssa.
Valtaosa kirjasta on Tullikin ja Munchin tapailua ja viestittelyä ja Johannen vastenhakoista välikätenä mukana olemista ja tästä roolista irti pyristelyä. Kirjan tyyli oli vielä viihteellisempi kuin odotin. Pääosissa olivat selkeästi Johanne ja Tullik ja olin vähän pettynyt siihen miten pieni rooli Munchille oli annettu, sillä hänen elämästään olisin ollut kiinnostunein. Kirjan parhaina puolina pidin ajankuvausta ja näkökulmaa, esimerkiksi oman kodin vuokraamista rahan tarpeessa kesäasukkaille. Tullikin ja Munchin rakkaustarinalla on myös todellisuuspohja, jota kirjailija lopussa erikseen avaa. Tietoja siitä on ollut saatavilla hyvin vähän, ehkä tämä on syy siihen miksi Munch on jätetty niin vähäiseen rooliin.
Kuulostaa ihan Enni Mustoselta! Varmasti tämän tyyppinen viihdekirjallisuus julkisuuden henkilöistä on muotia vähän kaikkialla Euroopassa.
VastaaPoistaTämä HarperCollins kuulemma tuottaa käännöskirjallisuutta aivan pilkkahintaan, eli huonot vibat voivat tulla myös siitä, ettei kääntäjällä ole ollut tarpeeksi aikaa työhönsä. Mene ja tiedä. Yhtään ko. kustantamon suomennosta en ole vielä itse lukenut.
No ei tämä ollut tyyliltään lähelläkään Mustosta 😀
PoistaAnun mietteet voisin suoraan toistaa, eli mielikuva Mustosen aihepiireistä nousi pintaan (tyylistä en osaa tosiaan sanoa mitään!) ja sitten tuon kustantamon yhteydessä käyty keskustelu kääntäjien palkkioiden polkemisesta. Onkohan asiaan mahtanut tulla parannusta?
PoistaEi mitään käsitystä tuosta palkkiojupakasta, onko tilanne parantunut? HarperCollinsista muodostui ainakin minulle alussa sellainen fiilis, että heidän linja on kevyt viihde ja käännökset on sillä jääneet lukematta. Kun bongasin Mansikkatytön kirjastossa ajattelin että nythän tässä on siirrytty sieltä kevyestä isompaan sisältöön, mutta äsh!
PoistaKuulostaa minustakin tutulta, että niin sanotusti oikea henkilö on mukana tarinassa. Pidän kirjoista, joissa ajankuva tulee esille.
VastaaPoistaKyllä, muttei tästä taiteilijaromaaniksi ole ja se on harmi...
PoistaOnpa harmi jos Munch on ollut pienessä roolissa, olisihan sitä taiteilijanvapauksilla voinut sitä rakkaustarinaa hieman itsekin kasvattaa. :)
VastaaPoistaKirja on siis hyvin suurelta osin sitä rakkaustarinaa, mutta hyvin yksipuolisesti Tullikin näkökulmasta. Olisin halunnut lukea Munchin taiteenteosta muutakin kuin että hän kantoi taulunsa ulos kuivumaan 😉
PoistaKirja Munchista kuulostaa kiinnostavalta, mutta harmi, että hänet on jätetty niin pieneen rooliin. Historialliset romaanit kyllä kiinnostavat minua, mutten sitten tiedä, tartunko koskaan tähän.
VastaaPoistaTämä ei oikeastaan ole ensisijaisesti historiallinen romaani vaan viihderomaani rakkauden tuskasta. Ei tästä niin paljon opi ajankuvaa kuin vaikka Utrion tai Mustosen romaaneista.
PoistaMinullekin tuli mieleen kuvailustasi Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat, niissähän on myös sijoitettu todellisia taiteilijoita fiktiivisten henkilöiden joukkoon. Harmi, että tämä ei iskenyt sinulle.
VastaaPoistaNo aika vähäiset on yhtymäkohdat. Kirjoittamisen tyyli on aivan erilainen ja Mansikkatytössähän on siis tositarina, ei fiktiiviset päähenkilöt. Ilmeisesti kirjoitin aivan epäonnistuneen arvion kun tätä ala-arvoista kiskakirjaa verrataan Mustoseen josta minä (ja moni muu!) pidän todella paljon.
PoistaNo, ehkä tässä on samaa Mustosen kanssa juurikin tuo asetelma. Toinen asia on sitten, miten hyvin kirjailija osaa kirjoittaa tai miten rikas ajankuvaus lopulta on kyseessä.
VastaaPoistaNo tämähän on sellaista "Oi minä en halua enää elää ellen saa tavata Edvardia, Johanne sinun on pakko viedä hänelle viesti että kohtaamme metsässä huomenna tai kuolen tähän paikkaan!" En lukisi Mustosta jos hän kirjoittaisi tuollaisia ylitraagispaatoksellisia rakkaudestariutumisromaaneja. Tiivistääkin olisi kestänyt aika lailla.
PoistaTästä kun on nyt nähnyt lyhyen ajan sisällä useamman postauksen, niin väkisinkin kiinnostuu, vaikka liika viihteellisyys ei innosta.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla sellaiseen väliin kun kaipaa kevyttä välipalakirjaa :-)
PoistaTämä on tainnut tulla vastaan kirjastossa, muttei ole herättänyt minussa mitään kiinnostusta – ilmeisesti ihan syystäkin näin. Asetelma on kyllä kiehtovan kuuloinen, ja tuo aikakausi on sydäntäni lähellä, mutta enköhän jatka sen parissa muiden kirjojen ja tarinoiden kautta.
VastaaPoistaNo sillä minäkin olin niin pettynyt kun Munch ja Norja ja ajankohta kiinnostivat!
Poista"Ylitraagispaatoksellinen rakkaudestariutumisromaani" kuulostaa tavallaan todella houkuttelevalta, koska kaipailen jotain kevyttä ja Norjaan sijoittuva kirja kiinnostaisi, mutta kepoista tarinaa en kyllä jaksaisi lukea joten voinen jättää Mansikkatytön hyvillä mielin väliin.
VastaaPoistaNo et varmaankaan menetä mitään jos jää lukematta ja toisaalta, jos jonkun rankemman kirjan jälkeen kaipaa kevyttä lukemista jolla nollata aivot, niin tässä olisi sellainen kivoissa kehyksissä 😉
PoistaNo nyt ei jäänyt minulle mitään arvuuttelua, pitäisikö tämä kirja lukea vai ei ;-) Tuota ketjussa mainittua käännöspalkkiojupakkaa en muistanutkaan, kirjamessuilla vaan jäi kustantajan nimi mieleen, kun osastolta en onnistunut löytämään muuta kuin harlekiinisarjan näköistä kamaa. Ja siihen vielä tämä arvio, niin voin helpottuneena huokaista, että tästä ei ainakaan lukupinoni kasva.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Ymmärrän... ja itse tosiaan luulin että tämä on laadukkaampaa kirjallisuutta kuin sitten olikaan, vaikka mullakin on Harper Collinsista sellainen käsitys että kevyttä on.
Poista