Sivut

torstai 29. kesäkuuta 2017

Sami Rajakylä: Pankkipoika


Sami Rajakylä: Pankkipoika
216 sivua
Johnny Kniga, 2016

Esko Peltonen on 35-vuotias, kolme vuotta sitten Kouvolasta Helsinkiin muuttanut mies joka on töissä Hypermarketissa, isossa kauppaketjussa jossa on myös pankkipalvelut. Esko istuukin vain satunnaisesti kassalla ja tekee vuoroja enimmäkseen infossa ja Hyperpankin tiskillä. 

Esko ajatteli irtisanoutumista. Ajatus tuli otettua mukaan töihin siinä missä kotiavaimet. Työ oli aina merkinnyt Eskon elämässä järjetöntä rangaistusta. Jokapäiväisellä kärsimyksellään hän sovitti varsinaisten pahantekijöiden, kasvottomien yhtiömiesten ja -naisten synnit. Järjestelmä oli rikkaiden rakentama, rikkaita varten. 

Eskolla on oma asunto Laajasalossa, mutta enimmäkseen hän asuu naisystävänsä, politiikan toimittaja Annen asunnolla Kampissa. Omille kämpilleen Esko pakenee silloin kun haluaa kaljoitella rauhassa, Anne kun ei katso edes satunnaisia oluttuoppeja hyvällä vaan vahtii niin Eskon syömisiä että juomisia ja patistaa tätä lenkkeilemään. 

Eskon elämässä on siis päällisin puolin palikat kohdillaan, on töitä ja on naisystävä. Molemmat vain vaativat Eskolta liikaa. Hypermarket luo jatkuvalla alimiehityksellään tauotonta kiirettä, Anne taas vaatii loputtomasti seksiä. 

Töissä pakkosyötetylle salihousupornolle oli puoltaviakin näkökulmia. Toukokuussa Anne sai 28,5% enemmän seksiä talvikauteen verrattuna. Mitä sitten, vaikka Esko ajattelikin rakastelun aikana jotain kaupassa näkemäänsä naista. Rouvalle riitti että mies hoiti hommat, kunhan ei hoitanut niitä liian nopeasti. 
Tietenkään Annelle mikään määrä seksiä (mihin Esko kykeni) ei ollut tarpeeksi: mitä enemmän nainen sai, sitä enemmän nainen halusi, ja varsinkin aamuisin Eskon oli usein hätisteltävä seksinnälkäinen akka pois kimpusta. Parisuhteessa ei ollut mitään syytä passata hyvää aamupalaa rakastelun vuoksi. Niin kauan kun Anne sai panon tai kaksi viikossa ja mies säännölliset ateriansa, asiat olisivat hyvin. 
Riittäisikö se loppuelämäksi, Esko usein itsekseen pohti. Pitäisikö sitoutua, muuttaa kirjat, ostaa sormus ja kosia?

Pankkipoikaa ei tarvitse lukea montaakaan sivua päätelläkseen missä vähemmän fiktiivinen Esko olisi töissä. Itse asiassa Rajakylä itse on töissä Prismassa vastaavissa hommissa. Viime syksynä hän oli lehtihaastattelun mukaan parin kuukauden vapaalla kirjoittaakseen kolmatta romaaniaan ja leukaili, ettei vielä tiennyt onko esimies lukenut hänen romaaniaan. 

Esko riutuu töissään "hirviöasiakkaiden" kynsissä niin kovasti, että kauhistelin lukiessa ovatko Prisman pankkipalveluiden ja infopisteen asiakkaat todellisuudessakin niin kohtuuttomia kuin Eskon Hypermarketissa kohtaamat asiakkaat? Kun asioin kyseisessä pankissa melkoisen aikaavievän asian takia kohta kirjan luettuani, mietin Pankkipoikaa ja taisin kiitellä ystävällistä asiakaspalvelijaa vielä normaaliakin vuolaammin...

Rajakylä on haastatteluissa kertonut kirjoittavansa nykyaikaisten työläisromaanien trilogiaa. Rajakylän esikoisessa päähenkilö oli pöytälaatikkorunoilija, naista haikaileva, liikaa viinan perään oleva Kelan virkailija. Mikähän on Rajamäen kolmannen romaanipäähenkilön ammatti? Bussikuski? Sairaanhoitaja? Kuka kohtaa veemäisiä asiakkaita? Portsari? Baarimikko? Taksikuski? Poliisi? 

Rajakylän tyyli kirjoittaa on hyvin arkinen ja huumori on mustanpuoleista. 

30 sivua ennen kirjan loppua kirjoitin muistiinpanon: "Minulla ei ole mitään käsitystä mihin tämä kirja voisi päättyä. Toistaiseksi se on ollut Eskon työpäivien ja vapaa-ajan kuvailua ilman mitään kummempaa juonellista kehitystä." Pankkipoika onkin enemmän tuokiokuva Eskon elämästä kuin juonellinen eteneminen a:sta b:hen.

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut kirjoja, jotka kuvaavat sodan aikaista tai jälkeistä Suomea. Aika hauskaa, kun joku tavallaan kirjoittaa nykyhetkeä talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pankkipoika on kyllä juuri tuollaista 2010-luvun ajankuvaa!

      Poista
  2. Minulta saat virtuaalimitalin kirjan loppuun lukemisesta. Ei yhtään herätä uteliaisuuttani, vaikka kuinka pätevää ajankuvaa olisi. Tekstiäsi lukiessa juuri mietin, onko kielellisiä ansioita, kun luin että kirjoitustyyli on arkinen. Ehkä kevyt realismista irtautuminen olisi tehnyt kiinnostavan särmän?

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitos :-D
      En nyt isosti kehuisi kirjallisia ansioita, on tosiaan kauttaaltaan arkista ja näkisinkin, että Pankkipojan ansiot on juuri tässä arkisuudessa. Ja jos Rajakylän ajatuksena on kirjoittaa 2000-luvun työläisromaaneja, niin sellaisiahan nämä juurikin ovat.

      Poista
  3. Jotenkin hienoa, että tällaista arkista ajankuvaa talletetaan romaanin muotoon, mutta täytyy minunkin myöntää, ettei kiinnosta lukea pätkääkään ;) Peukut myös täältä, että jaksoit lukea ja vielä kirjoittaa lukukokemuksestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nämä Rajakylän romaanit kiinnostavat enemmän sitten 50-100 vuoden kuluttua 😀

      Poista