Sivut

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Mila Teräs: Jäljet


Mila Teräs: Jäljet 
Karisto 2017
285 sivua 

Mila Teräs on tarttunut uusimmassa romaanissaan erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen, yhteen kuuluisimmista ja arvostetuimmista (nais)taidemaalareistamme, Helene Schjerfbeckiin. 

Romaani rakentuu kahdelle aikatasolle. Syksyllä 1945 Helene on jo iäkäs, paljon nähnyt ja elämää kokenut nainen, joka asuu sotaa paossa Ruotsissa, Saltsjöbadenin kylpylähotellissa. Hän maalaa vielä yhtä, viimeiseksi jäävää omakuvaansa ja käy samalla mielessään keskusteluja maalari"sisarensa" Helena Westermarckin kanssa ja näin toisella aikatasolla muistelee lapsuuttaan ja sitä miten pääsi osalliseksi taideopintoihin.

- Katsokaa, neiti Ingman! Elin sanoo heti, kun opettaja on saapunut huoneeseen. - Katsokaa, mitä Elli on piirtänyt!
Elin esittelee malttamattomasti piirustuksiani Lina-tädille, tämä ja tämä ja tämä, tyttö hohkaa kuin uuni.
Kun Lina-täti katsoo kuviani, hänen kasvoilleen kierähtää valo, joka pehmentää katseen ja vapauttaa suun seudun: 
- Niin lystikkäitä, niin taidokkaasti piirrettyjä.
Hänen valossaan minä kasvan. 

Helenen taiteilijanuran alku oli takkuinen, eikä kotoa tullut kannustusta. Isä oli kuollut ja jättänyt jälkeensä vain pienen eläkkeen. Äiti haluaa Helenen tienaavan rahaa yhteiseen toimeentuloon ja pitää maalaamista koruompeluun verrattavissa olevana ajanvietteenä.

- Köyhien perheiden lapset joutuvat tekemään työtä aamuhämäristä iltaan asti, mutta sinä käyt vain taidekouluja! Von Beckerin yksityisakatemiaa! Se mies on pannut pääsi pyörälle, ei ole muuta kuin von Becker ja..., äiti sylkäisee sanan suustaan kuin kirouksen:
- Pariisi.

Ranskan taideakatemiaan eivät naiset pääse opiskelemaan, mutta yksityisiin akatemioihin kyllä. Ja Pariisiin Helenekin pääsee, 18-vuotiaana.  

Ja sitten jotakin tapahtuu. Jokin syttyy, leimahtaa, tarttuu ensin yhteen meistä, sitten toiseen. Äkkiä työskentelemme kaikki muun maailman unohtaen niin kuin soittaisimme yhteisessä, äänettömässä orkesterissa. Leikittelen hetken rehevällä siveltimellä kuin Renoir, sitten on Degas'n vuoro näyttää virtuoosimainen viivansa.
Parasta ovat nämä hetket ateljeessa. Kun huoneen tärpätintuoksussa teemme työtä uupumatta, vieri vieressä, toverit eri maista, tunnin toisensa jälkeen. 

Pariisissa Helene kohtasi elämänsä suuren rakkauden joka ei tuntunut edes välittävän Helenen raajarikkoisuudesta. Helene kun oli pienenä pudonnut alas rappuset ja murtanut lantionsa eikä köyhillä vanhemmilla ollut rahaa hoitaa Heleneä kuntoon vaan lapsiparka luutui sellaiseksi kuin luutui ja kärsi tästä koko ikänsä. Sulhasen perhe ei kuitenkaan uskonut selitystä vaan luuli Helenen sairastaneen polion ja painosti sulhasen jättämään Helenen. Myöhemminkin Helene kohtasi monia haasteita elämässään. Olla nainen ja taidemaalari, siis haihattelija. Helene ei myöskään saanut tarpeeksi omaa rauhaa toteuttaa itseään, ikääntyvän äidin vaateilta ja kotitaloustöiltä, mikä tuntui ahdistavan häntä enemmän tai vähemmän koko aikuisikänsä. 

Kirjassa on kiehtova, viehättävä tunnelma. En malttanut laskea sitä käsistäni ja lyhyet luvut houkuttelivat lukemaan vielä ja vielä yhden. Tunnelma ei kuitenkaan ole lainkaan sellainen, että onpa hehkeää olla taiteilija ja olenpa jotain erityistä kun olen Pariisissa. Vaikka Helenen unelma olikin päästä Pariisiin JA unelman toteutuminen oli hänelle iso asia, ei elämä sielläkään aina ollut kuin satukirjan sivuilla. 

Olen lukenut Teräkseltä hänen aikuisten esikoisensa, Harmaat enkelit, josta pidin paljon, mutta Jäljissä Teräs on noussut vielä aivan uudelle tasolle. Uskon että Jäljet on vielä loppuvuodestakin mielessäni yhtenä vuoden parhaista lukukokemuksista.


28 kommenttia:

  1. Tämä oli mielenkiintoinen ja kiinnostava kirja. Tykkäsin :)

    VastaaPoista
  2. Tätä jonotan kirjastosta innolla! Luin juuri Riitta Konttisen Schjerfbeckin elämäkerran Oma tie - mutta niin ovat nämä naistaiteilijamme upeita, että lisää haluan tietää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle jäi sama fiilis, että haluan lukea Schjerfbeckistä ja näistä taiteilijasisarista lisää!

      Poista
  3. En tunne Schjerfbeckin elämää tai tuotantoakaan juuri ollenkaan. Olen lukenut Rakel Liehun kirjoittaman Helenen, mutta siitä ei jäänyt oikein minkäänlaisia muistikuvia.

    Tämä kuulostaa Heleneä mielenkiintoisemmalta, joten pidänpä silmät auki tämän varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä oli aivan ihana tunnelma. Työtkin tulivat tutuiksi. Kun en ennestään tiennyt kuin Toipilaan ja muutaman omakuvan niin ainahan ne piti googlettaa että millaisia ovat.

      Poista
  4. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Täytyy pistää jonoon kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, kauniisti kirjoitettu romaani jossa oppii samalla taidejuttuja :-)

      Poista
  5. Olen lukenut Teräkseltä teininä Tytön tulevaisuudesta, josta pidin paljon ja viime vuonna ihastuttavan lastenkirjan Noitapeili. Näistä hänen aikuisille suunnatuista teokistaan en ollut kuullutkaan, joten täytyypä tutkailla jos jossain vaiheessa lukisin häneltä lisää. Hyllyssä odottelisi toisaalta myös Pimeän taivaan kilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole noita nuortenkirjoja ole lukenut, mutta olen todella tykästynyt näihin aikuisten romaaneihin ja toivoin jo Harmaat enkelit -kirjan jälkeen että hän kirjoittaisi lisää meillekin :-)

      Poista
  6. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta! Suosittelen muuten lämpimästi lukemaan myös Rakel Liehun 'Helenen', jos aihe kiinnostaa enemmänkin. Itse kuuntelin sen äänikirjana ja ainakin sellaisena se toimi hienosti. Eri aikatasot vaihtelivat kuten ilmeisesti tässäkin kirjassa.

    VastaaPoista
  7. En itse asiassa tiennyt, että Teräs kirjoittaa myös aikuisille. Taiteilijaromaanit ovat usein kiinnostavia ja sait tämän kuulostamaan erityisen kiehtovalta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, suosittelen lämpimästi :-) Minustakin nämä taiteilijaromaanit ovat hyvä keino tutustua siihenkin osaan historiaa.

      Poista
  8. Tykkään lukea taiteilijoista. Luin viime vuonna Picassosta elämäkerran. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, siinä taiteilijat tulevat läheisemmiksi. Muuten ei monenkaan elämänvaiheista ole juuri käsitystä.

      Poista
  9. Tämä onkin mielenkiintoinen. Luin aikoinaan Rakel Liehun Helenen ja pidin siitäki. Tämä pitänee lukea rinnalle. Taiteilija itse on varsin mielenkiintoinen aihe, josta riittää useampaankin kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisen persoonallinen hän on ollut. Paljonko on sitten tuota ajankuvan eroavuutta, mutta kyllä taiteilijat yleensäkin ovat kiinnostavia henkilöitä.

      Poista
  10. Olen käynyt joskus aikoja sitten Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeckin näyttelyn, mutta henkilönä hän on muinulle varsin tuntematon. Tämä kirja vaikuttaa kiinnostavalta eli voisi nostaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tutustumaan. Voit saadakin vielä enemmän irti kirjasta, kun hänen työnsä ovat sinulle tuttuja. Itse jouduin tosiaan googlaamaan välillä minkänäköisestä työstä siinä nyt puhutaan.

      Poista
  11. Schjerfbeckin taulut ovat minunkin mieleeni, vaikken ole nähnyt niitä livenä (vielä). Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti. Elämäkertoihin en oikein jaksa tarttua, mutta tämmöinen fiktiivisempi ote sopii minulle. Kivaa, kun ehkä juhlavuoden kunniaksi on tullut useampi tämäntyylinen kirja jostain kotimaisesta merkkihenkilöstä (eli Venla Hiidensalon kirjaa tässä muistelen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nämä fiktiiviset elämäkerralliset romaanit helpompia tarttua :-)

      Poista
  12. Schjerfbeck kiinnostaa (rakastan hänen maalauksiaan) joten kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan! Kirja on mielestäni kauniisti kirjoitettu ja siinä on hieno tunnelma.

      Poista
  13. Voi että! Kirjoitat tästä niin viehättävästi, että tekisi heti mieli alkaa tätä lukea. Schjerfbeck kiinnostaa minuakin ja tunnelmaltaan tämä vaikuttaa ihastuttavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tunnelma kantaa tässä hyvin. Sitten vaan kotiuttamaan kirja ja raivaamaan sille tilaa lukupinossa :-)

      Poista
  14. Vaikuttaa todella kiinnostavalta romaanilta! Pitääkin lisätä se loppumattomalle lukulistalleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit tarttua siihen jossain välissä! Lukulistat tahtoo aina venyä, uutta merkintää tulee nopeammin kuin lukee edellisiä.... ainakin itselläni.

      Poista