Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Like kustannus 2014, 273 sivua

Kaikki jotka ottavat hameet, kuolevat niiden alle.
 

Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo kolmen sukupolven naisista ja heidän perheistään. Väinö ja Sikri ovat ensimmäiset jotka asettuvat aloilleen ja ostavat talon. Elämä on silti aika rauhatonta, kiertäviä mustalaisia tulee ja menee, koti on aina avoin heille kaikille. Sikrin tyttäristä Marita nousee kirjan varsinaiseksi päähenkilöksi. Hän aloittaa elämänsä vanhojen kaavojen mukaan, hairahtaa pojan matkaan ja senhän nyt arvaa mitä siitä seuraa kun häveliäisyyssäännöt estävät äitejä puhumasta ehkäisystä tyttärilleen.  
-Lyhyt on mustalaisen nuoruus, Marita sanoi niin kuin Isä-Väinö aina.
–Yksi unelma, halu tulla rakastetuksi, tuhoaa kaikki muut unelmat. 
Nimekseen seuraus saa Assi. Marita kaipaa enemmän, haluaisi mukaan yhteiskuntaan, haluaa muutakin kuin tiskata työmaaruokalassa, vaikkei usko että hameineen kunnon työtäkään saa.

Hän muisti kuinka kouluaikana joillakin tytöillä ja pojilla oli ollut pyrkimyksiä enemmän kuin toisilla. Hän ei oikein ymmärtänyt, mikä se sellainen jatkuva pyrkimyksen asenne oli. Koko ajan he olivat olleet ikään kuin menossa jonnekin. He menivät eteenpäin, vaikka istuivat koulussa ihan samalla tavalla kuin hänkin. Mutta heillä oli ollut pyörät alla. Ei sellaiset pyörät kuin nuoremmilla siskoilla ja Olavilla tuntui olevan, vaan pään sisällä olevat pyörät, jotka veivät ihmistä eteenpäin muutenkin kuin vain maantietä pitkin. Romanit olivat kiertäneet vuosikymmeniä talosta taloon samaa kehää, pojat olivat kiertäneet samaa kehää kuin isät aikoinaan, tyttäret pyytäneet samoissa taloissa kuin äiditkin. Nyt pyörät olivat vieneet heidät kaupunkeihin ja Ruotsiin, mutta harva ihminen oli oikeasti mennyt eteenpäin oman sisäisen itsensä tiellä.

Ennen pitkää Marita kohtaa Mertsin jolla on perinteiset arvot. Mertsi ei halua Assia kontolleen, kuten eivät muutkaan mustalaismiehet toisen miehen lasta. Assi asuu isovanhemmilla, tuntee olevansa ylimääräinen joka paikassa, että äiti halusi ennemmin uuden miehen ja uuden vauvan kuin hänet. Eikä Assikaan halunnut niin hullua isää kuin Mertsi, joka oli ollakseen ja oletti. Luuli olevansa kaikkien mielestä ihana eikä ollutkaan.

Toisen miehen lapset, erot ja uudet puolisot ovat kaikki osa "häpeitä" jotka kirjassa mainitaan usein, ne tarkoittavat tiettyjä erittäin tiukkoja käyttäytymissääntöjä jotka pohjautuvat edelleen vanhoihin tapoihin. Ellei romanikulttuuri ole ennestään juurikaan tuttua, kirjasta oppii paljon heidän tavoistaan ja kulttuuristaan. Vieraanvaraisuus on kunnia-asia ja puhtauteen liittyy paljon meille vieraita tapoja ja sääntöjä. 2000-luvun vaihteessa samassa työpaikassa päiväkodissa oli aiemmin romanimiehen kanssa naimisissa ollut valkolainen jolta kuulimme paljon mustalaiskulttuurista ja esim hänen teini-ikäisen tyttärensä hapuilusta kahden kulttuurin välissä. Puhtaussäännöistä opin silloin esimerkiksi sen, että pikkulapsen vaatteita ei voi pestä samassa koneessa aikuisten vaatteiden kanssa, heillä se oli ratkaistu niin että lasten vaatteet pestiin kotona ja aikuisten taloyhtiön pyykkituvassa. 

Molemmilla kulttuureille, sekä kaaleille että kaajeille, tekisi hyvää omaksua edes pikkiriikkisen hyvää toisistaan.