Tommy Orange: Ei enää mitään
Aula & co, 2020
Alkuteos: There There
Suomennos: Jussi Korhonen
Lukijat: Tuija Kosonen, Martti Ranin
Kesto: 9 h 8 min
Kuuntelin kirjan Nextoryssa.
Alkuperäiskansojen verimäärälait säädettiin vuonna 1705 Virginian siirtokunnassa. Jos oli vähintään puoliksi intiaani, ei nauttinut samoja oikeuksia kuin valkoiset.
Halusin keskelle joulunhöttöisiä viihderomaaneja kuunnella "jotain vähän vakavampaakin" ja otin kuunteluun Tommy Orangen esikoiskirjan, jota on viime aikoina näkynyt kirjablogeissa ja instagramissa ja jota on kommentoitu kehuvaan sävyyn. Melkoisen järisyttävän kuuntelukokemuksen sainkin. Heti alussa Orange löi pöytään niin yksityiskohtaisia faktoja intiaanien kokemista vääryyksistä, että kuuntelin järkyttyneenä. Tiedän toki jotain kaltoinkohtelusta, reservaateista sekä alkuperäiskansojen alkoholi- ja mielenterveysongelmista (koskien myös mm inuiitteja), mutta näin konkreettisena asioita ei ole aiemmin eteeni levitetty.
Ei enää mitään lähtee faktoja esittelevän prologin jälkeen tutustuttamaan lukijaa kahteentoista intiaaniin, jotka ovat tavalla tai toisella osallistumassa vuosittaiseen powwow-juhlaan. Osa heistä liittyy toisiinsa sukulaisuussuhtein, mutta punaisena lankana kaikilla on kuningas alkoholi tai jokin muu riippuvuus.
Esimerkiksi Tony Loneman on 21-vuotias mies joka sairastaa FASia eli sikiön alkoholioireyhtymää, joka on seurausta äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä.
Mä olen nyt 21, mikä tarkoittaa että voisin dokata jos haluaisin. Mutta en halua. Ajattelen sen niin, että sain juoda tarpeeksi äidin mahassa kun olin vauva. Olin siellä kännissä, vittu kännissä vauvana.
Dene Oxendene oli ollut kolmentoista, kun hänen enonsa teki kuolemaa liiallisen, pitkään kestäneen alkoholinkäytön seurauksena. Eno oli halunnut dokumentoida oklahomalaisten intiaanien tarinoita ja nyt Dean oli hakemassa apurahaa tehdäkseen vastakohdan kaikista stereotypioista, dokumentin cityintiaaneista. Hän aikoo pystyttää powwwow'hun kojun haastatellakseen siellä ihmisiä.
Muita henkilöitä on muun muassa Edwin Black, nettiriippuvainen, reilu kolmekymppinen mies. Hänen äitinsä Karen käy töissä intiaanikeskuksessa ja sai sitä kautta pojalle töitä powwown järjestelyissä. Opal Viola Victoria Bear Shield ja hänen siskonsa Jacquie Red Feather ovat cheyenneja. Jacquie toimii päihdeneuvojana New Mexicossa, on ollut itsekin selvin päin taas huimat 10 päivää. Opal huoltaa Jackien kolmea lapsenlasta, poikia joita Jackie ei ollut koskaan tavannut.
Yhteistä heille kaikille on myös se, että he ovat ottamassa osaa Oaklandissa pidettävään suureen powwow'hin.
Matkustamme powwow-tilaisuuksiin kaikkialta maasta, reservaateista ja kaupungeista, Ranger-joelta, kasarmeilta, puebloista, laguuneilta ja säätiöiden hallitsemilta alueilta reservaattien ulkopuolelta.
...
Powwowt keksittiin, koska tarvittiin yhteistä paikkaa johon mahtuisivat kaikki heimot ja vanhat tavat, ja jossa voisi ansaita rahaa. Tarvittiin omaa paikkaa jonka vuoksi puurtaa, valmistaa koruja, laulaa lauluja, tanssia ja rummuttaa. Powwowt jatkuvat, koska meillä on harvoja yhteisiä kokoontumispaikkoja, paikkoja joissa voimme nähdä ja kuulla toisiamme.
...
Olemme tulleet mailien päästä. Me olemme tulleet monen vuoden, sukupolven ja ihmisiän päästä verhoutuneena rukouksiin ja käsin punottuihin nahkavaatteisiin jotka on koristeltu helmiäisin, sulin, palmikkopunoksin, siunauksin ja kirouksin.
Orangen kirja oli hieman haastava seurattava äänikirjana. Piti kirjoittaa aika paljonkin muistiinpanoja, kun henkilöiden väliset suhteet oli kuunnellessa haastavaa pitää mielessä eikä voi selata samalla tavoin kuin lukukirjassa.
Kirja oli monin tavoin silmiä avaava. Lopun erityisen väkivaltainen, käsistä riistäytyvä tilanne jäi minulle niin vahvaksi jälkimauksi, että se vaikutti kokonaismielikuvaani kirjasta.
Tämä on minulla varausjonossa, en malta odottaa. Aihe kiinnostaa todella paljon! Käsittelen aina historiantunneilla seiskojen kanssa alkuperäiskansojen historiaa ja asemaa, se herättää nuorissakin aina paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Suosittelen suuresti dokumenttia Fintiaanit, joka löytyy Yle Areenasta (https://areena.yle.fi/1-4616330). Se vie mukanaan nykyhetkeen erittäin kehnossa asemassa olevan vähemmistön, suomalaisten siirtolaisten ja alkuperäiskansojen jäsenten jälkeläisten, elämään.
VastaaPoistaFintiaaneista olen pätkän nähnytkin, on tosiaan kiinnostava aihe ja täytyy sanoa etten ollut sitä ennen edes tullut ajatelleeksi suomalaissiirtolaisten osuutta asiaan.
PoistaOrangen kirja oli meillä lukupiirikirjana, ja kuuntelin sen. Vaikka kirja on hyvin luettu, lukijana Kirsinme aviomies Martti, niin totesin saman kuin sinä, se on kuunneltuna haastava. En tehnyt muistiinpanoja, ja kesti pitkään ennen kuin aloin erottaa nuoret miehet toisistaan. Hyvä ja tärkeä kirja ehdottomasti. Vaikka olisikin tiennyt jotakin Amerikan alkuperäiskansojen asemasta ja historiasta, niin kirjat toi kaupunki-intiaanien (käytän intiaani-sanaa kuten Tommy Orangekin) ongelmat konkreettisesti esiin.
VastaaPoistaMinä tunsin kyllä pakkoa tehdä ne muistiinpanot, että sain välillä luntata yhteyksiä :D Olisi iskenyt turhautuminen muuten. Lukijoissa ei mitään vikaa ollut ollenkaan ja kiva vain kun tulee vastaan uudempia lukijoita.
PoistaTästä olen lukenut myös jostakin toisaalta ja kiinnostunut, mutta en sitten kuitenkaan ole tullut hakeneeksi sitä käsiini. Tärkeä aihe, johon ehdottomasti haluan tutustua.
VastaaPoistaIlman muuta tärkeä aihe ja vähän käsitelty. Ilmeisesti vähän käsitelty myös USA:ssa, eikä ainoastaan että olisi vähän suomennettu.
PoistaSain kirjan joululahjaksi, eli lukulistalla on, vaikka vähän jännittääkin. Teema joka tapauksessa kiinnostaa, sillä tiedän siitä mielestäni liian vähän, hyvä siis että ladotaan myös faktaa pöytään. Toivotaan, että henkilöiden väliset suhteet hahmottuvat paperilla helpommin. :)
VastaaPoistaPaperikirjana toimii varmasti paljon helpommin, kun voi selata taaksepäin tarkistelemaan asioita. Jos käytät tarralappuja tmv lukiessasi, suosittelen kyllä merkkaamaan talteen kohtia, huomaat kyllä lukiessasi niitä oleellisia yhteyksiä, niin on helpompi tarkistaa kuka mitä milloin :) Ehdottomasti kannattaa lukea eikä unohtaa kirjahyllyn perukoille.
Poista