Sivut

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Lasse Nousiainen: Itärajatapaus


Lasse Nousiainen: Itäraja-tapaus
Aula & Co. 2019
188 sivua


Helsinkiläinen pariskunta, mies ja nainen, lähtevät kesäiselle automatkalle Itä-Suomeen tapaamaan sukulaisia. Ei välttämättä niin innoissaan, pikemminkin velvollisuudesta. Tapana on käydä kesälomilla ja jouluisin. Nainen on syntyjään töölöläinen, syntynyt 80-luvulla, menestyksekäs kasvisravintolayrittäjä. Mies on kotoisin itärajan tuntumasta, olutharrastaja, kirjailija. Sähköauton takapenkillä matkustaa Sami, jolla on neljä tassua ja häntä ja joka kutsuu ihmisiään isäksi ja äidiksi. Äiti tykkää kierrättää, ostaa vaatteita second hand shopista ja lukea Murakamia sekä venäläisiä klassikoita ja säikkyy jokaista maaseudun pikkuötökkää. Isä laittaa Samin kuppiin välillä lihapullia muttei uskalla ottaa kalaa irti ongenkoukusta koska kokemukset kaloista ovat lähinnä sushiravintoloista.

Mummo tutki keittiössä kassakuittia ja huomasi siinä jotain mätää. Isä yritti vakuutella, ettei sillä ollut niin väliä, koska hän maksoi ostokset omista rahoistaan. Mummo vertaili kuittia ja kauppakassin sisältöä ja tuli lopulta siihen tulokseen että isoja virheitä oli tapahtunut. Ensinnäkin isä oli laiminlyönyt tarjoukset ja ostanut normaalihintaista lihaa. Sen lisäksi yksi tuote puuttui. Mummon painostus päättyi, kun isä lopulta myönsi että oli ostanut yhden oluen ja juonut sen matkalla ihan vaan janoonsa.
"Minkä tähden sie otit niin kallista keskikaljaa?"
"Se oli Indian Pale Ale."
"Miksi ei tavallista pilsneriä? Eikö se ole ihan sama millä sitä saa itsensä sekapäiseksi?"
"Mulla se on vähän eri juttu, kun mä olen olutharrastaja."
"Mie luulin että olen kuullut kaikki juoppojen selitykset, mutta tuota nimitystä Esko ei koskaan keksinyt käyttää. Poika onkin isäänsä nohevampi."

Mummo on muuttanut kerrostaloon Joensuuhun, koska ikäihmisen on hyvä asua lähellä sairaalaa. Taloyhtiön parkkipaikalla on yksi vieraspaikka, johon ajamisen kerrostalokyttääjä haluaa estää, koska miniä tuo aina piirakoita lauantaisin niin se on miniälle varattu. Jos ei uskota, vieraspaikkaan saadaan kyllä varauslista pyykkituvan lukolliseen kaappiin.

Itäraja-tapaus matkustaa paitsi Helsingistä itärajalle myös stereotypiasta toiseen. Sen helsinkiläiset ovat ilmastotiedostavia, sähköautoilevia, lihansyönnistä eettisistä syistä kieltäytyviä ja ahkeria somettajia jotka vievät tuliaisiksi vegaanisuklaata. Maaseudulla asuvat eivät käytä nettiä, kohkaavat yölläkin mustikkametsässä, juovat kotipolttoista eivätkä varmasti tule täyteen salaattia puputtamalla. Kuilu tiedostavien pääkaupunkilaisten ja junttien maalaisten välillä on valtaisa ja heidän maailmansa eivät missään vaiheessa kohtaa. Kertojaäänen antaminen koiralle oli aika erikoinen ratkaisu.  


16 kommenttia:

  1. Kuulostaa minun makuuni liikaa stereotypioita vahvistavalta. Onko tämän tarkoitus olla hauska vai mikä on tyylilaji?

    VastaaPoista
  2. Edellinen kommentti vetää hiljaiseksi... Mutta joo, varmaan sellainen mukava romaani tuo Nousiaisen teos, sellainen junamatkan mittainen :) Stereotypiat ovat joskus ihan kivoja, varsinkin jos ne saavat ajattelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu mitä väliä matkustaa, mutta eihän tämän lukemiseen montaa tuntia mene, kun tekstikin on puhekielistä ja nopealukuista :)

      Poista
    2. Ja en muuten siis tarkoittanut edellisellä kommentilla Tuulevia, vaan sitä spämmiä jonka olet onneksi poistanut :)

      Poista
  3. Onpas todella hauska, että tarina avautuu koiran silmin nähtynä. Luin viime vuonna Sotahevosen ja yllätyin, että siinä tarinaa kertoo hevonen. Raikas tapa ottaa ensimmäisen maailmansodan tapahtumat käsittelyyn. Tämä voisi olla ihan kiinnostava lukukokemus. Olen alunperin kotoisin Kuopiosta, joka on idässä, vaikkei ihan Itärajalla asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa varmaankin siis kokeilla vaikka välipalana jonkin rankemman opuksen jälkeen?

      Poista
  4. Heh, tuo mummo kuulostaa omasta suvusta kovasti tutulta... paitsi, että meillä olisi saanut hepulin olutpullosta kassakuitissa. En ole ihan varma jaksaisinko kovin stereotyyppisiä hahmoja, mutta voisihan tuo välipalana olla ihan ok...

    VastaaPoista
  5. Harmi, että tässä on jääty stereotypioiden vangiksi. Semmoiset kirjat ovat vähän tylsiä, jäävät minulla helposti kesken. Tässä on kuitenkin aika kiva perusidea, tai siis ainakin minulle hyvin samaistuttava, kun on sukulaisia Itä-Suomessa päin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taas Itä-Suomi on aika vierasta, mutta sulla olisi hyvä tarttumapinta tähän kun sukua siellä. Pääset vertailemaan ;)

      Poista
  6. Hmm, vaikuttaa sen verran koomiselta stereotypioineen että minua alkoi kiinnostaa :D En yleensä innostu voimakkaasta kärjistämisestä, mutta jos kyseessä on musta huumori niin sellainen voi mennäkin. Täytyypä laittaa nimi korvan taakse.

    VastaaPoista
  7. Minua periaatteessa aina kiinnostavat maaseudun ja kaupunkien välistä rajapintaa ja kulttuurieroja käsittelevät kirjat, mutta kuten moni jo edellä totesi, kuulostaa hieman liian stereotyyppiseltä jaottelulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minuakin, mutta ehkä vähän enemmän vähän vakavampana. Tämä on kuitenkin hyvä nollauskirja vaikka jonkun rankan jälkeen mikä yrittää jäädä liikaa ajatuksiin.

      Poista