Sivut

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kirsti Ellilä: Arpapeliä



Kirsti Ellilä: Arpapeliä 
Karisto 2016
288 sivua


Entinen työväen asunto-osakeyhtiö oli purku-uhan alla mutta upealla paikalla joen partaalla, kaupungin keskustan katveessa. Isovanhempien perinnön turvin Mia ja miehensä Markku ostivat koko korttelin itselleen ja perustivat Villa Toivon. Lasten ollessa pieniä vuokraemännän rooli oli sopinut hyvin yhteen kotiäidin roolin kanssa ja lasten muutettua kotoa Mia ei vain tullut palanneeksi työelämään. 

Villa Toivossa asuu pitkäaikaisvuokralaisia laidasta laitaan. Molla ja Piupau, rastatukkaiset nuoret jotka odottavat esikoistaan ja elävät myymällä unisieppareita ja dyykkaamalla ruokansa roskiksista. Korpisen pariskunta joka purjehtii ympäriinsä ja tarvitsee paikan lähinnä tavaroilleen. Kitaristi Tolonen, Mian vanha ystävä joka oli opiskellut samaan aikaan konservatoriossa. Uusimpana Mian siipien suojaan on muuttanut Kolumbus. Lehti-ilmoituksessa oli etsitty koteja yksin Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille ja Mia oli ottanut yhteyttä mielessään suurisilmäinen pikkutyttö. Kun heille tulikin 17-vuotias kamerunilaispoika, raamikas lähes aikuinen, Mia oli sopeutunut tilanteeseen nopeammin kuin Markku.

Kesken kaupunginosan vuotuisen pihakirppistapahtuman ja Kolumbuksen isännöimän kamerunilaisen ruokamyynnin Villa Toivosta loppuu veden tulo. Kun Mia yrittää selvittää saako pihakaivosta käyttökelpoista vettä, tupsahtaa kaivolle Ilmariksi esittäytyvä mies joka jää auttelemaan Miaa. Lähtiessään mies antaa vielä Mialle raaputusarvan, kertoen että hänellä on tällainen hassu tapa ilahduttaa kohtaamiaan ihmisiä arvoilla. 

Sitten pelataan arpapeliä.

Villa Toivo on aika kliseinen nimi kirjan kaltaiselle yhteisölle. Eipä Arpapeliä muutenkaan tarjoa isoja yllätyksiä. Se on viihteellisempi kuin odotin luettuani aiemmin yhden Ellilän romaanin, Tuntemattomat. Lähinnä käsitellään elämän valintoja etenkin rahatilanteen kannalta sekä yhteisöllisyyttä ja sivutaan luottamusta sekä turvapaikanhakijatilannetta. Kolumbus kun on saanut kielteisen päätöksen ja odottelee valituksen tulosta.


4 kommenttia:

  1. Olen lukenut pinoittain Ellilän tuotantoa, ja pidän hänen tavastaan yhdistellä vakavaa ihmisyyttä koskevaa pohdiskelua kepeään, viihdyttävään kerrontaan. Pidin Arpapelistäkin, vaikka luin sen Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein -kirjan ja -näytelmän kolkutellessa koko ajan takaraivoani. Äkkirikastuminen on tosiaan vaarallista, jos arvostaa tasaista ja rauhallista elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotin että kirja olisi raapaissut hiukan syvemmältäkin. Toivoin samaa jo Tuntemattomien kohdalla ja nyt mentiin huonompaan suuntaan. Ehkä silti annan vielä mahdollisuuden jun häneltä taas uusi kirha ilmestyy, ei nämä kuitenkaan huonoja ole :-)

      Poista
  2. Minä ihan mielelläni kokeilisin sitä äkkirikastumista! Edelleen uskon, että siitä ei tulisi ongelmia, vaan pelkkää iloa.
    Luulen, että tämä kirja ei nyt valitettavasti pääse lukulistoilleni. Toisaalta kaima tuossa toisessa kommentissa kehuu Ellilää ja usein olemme olleet samaa mieltä. Hmn. Maybe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei minkäänlaista ongelmaa olisi mullakaan äkkirikastumisen suhteen, voisin ryhtyä ihmiskoekaniiniksi :-D

      Voithan kokeilla jos joskus tulee fiilistä vähän kevyempään kirjaan, jossa kuitenkin on ainakin yritystä pohdiskella jotain... :-)

      Poista