Katja Kettu: Piippuhylly
WSOY 2013
236 sivua
Marraskuussa Omppu käynnisti blogissaan Reader, why did I marry him Nostetaan novellit kunniaan -haasteen. Lähdin mielelläni mukaan, sillä tässä oli sopivasti haastetta. Ei niin, että tuupertuisin heti alkumetreillä tai unohtaisin koko haasteen onnistuen työntämään sen niin taka-alalle liian vaijeana, mutta kuitenkin niin ettei liikuta niin lähellä omaa mukavuusaluettani etteikö mitään haasteellista edes olisi. Täydellinen haaste siis!
Potkaisin haasteen käyntiin marraskuun viimeisinä päivinä Katja Ketun Piippuhylly -kokoelmalla. Erittäin onnistunut aloitus, sillä Ketun armottoman suora ja rehellinen kieli ja räväkkyys veivät mukanaan. Piippuhylly on myös siitä mieleinen kokoelma, että sen novelleilla on yhtymäkohtia toisiinsa. Kaikissa on sama kertoja, Pietari Kutila, joka muistokirjoitukseksi tyttärelleen tarinoi piipuista vierailta mailta. Novelleissa liikutaan muun muassa Rio de Janeiron köyhistä faveloista juutalaiskortteleihin Berliinin kristalliyössä sekä alkuperäiskansojen asuttamaan Volgan mutkaan, ajallisesti liikutaan natsi-Saksassa ja tsaarin Venäjällä. Jokaisessa novellissa kerrotaan yhden piipun tarina, kuka sen on omistanut ja missä olosuhteissa se Pietarin kokoelmiin on siirtynyt. Sen lisäksi, että Piippuhyllyn henkilöt tupsahtelevat esiin siellä täällä eri novelleissa, olen ymmärtänyt, että henkilöissä on Kätilön sivuilta tuttuja hahmoja. Minulle Piippuhylly oli ensitutustuminen Ketun tuotantoon, mutta tämän perusteella voisin lukea enemmänkin.
Paikoitellen aika riettaankin kielen lisäksi huomioni kiinnittyi erikoisiin verbeihin;
-Ottakaa ottakaa, huputti Ibrahimin vaimo Sofia... -Nyt, nytpä poltetaankin vähän savupiippua, Ibrahim muhelsi lempituoliinsa. Siitä huolimatta ettei sana kontekstista erotettuna taipuisi mielessäni oikein, toki sille merkityksen keksii asiayhteydestä, mutta jos useampi lukija yhdessä pohtisi millä tutummalla sanalla muheltamisen tai huputtamisen korvaisi, voisi tulla aika erilaisia ehdotuksia.
Piippuhylly oli myös siitä erikoinen kirja, että ensi kertaa novellikokoelmaa lukiessa ei oikeastaan erityisesti tiedostanut lukevansa novelleja. Minulle tuli itse asiassa mieleen Oneiron, se miten jokaisen naisen tarinaa kerrottiin aina vuoron perään.
------
Tänään on myös erityinen novellihaastepäivä, sillä Omppu ehti kehitellä joulunaluskiireisiin vielä Lukumaratonin. Ideana siis lukea mahdollisimman monta novellia 24 tunnin aikana, tarkemmat säännöt voit lukea linkistä. Ja mukana ollaan tottakai, aloittelen joskus iltapäivällä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti