Sivut

tiistai 21. lokakuuta 2014

Marja Björk: Posliini

 
Marja Björk: Posliini
Like 2008, 265 sivua
 
 
Kun Jaana saa vanhalta dementoituneelta mieheltä laatikollisen lapsena tälle kirjoittamiaan kirjeitä, vanhat muistot pulpahtavat pintaan.
 
Jaanan ensimmäisen kerran kohdatessa hänet, tätinsä uuden miehen Kurren, elettiin 60-lukua. Plymouth Barracudalla Pohjois-Karjalaisen kyläpahasen kaupan pihaan kaartanut pariskunta on kuin suoraan Hollywoodista. Ellei Jaana olisi jo muuten heistä häikäistynyt, hän saa myös jotain mitä kotona hänelle ei riitä -huomiota. Pian hän pääsee elämään unelmaa, viettämään lomiaan Kurren ja Anitan kahden aikuisen perheeseen Helsinkiin. Siellä idylli kuitenkin osittain murenee Jaanan saadessa Kurrelta paitsi tukan silittelyä ja lahjoja myös erityiskohtelua josta ei aluksi ole mielissään mutta mitä lopulta janoaa, tahtoo ja vaatii silloinkin kun Kurre ei enää haluaisi. Keskinäinen salaisuus ei silti silloinkaan ole kevyt taakka kannettavaksi.
 
Kurre kääri minut syliin, veti kainaloon lähelleen.
- Kyllä minuakin itkettää, hän sanoi. - Meissä kaikissa aikuisissa on pimeät puolemme, pitää vain ymmärtää. On ihan hyvä, että sinua pelottaa, kun olet vielä noin pienikin.
Hän sanoi, että oli niin onnellinen kun hänellä oli minut, että oli maailman onnellisin ihminen ja että kukaan muu ei ole niin hyvä ja kiltti hänelle kuin minä. Ja että hän puolustaisi minua ikuisesti.
- Joskus voi tapahtua vähän tällaista, mutta sinun ei pidä ajatella sitä yhtään. Aikuisena sitten ymmärrät enemmän.
Hän tarjosi peukaloaan ja minä painoin omani siihen varovasti salaisuutemme merkiksi. 
 
Björkin esikoisromaani käsittelee tuota vaikeaa asiaa, pedofiliaa. Ja hyvin käsitteleekin, lisäksi tuoreemmasta näkökulmasta, jossa Kurt edes väärin toimiessaan ei ole "julma kiduttaja". Hellyyden- ja huomionkipeä lapsi suostuu pitämään salassa sen rakkauden lajin johon ei ensin ole valmis, mutta jonka myötä kasvaa nuoreksi naiseksi nopeammin kuin todennäköisesti muuten olisi. Luokan pojat ovat lapsellisia, ja Jaana tuntee olevansa isompi kuin onkaan, kun tietää "niistä asioista" niin paljon enemmän kuin luokan muut tytöt. Kun Jaana oivaltaa Marianna-serkun saavan samanlaista erityiskohtelua Kurtilta, tytössä herää mustasukkaisuus. Hän haluaisi pitää Kurren itsellään, heidän suhteensa ainutlaatuisena.
 
Kaipasin joka aamu villisti ja kipeästi Kurtin viereen. Omassa sängyssäni mietin, tekikö hän muidenkin tyttöjen kanssa samaa. Olivatko he Mariannankin kanssa tehneet samaa? Entä toimiko kaikkien miesten kikkeli samalla lailla kuin Kurren? Isän kikkeli, veljien? Ukin?
Aamiaispöydässä Kurre oli hiljainen, kurkusta pääsi murisevia ääniä, joita hän ei itse huomannut. Katsoin häntä. Halusin olla elämäni loppuun asti hänen kanssaan.
 
Pidin romaanista kokonaisuudessaan, kipeästä aiheestaan huolimatta. Pidin posliini-sanan monipuolisesta käytöstä ja aivan erityisen paljon pidin myös romaanin onnistuneesta 60-70 -luvun ajankuvasta; niin perheestä jossa lapsia ei huomioitu tämän päivän malliin kuin siitä miten hienoa oli päästä lomilla maalaiskylästä Helsinkiin. Sen kaiken olen elänyt itsekin.
 
Tämän jälkeen olen jo lukenut Björkin uusimman, Mustalaisäidin kehtolaulun, ja haluan lukea hänen muutkin romaaninsa sillä pidän erittäin paljon hänen tyylistään kirjoittaa.


4 kommenttia:

  1. Mustalaisäidin kehtolaulu herätti kiinnostuksen Björkin muitakin kirjoja kohtaan. Lukulista venyy ja paukkuu. Ensimmäiseksi ajattelin lukea Pojan ja tämäkin kyllä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minulla on näiden kahden myötä tullut mielenkiinto lukea kaikki tähän saakka ilmestyneet, hänen tapansa kirjoittaa on minulle hyvin mieleinen :)

      Poista
  2. Marja Björkin aiheet ovat rankkoja! Sitä kunnioitan, vaikken Mustalaisäidistä kovin innostunutkaan. Ehkä aiheen käsittely on jo vähän vanhaa aikaa - nyt kun romaniongelma on räjähtänyt käsiin? Posliinia en ole edes uskaltanut lukea, Pojasta pidin sen rehellisyyden ja autenttisuuden vuoksi. Rohkeaa kirjoittamista Björkiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hän tuntuu tarttuvan yhteiskunnallisiin asioihin, ehkä ammattinsa myötä? Pidän paljon hänen tyylistään ja minuun puri kyllä Mustalaisäidin kehtolaulukin. Pojan ja Puuman lainasin jo kirjastosta, Poika etenkin kiinnostaa.

      Poista