Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Tammi 2012, 324 sivua
Alkuteos: When God Was a Rabbit, 2011
Suomennos: Aleksi Milonoff
 

Luettuani viitisenkymmentä sivua toista kirjaa joka pitkäveteisyydessään jäi kesken, Kani nimeltä jumala tempaisi mukaansa ensi sivuilta. 

Vapaalla oleva sairaanhoitaja auttoi minut maailmaan vanhempieni makuuhuoneessa arpajaisissa voitetun untuvapeitteen päällä. Nopean kahdenkymmenenkahden minuutin synnytyksen jälkeen pääni tuli näkyviin ja hoitaja käski ponnistamaan ja isäni käski ponnistamaan, ja niinpä äitini ponnisti ja minä pullahdin kevyesti tuohon tarunhohtoiseen vuoteen. Kun Pariisin kadut vallattiin. Kun Vietnamissa tehtiin Tet-hyökkäys. Kun Martin Luther King kuoli unelmansa puolesta.

Tyttö sai nimekseen Eleanor Maud, lyhyesti Elly. Ystävänkaipuussaan Elly tutustuu naapuriin muuttaneeseen vanhaan herra Golaniin mutta ystävyys kehittyy sopimattomaan suuntaan. Ellyn viisi vuotta vanhempi veli ymmärtää silloin että Elly tarvitsee oikeanlaisen ystävän ja tuo siskolleen kanin.

Veli laski laatikon pöydälle. Haistoin olkien hedelmällisen kosteuden. Laatikko nytkähteli pöydällä, mutta minua ei pelottanut. Veli avasi läpät ja nosti laatikosta isoimman kanin mitä olin ikinä nähnyt.
"Sanoinhan, että hankin sinulle oikean ystävän."
"Se on kani!" sanoin ihastuksesta suunniltani.
"Se on oikeasti belgianjänis", hän sanoi hyvin veljellisesti.
"Belgianjänis", toistin hiljaa, kuin hänen sanansa olisivat tarkoittaneet samaa kuin rakkaus.
"Minkä nimen haluat antaa sille?" hän kysyi.
"Eleanor Maud", sanoin.
"Et voi antaa sille omaa nimeäsi", veli nauroi.
"Miksen?" sanoin hiukan lannistuneena.
"Koska se on poika", hän sanoi.

Ainoa joka joululoman jälkeen osaa arvostaa Ellyn puhuvasta kanistaan koulussa pitämää esitelmää, on luokalle tullut uusi tyttö, Jenny Penny. Ellyn uuden ystävän perheessä on vain äiti ja tämän jatkuvasti vaihtuvat poikaystävät. Ja juuri kun Jenny ja Elly ovat päättäneet karata Jennyn taikapaikkaan, Atlantikseen (pitää vain odottaa ensi viikkoon sillä Ellyllä on hammaslääkäri) vanhemmat pudottavat pommin.

"Miksi?" Jenny kysyi taas ja kyyneleet herahtivat hänen silmiinsä. "Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?"
En osannut vastata.
"Johtuuko se minusta?"
Kurkkuani kuristi.
"Ei tietenkään", sanoin. "Äiti ja isä sanoivat, että meidän on pakko."
"Minne te muutatte?", hän kysyi ja rutisti kania niin lujaa että se alkoi rimpuilla.
"Cornwalliin."
"Sehän on sama kuin kuolisit", hän sanoi ja antoi jumalan pudota lattialle.
"Perkele", se sanoi ja livahti laatikon alle.

Kirja on jaettu kahteen osaan, Ellyn lapsuuteen ja kolmikymppiseen Ellyyn. Itse suht samoihin aikoihin syntyneenä tunsin jopa tietynlaista nostalgiaa ensimmäisessä osassa ja luenkin erittäin mielelläni lapsuudenkuvauksia 60-70-luvuilta.

 

Mutta siinä missä ensimmäinen osa on sekä rytmiltään, tapahtumiltaan, että lapsinäkökulmansa vuoksi kiinnostava, toinen osa oli kaikkea muuta enkä saanut kosketusta enää edes aikuiseksi kasvaneeseen Ellyyn itseensä. Ellyn veli oli muuttanut New Yorkiin ja kun 9/11 vedettiin juoneen mukaan olisin halunnut jättää kirjan kesken. Voisin antaa alkuosalle tähtiä hyvinkin neljä ja puoli, mutta loppupuoli meni läpi rämpiessä, yhä kuitenkin toiveikkaana että tapahtuisi jokin käänne joka vetäisi uudelleen puoleensa. Kun sitä ei tullut, jälkimauksi jäi tunne kuin olisi lukenut kaksi erillistä kirjaa joista ensimmäisestä piti ja toiseen ei olisi välittänyt edes tarttua. Kannen kuva ja kirjan nimi ovat puhtaasti ensimmäisestä puoliskosta, mihin sitä toista edes tarvittiin?

Minua häiritsee että kanin nimi kirjoitetaan pienellä. Tiedän kyllä jumala-sanaan liittyvän alkukirjainsäännön, mutta kanin nimi on silti erisnimi oli se sitten aivan mikä vaan, ja erisnimet kirjoitetaan isolla.

Sara suosittelee kirjaa vaativimmillekin lukijoille, Kaisa koki jääneensä sivustakatsojaksi ja Sannan mielestä kirjaan oli ahdettu liikaa kaikkea.