Varpu Kannas: Rosa Clay
S&S, 2020
383 sivua
Rosa Clay on fiktiivinen romaani todellisesta henkilöstä, Suomeen lähetystyöntekijöiden kasvattilapsena 1880-luvulla tuodusta afrikkalaistytöstä.
Kirjan alkaessa vuonna 1894 Rosa on 19-vuotias ja hänelle kerrotaan, että hänet lähetetään opettajaseminaariin. Kun tyttö ei välittömästi vastaa mitään, äiti kiukustuu.
- Luuleeko neiti olevansa jotain niin ihmeellistä, että voi kieltäytyä siitä mitä me tarjoamme. Ettäs kehtaat! Luuletko olevasi koulutuksen yläpuolella? Vaikka et ole mitään! Kasvattiäiti oli julma, kunnon kristitty, "joka vitsaa säästää, lastaan vihaa", voi miten äiti häntä suomuruoskallaan rakastikaan.
Viesti joka välittyy heti ensi sivuilta, on se, ettei Rosa ollut täällä onnellinen. Ja miten olisi voinutkaan olla. Häntä on pienestä asti kierrätetty näytillä, hän oli sensaatio joka hartausjuhlissa lauloi viisitoista Enkeli taivaan säkeistöä "hottentottien kielellä". Hän oli herätyskokousten vetonaula, jota sai avoimesti tuijottaa ja miettiä mitä Weikkolinien päässä on mahtanut viirata, kun he ovat kuvitelleet että villi-ihmisestä voisi koskaan tulla sivistynyttä, kristitty tai ei. Ei mikään ihme, että Rosa muutti nuorena Amerikkaan, perusti perheen ja eli elämänsä siellä, tosin ollen aktiivisesti mukana amerikansuomalaisten toiminnassa.
Kirjassa ei ole Rosan saamasta törkeästä kohtelusta huolimatta minkäänlaista tirkistelyn makua, päinvastoin se on kirjoitettu hyvin kauniisti. Kirjailijan omat mietteet Rosasta kesken kirjan olivat mielenkiintoinen näkökulma lisää. Hieman mietitytti, miten oikeaan kirjailija mahtoi Rosan pään sisälle pyrkiessään päästä, mutta en antanut sen häiritä lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti