Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

Otava 2014, 253 sivua

Kirjailija Anne Horni on pitämässä kirjaesittelyä lapsuuden kotikaupunkinsa kirjastossa. Esittelyn jälkeen hän saa avunpyynnön yleisön joukossa olleelta mieheltä, Lauri Kovaselta, joka on lapsena asunut samassa kaupungissa, samalla kadulla kuin Anne. Laurin viinaanmenevä isä kuoli 60-luvun lopulla hämärissä olosuhteissa, hukkui juuri ennen Laurin kahdeksatta syntymäpäivää. Laurin mieltä painaa tunne siitä, että hän on tappanut isänsä tai vähintäänkin ollut merkittävässä roolissa tämän kuolemaan johtaneissa teoissa. Annen isä piti tuolloin 60-luvulla heidän kotikadullaan yleistä saunaa, Sauna Paradisia, ja Anne oli siellä auttelemassa, kantoi vastoja ja limsapulloja ja tunsi tai ainakin tiesi Laurin isän. Laurista Annella on vain lyhyt katkelmanomainen muistikuva. Isänsä katoamisen jälkeiset vuodet olivat olleet Laurille vaikeita ja hän oli joutunut hoidettavaksi psykologille ja Lastenlinnaan, tekemään "palikkatestejä" kuten hän sitä kuvasi. Niinpä Lauri pyytää Annea avuksi muistamaan asioita kaukaa lapsuudesta, isän kuoleman ajoilta, kun Anne oli vasta vähän päälle kymmenen vanha.

Palkaksi Lauri lupaa kertoa jotain Annen omaan elämään liittyvää, jotain mitä Anne ei tiedä. Anne uskoo Laurin viittaavaan Marttiin, Annen mieheen joka on nuorempana ollut kovasti tyttöjen perään ja jolla on ollut maine melkoisena panomiehenä. Martin menneisyydessä kummittelee myös eräs tyttö, joka on muuttanut Martin elämän loppuiäksi ja jonka takia heidän avioliittonsa on lapseton. Anne epäileekin, ettei Lauri mitään sellaista voi kertoa mitä Anne ei Martista jo tietäisi, mutta uteliaisuus saa Annen kuitenkin lopulta tarttumaan syöttiin. 

Voi, hän tunsi itsensä. Hän tiesi millaisen kurvin kautta raivo ja suuttumus saattaisivat lähteä hänen sisällään nousemaan. Kun he olivat riidelleet siitä tytöstä, he olivat olleet nuorempia, ja Anne oli vielä jaksanut laukata sillä ratsulla, jonka selkään noustiin kun ruvettiin oikein kunnolla tappelemaan, kun karautettiin siihen maahan, jossa mikä tahansa oli mahdollista, siihen kauheaan paikkaan, jossa jotkut lopulta sananmukaisesti tappoivat toisensa. Oli pikkuporvarillista kuvitella, että sivistyneet ihmiset, jotka kunnioittivat toisiaan, muka edelleen kunnioittivat toisiaan päästyään siihen tilaan, jouduttuaan sen hirveän maan vesiputouksille ja rannattoman harmaan meren äärelle. Sillä samalla kiihtymyksen rannalla kohtasivat niin herra kuin narrikin, siellä fiksuna itseään pitävä nainen ohitti pari ukkoaan päiviltä päästäneen, kaljaa kittaavan lähiöäidin, siellä oltiin siskoja keskenään.

Samaan aikaan menneiden muistelujen kanssa Anne kirjoittaa uutta romaania Tuhlaajatyttö joka etenee "oikean kirjan" tapaan Sauna Paradisin sivuilla muutaman sivun pätkissä. Ensi alkuun en oikein tiennyt miksi kirjan välissä on useita kokonaisia sivuja toista kirjaa, mutta alusta asti pidin siitäkin tarinasta ja oikeastaan, edelleenkin, haluaisin lukea myös ihan kokonaisen Tuhlaajatyttö-kirjan. Vielä novelliakin lyhyempänä sen juonen nopeaa kehitystä oli kiinnostavaa seurata. Tuhlaajatyttö-kirjan merkitys Annen omaan elämään peilattuna alkoi kyllä pian avautua ja se oli oikeastaan ovela tapa avata Annen solmuja. Annella kun tuntui olevan tarve käydä läpi menneisyyttään kirjoittamalla sitä auki, vaikka aika olikin kullannut omat muistot niin, että lapsuudessa kaikki oli ollut hyvin ja oikein eikä hän tiedostanut kirjoittavansa omasta elämästään saati Sauna Paradisin väestä. 

Ensimmäiset 50 sivua lähtivät liikkeelle aika verkkaisesti, mutta kun juoni sen jälkeen lähti kunnolla vauhtiin, tarina oli jännittävä, jopa jännityskirjamainen, enkä kirjan loppupuolella olisi tahtonut ollenkaan laskea sitä käsistäni. Hassinen on minulle uusi tuttavuus, hyvin mieleinen sellainen!