Amy Tan: Ihmeiden laakso

Amy Tan: Ihmeiden laakso

WSOY 2014, 534 sivua

Alkuteos: The Valley of Amazement, 2013

Suomennos: Hanna Tarkka

Kun olin seitsemän, tiesin tarkalleen kuka olin: rodultaan, käytökseltään ja puhetavaltaan läpeensä amerikkalainen tyttö, jonka äiti, Lulu Minturn, 
omisti ainoana valkoisena naisena Shanghaissa ensiluokan kurtisaanitalon.

On mahtavaa uppoutua tiiliskiveen, jonka ensimmäinen lause, tuo ylläoleva, on niin mukaansatempaava! Olin jo muutenkin ollut innoissani uudesta Amy Tan -suomennoksesta, enkä todellakaan joutunut pettymään. 

Violet kasvaa siis ensiluokkaisessa kurtisaanitalossa. Hän ihailee äitiään ja hakee tämän huomiota. Ihmisten vihjailut siitä että hän olisi puoliksi kiinalainen tuntuvat Violetista järjettömiltä, hänhän on ruskeahiuksinen ja vihreäsilmäinen kuten äitinsä. Violet elää ihmisten ympäröimänä, mutta on yksinäinen lapsi jonka ainoa ystävä on kissa. Äiti tarvitsee jatkuvasti miehen rinnalleen ja se koituu lopulta tyttären kohtaloksi. Keskellä poliittista kuohuntaa Lulu joutuu pakenemaan Shanghaista ja Violet joutuu eroon äidistään. Ilkeän juonittelun myötä Violet löytää itsensä kurtisaanitalosta, eikä enää kaikkien lemmikkinä vaan yhtenä noista salaperäisistä naisista. 

Haluatko kuluttaa paikkasi puhki ennen kuin olet kuudentoista? Et tietenkään. Paina siis mieleesi kaikki tämä.

Niin kauan kun olet vielä neitokurtisaani, sinun pitää opetella viettelemisen keinot ja hallita odotuksen ja pidättelyn tasapaino. Sinua ei puhkaista ennen uuttavuotta, jolloin täytät viisitoista, ja uskon, että siinä vaiheessa, kun madame on valmis myymään umppusi, sinulla on jo monta harrasta kosiskelijaa.

Ei ole varmaankaan ollut helppoa olla amerikkalaiskiinalainen 1900-luvun alussa, kuulumatta oikein kumpaankaan rotuun. Siihen aikaan ei ollut helppoa olla omillaan pärjäävä nainen yhtään missään. Niinpä näen Violetin tarinan ennen kaikkea selviytymistarinana ja toiseksi uskomattomana seikkailuna. Tan kuvaa kiinnostavasti vanhaa tyylikästä kurtisaanikulttuuria ja sen murrosta, samoin elämää sekä Shanghaissa että Amerikassa yli sata vuotta sitten. Näkee että hän on saanut tehdä paljon taustatyötä tämän romaanin eteen. Kirjassa on paljon suuria tunteita, monenlaista rakkautta ja toisaalta monenlaista hyväksikäyttöä. Tan on taidokas tarinankertoja ja tämä lukuromaani oli nautinto lukea. Jäin vain ihmettelemään sitä, miten enempiä vastaanlaittamatta Violet hyväksyi oman kohtalonsa kurtisaanitaloon päätyessään.