Sivut

lauantai 22. syyskuuta 2018

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla


Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla
Tammi 2018
202 sivua

Veera Niemisen hienosta esikoisromaanista Avioliittosimulaattori on aikaa jo viisi vuotta. Uutta kirjaansa, Ei muisteta pahalla, hän työsti peräti kolmen vuoden ajan. 

Nieminen on kertonut haastattelussa sanoneensa nykyiselle miehelleen vain muutaman päivän seurustelun jälkeen, että jos jätät minut, räjäytän postilaatikkosi. Se oli hänen huumorintajullaan ilmaistu kiintymyksen osoitus siitä miten tärkeänä hän miestä piti. 

Ei muisteta pahalla alkaa erosta. Siitä on kaksi päivää kun Juri lähti. Puolen vuoden seurustelu on ollut myrskyinen ja erottukin on jo muutama kerta, mutta aiemmin on aina palattu yhteen. Nyt ero on lopullinen. Piipellä on moni asia hyvin, hyvä työpaikka, kiva vuokra-asunto, muutama hyvä ystävä, uusi maastopyörä ja melkein kahdensadan euron goretex-kengät, paksu tukka ja virheetön iho. Toisaalta hänellä on myös asunnossaan näkymätön kissa, jonkinlainen harha siis, sekä tyhjä olo, eikä hän pysty itkemään.

Kissa istuu tiskipöydän reunalla ja katselee minua. Jos minulla olisi tapana ruokkia läpikuultavia kissoja, se varmaan odottaisi sardiineja. Mutta nyt en tiedä mitä se odottaa, ehkä Jurin soittoa, sekin.
- Mene alas siitä, karvaat koko pöydän.
En pidä kissoista. En ikinä ottaisi elävää eläintä asumaan kotiini. Ne haisevat ja niistä lähtee karvaa ja kusta. En voi käsittää ihmisiä, jotka nukkuvat pienellä kerällä sänkynsä jalkopäässä jota niiden kuusi kultaista noutajaa mahtuu nukkumaan päät tyynyllä. Eläimet kuuluvat luontoon, talliin, navettaan, kanalaan. Ei ihmisasuntoon. En tiedä miksi minun pääni loi asuntooni keikistelemään juuri kissan. Olisi luonut jonkun kreikkalaisen adoniksen.

Tunteensa hän purkaa soittamalla ystävälleen Eetulle. Ei Eetu olkapäätä tarjoa, mutta hänellä on papatteja ja pian Jurin postilaatikko on räjähtänyt ilmaan. Piipe ei kuitenkaan pysty jättämään asiaa siihen vaan kiusanteko jatkuu ja Piipellä lähtee niin sanotusti mopo keulimaan. Mutta vaikka yksi jos toinenkin vihjaa, että Piipe voisi olla ammattilaisen avun tarpeessa, Piipe ei ole omasta mielestään seonnut. Hän vain haluaa Jurin takaisin.

Saastamoinen kyselee maanantaiaamuna että mites viikonloppu? "No hei, ei mitään ihmeempää. Eksä katkaisi talosta sähköt joten olin evakossa kaverin luona. Otettiin siinä vähän kaljaa ja saunottiin. Sitten mutsi soitti että eksä oli käynyt niiden ovella. Oli ollut ihan tiloissa, koska olen kuulemma tappanut sen kissan. Ajanut sen yli. Eksällä ei ole kissaa, mutta se haluaa kuulemma selityksen.
Mutsikin haluaa selityksen, koska märkä ja hysteerinen eksäni keskeytti niiden sofistikoituneen dinner partyn. Menin eilen kaverin luota kotiin ja ovikello on revitty seinästä irti. Olin helpottunut koska odotin isompia tuhoja. Mites sun viikonloppu?"

Pidin Avioliittosimulaattorista paljon. Kävimme myös katsomassa sen Pyynikin kesäteatterissa. Niinpä odotin uudestakin romaanista jotain samankaltaisuutta, varsinkin kun olin antanut itseni ymmärtää että tässäkin kirjassa on luvassa huumoria. Ei muisteta pahalla on kuitenkin hyvin erityyppinen kirja kuin Avioliittosimulaattori. Toki siitäkin voi mustanpuoleista huumoria löytää, kuten Piipen Jurin auton pakoputkeen tunkemat perunat tai miren Juri tuossa yllä olevassa lainauksessa kuvaisi työkaverille viikonloppuaan. Mutta Piipen kostonkierteen lukeminen aiheutti minulle sen tunteen, etten tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, toisin sanoen nauraisinko Piipen älyttömille tempauksille vai koenko sittenkin enemmän tarvetta auttaa häntä, sillä Piipe menee liian pitkälle. Joka toinen kirjan lyhyistä luvuista on kirjoitettu Jurin näkökulmasta. Hyvä niin, sillä muuten en lukijana olisi ehkä ymmärtänyt, miten paljon Piipen kostotemput Jurin tasapainoa järkyttävät. Kirjasta jäi kaiken kaikkiaan vähän outo jälkimaku. Ja se loppuratkaisu sitten; eeeiiiihhhhh!


28 kommenttia:

  1. Minusta loppuratkaisu oli yllättävän hyvä. Piipe meni ihan överillä yli, mutta kirjan tarinassa siitä voi lukea ja virnistellä. Elävä elämä on sitten toinen juttu.
    Olin kerran palaverissa ja yhtäkkiä ikkunan ulkopuolella roikkui mies. Se oli yhden osallistujan ex-mies. Olimme 3 kerroksessa. Eli kaikenlaista häiriköintiä oli tapahtunut ja varmaan tapahtui sen jälkeenkin. Mustasukkaisuus saa draamaa aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, kaikenlaista sitä voi osua näkemään! Eihän erot useinkaan helppoja ole...

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. Olen lukenut Avioliittosimulaattorin, josta pidin kovasti.

    VastaaPoista
  3. Hmh. Tämäkin (kuten kirjailijan esikoinen) vaikuttaa sellaiselta teokselta, jonka mieluummin näkisin teatterin lavalla kuin lukisin kirjana. Kissateema kiinnostaa enemmän kuin erodraama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin siinä lukiessa, ettei tämä oikein kesäteatterin lavalle taipuisi, mutta enpä tiedä nyt jälkikäteen funtsien, mikä jottei..?

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä vauhdikkaalta kirjalta, joka kannattaa lukea ajattelematta kovin syvällisesti, mustalla huumorilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vähän hankaloittaa ne Jurin osuudet... ilman niitä kyllä, ilman muuta!

      Poista
  5. Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Ehkä tämän pitäisi olla mustaa huumoria, mutta Jurin osuuksista tuli täysin selväksi että Piipen touhut meni niin paljon yli, ettei niille kerta kaikkiaan voinut nauraa. Ja se loppu oli kyllä ihan hirveä rimanalitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa mua huvitti ne temput, ajattelin että kyllä mä tästä huumoria löydän. Mutta kun pääsi pidemmälle ja Juria alkoi ahdistaa, kirja sai ikään kuin uuden käänteen eikä sitten enää naurattanut. Apua, toivottavasti en paljasta liikaa jos joku näitä minunkin kommentteja vielä lukee.....

      Poista
  6. Tuo kissateema kiinnostaisi minuakin. Toki erodraamoistakin saa joskus tarinoita, joita ei uskoisi todeksi ihan todellisessakin elämässäkin.

    VastaaPoista
  7. Toisaalta tämä kirja vaikuttaa kiintoisalta, mutta toisaalta jokin saa minut empimään. Jos huumoria ei pysty tunnistamaan edes mustaksi tällaisessa tarinassa, kirja ei ole välttämättä minua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos koko kirjan kertoisi vain Piipe, kyllä olisin varmaankin pitänyt sitä hauskana. Olihan sen tempaukset aika hillittömiäkin välillä. Mutta kun joka toinen luku oli aina Jurin näkökulmasta, niin aika pianhan sitä alkoi pelottaa mitä seuraavaksi, ja se uhrin näkökulma muutti kirjan luonteen ainakin minun silmissä.

      Poista
  8. Miksi sen nimi on Piipe, onko se lyhenne jostain? Joo, epäoleellista ehkä, mutta kiinnostaisi tietää. :D

    Itse kirja vaikuttaa jokseenkin hmmm... erikoiselta, ehkä liian katkeralta jopa fiktioksi? Taidan kyllä sen ottaa lukuuni, jos osuu eteen tulevilla suomireissuilla (ihan vain siksi, että minäkin pidin Avioliittosimulaattorista). :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piamari tai Piiamari, olen jo palauttanut kirjan kirjastoon niin en voi tarkistaa :-)

      Kyllä tälle silti voi lukusuosituksen antaa, kannattaa vaan lukemaan alkaessa unohtaa se Avioliittosimulaattori...

      Poista
  9. En ole lukenut Niemisen esikoistakaan, ja ainoa mikä arviosi perusteella kiinnostaa on, miten huono se loppuratkaisu sitten on.

    Minulle jää vaikutelma, että kirjailija on tavoitellut jotain rakentavaa kuvatessaan seonnutta eksää. Jokin meni pieleen, keinot ei hanskassa tai tasapaino hukassa. Harmi, jos tällaisessa aiheessa epäonnistuu. Sillä aihehan on tärkeä siinä kuin masennus, lähiväkivalta tai koulukiusaaminen.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä aihe jo tosiaan lähtökohdiltaan ihan eri tyyppinen kuin Avioliittosimulaattorissa. Ilman Jurin näkökulmaa en olisi varmaankaan uhrannut ajatustakaan sille miltä tuo kaikki kiusanteko Jurista tuntuu? Ehkä olisin jopa ajatellut että ansaitseekin kaiken kun kehtasi Piipen jättää?

      Poista
  10. Taidan joutua yrittämään googleettaa tuon loppuratkaisun, se nimittäin kiinnostaa mutta tuota kirjaa en aio lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Ehkä sen spoikerinkin jostain oikein perusteellisesti kirjoitetusta arviosta löytää :-D

      Poista
  11. Ei oikein vaikuta siltä, että olisin kohderyhmää. En ole lukenut esikoista enkä taida lukea tätäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin olla ettei tämä olisi sinun kirjasi, miettien minkä tyylisiä yleensä luet... :-)

      Poista
  12. Koetin lukea tätä, mutta jäi kesken. En päässyt yhtään sisälle kirjan ns. huumoriin. Avioliittosimulaattoria en ole kokeillut, blogijuttujen perusteella se saattaisi kenties toimia minulle paremmin.

    VastaaPoista
  13. Taisi olla Maijan blogissa keskustelua tästä kirjasta ja ihan samoja huomiota, että pitäisikö nauraa vai ei. Minusta kuulostaa kyllä aika ahdistavalta. Toisaalta en ole lukenut Avioliittosimulaattoriakaan, joten voisihan tätä kokeilla, ns. puhtaalta pöydältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin muiden arvioita tästä, niin kovin hauskanahan sitä on enimmäkseen pidetty. Ja kun aloin lukea kirjaa vain pari päivää sen jälkeen kun olin Maijan arvion lukenut ja sitä kommentoinut, olin alkuun ihan eri fiiliksissä. No mutta onhan tämä hauska, ajattelin ettei Maijan huumorintaju vaan löytänyt sitä mustaa huumoria tällä kertaa, kyllä minä vaan löydän. Mutta kun kirja vähän eteni, niin Jurin ahdistuminen sai aikaan sen tunteen, että jos tämä kaikki tapahtuisi omassa kaveripiirissä, olisin kääntynyt Jurin puolelle. Ja silloin olisi vaikea enää löytää sitä huumoria.

      Poista
  14. There may be noticeably a bundle to know about this. I assume you made sure good factors in options also. online casino real money

    VastaaPoista