Sivut

torstai 8. joulukuuta 2016

Slunga & Seppänen: Lapin Lolita


Slunga & Seppänen: Lapin Lolita 
Wsoy 2016
293 sivua 


Verkkokirjasto herjaa, että olisi jälleen aika saada kirjoja palautettua kirjastoon, "muutama" luettu on jäänyt jonoon arvioitavaksi. Yksi näistä on räväkkä Lapin Lolita.

Tässä kahden kirjailijan yhteisessä teoksessa vuorottelevat kaksi kertojaa. 18-vuotias Irene on karannut pohjoisesta Helsinkiin mielessään tietty missio. Nadja on tullut Venäjältä Suomeen töihin. Takakannessa kerrotaan kirjan olevan bitch-litiä ja etukannesta käy ilmi, että nyt ei kaunistella. 

Irene on laittanut neitsyytensä myyntiin ja parhaan tarjouksen on tehnyt Johtaja. Kirjan alkaessa Irene odottaa Johtajaa hotellin aulassa. 

Irene <3 Johtaja 

Neitsyen pitäis tavata ostaja hotellin aulassa kello yheksäntoista. Se jättää valkoisen puhvihihasen paitapuseron kolme alinta nappia auki ja kampaa tukan siliäksi. 

Irene kertoo tarinaansa ihanalla lapin murteella. Mieluiten luinkin juuri ne osuudet joissa äänessä olivat vuorotellen Irene ja Johtaja, jolla on oma menneisyytensä, pikkulinnunhento thaityttö, kuin pieni kissanpentu. 

Miten paljon antaisin, että saisin Songin tämän lappalaisen tilalle. 
Maksoin kolme miljoonaa bahtia, jotta pääsin lähtemään Thaimaasta kesken rikostutkinnan. Mitä muutakaan olisin voinut? Minun oli jatkettava elämääni, minulla oli lapseni ja työni.

Nadja ikävöi Venäjälle vanhempien hoitoon jäänyttä pikkutyttöään kiertäessään tanssiryhmän mukana samannäköisiä suomalaiskaupunkeja, nyt ollaan strippaamassa Kouvolassa. Tienaamillaan rahoilla Nadja haluaa ostaa tytölleen leluja ja vaatteita, maksaa balettitunnit, mutta vielä enemmän hän haluaa löytää suomalaisen miehen joka tarjoaa heille kodin ja hyvän toimeentulon ja Nadja saisi olla äiti ja kotirouva. 

Mutta maistuuhan tämäkin joskus. Niin kuin olisi aina miesten maksama syntymäpäivä. Sillä edellytyksellä että laittaa silmät kiinni ja tukkii korvansa sopivissa kohdissa. On myönnettävä, että minussakin käyvät vallan väristykset kun kuljen salissa paljaampana ja korkeampana kuin kukaan muu, ylväänä kannattelen näkymätöntä kruunua. Ja kun tanssin lopuksi riisumme pikkuhousut, ei kruunu silloinkaan putoa.

Suorasukainen, suorastaan räävi ja siksi kiehtova Lapin Lolita on kirja josta on tarkoitus lukea paljon rivien välistä. Yhteiskunnastamme, naiseudesta ja niin edelleen. Oma lukukokemukseni taisi jäädä kevyemmälle pohdinnalle, mutta väistämättä sitä tulee mietittyä kaikenlaista, kun aihe on näin tunteitaherättävä.





6 kommenttia:

  1. Tämä tosiaan herätti räväkkyydellään tunteita. Pidän suunnattomasti Slungan runoista ja pidin hänen tyylistään tässäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tunnekaan hänen runojaan, pitäisi tutustua :-)

      Poista
  2. Kyllähän tämä ajatuksia herätti. Oli muuten mullekin mieluisia ne Irenen ja Johtajan jutut, Nadjasta en niin välittänyt. Räävitön ja hyvä!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne Nadjan jutut tai pikemminkin sen ympärillä tapahtuneet jutut meni joskus mulle liian vaikeiksi. Ei ollut yhtä sujuvaa luettavaa kuin Irene ja Johtaja.

      Poista
  3. Muistin juuri taannoin, että tämä kirja majailee hyllyssäni. Hieman arveluttaa, mutta josko tuota vaikka aloittaa yrittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en myöskään oikein tiennyt haluanko lukea tuon vai en, mutta ensimmäisen sivun jälkeen Irene koukutti täysin. Halusin päästä sen tytön pään sisälle niin kovasti etten olisi voinut jättää kirjaa siihen.

      Poista