Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn

Tammi 2011, 313 sivua

Alkuteos: Brooklyn, 2009

Suomennos: Kaijamari Sivill

1950-luvun Irlannissa töiden saaminen ei ole helppoa ja monet nuoret lähtevätkin kauas kotiseuduiltaan, Englantiin ja Amerikkaan saakka. Eilisin veljet ovat töissä Englannissa, eikä Eilis löydä kotikonnuilta kuin osa-aikaista myyntityötä. Sodan jälkeen ensimmäistä kertaa Irlannissa käymään tullut pappi isä Flood houkuttelee Eilisiä muuttamaan Atlantin toiselle puolen ja järjestää tälle töitä tavaratalon myyjänä sekä mahdollisuuden iltaopintoihin joiden kautta edetä uralla. Vaikka Eilis ei varsinaisesti haluaisi lähteä niin kauas työn perässä, hän näkee että äiti ja isä Flood ovat jo sopineet asioista eikä sano heille vastaankaan.

Viikon mittaisen rankan laivamatkan jälkeen Eilis löytää itsensä Brooklynista, niin ikään Irlannista lähtöisin olevan, huoneita irlantilaistytöille vuokraavan rouva Kehoen talosta. Uusia ystäviä, tansseja ja hauskanpitoa olisi tarjolla paljonkin, mutta Eilis on vakavan oloinen nuori nainen ja kotiutuminen Amerikkaan tuntuu vaikealta. Eilis tuntee olevansa minnekään kuulumaton haamu.

Täällä Eilis ei ollut kukaan. Se ei johtunut yksinomaa siitä, ettei hänellä ollut ystäviä eikä perhettä, vaan pikemminkin siitä, että hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään.
...
Kotikaupungissa, kun hän käveli kauppaan tai ammattikoululle, ilma, valo, maa, kaikki oli lujaa ja osa häntä, vaikkei hän olisi tavannut matkalla ketään tuttua. Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli. Hän sulki silmänsä ja yritti, niin kuin monet kerrat elämässään, miettiä jotain sellaista mitä odotti innokkaasti, mutta ei keksinyt mitään.

Pikkuhiljaa itkuinen ja töihin menoa aamuisin pelkäävä tyttö alkaa kuitenkin asettautua ja siinä on isona apuna Tony, eläväisen italialaissuvun vesa. Tonylla on lämmin ja vilpitön hymy, hän on hyväntuulinen ja huomaavainen ja antaa seurustelun edetä Eilisin tahtiin. Vain kerran Eilis kauhistuu, kun Tony laskee leikkiä heidän tulevista lapsistaan, Eilis kun ei ole ollenkaan varma tahtooko hän naimisiin tämän miehen kanssa. Kun Eilisin on mentävä käymään Irlannissa surullisen perhetapahtuman takia, hänen on myöskin tehtävä iso elämänvalinta.

Toíbin kuvaa kiinnostavasti sekä elämää pienessä irlantilaiskylässä että Brooklynissa ja onnistuu tekemään sen hyvin nostalgisesti. Molemmissa maailmoissa on sekä hyvät että huonot puolensa jotka kirjailija tuo esiin ilman turhia alleviivauksia. Aluksi luin kirjaa hyvinkin kiinnostuneena, erityisesti siirtolaisuusosuus kiinnosti minua ennakkoon. Kirjan kansi on todella hieno ja siinä on vahva tunnelma joka sopii kirjan teemaan täydellisesti. Eilis henkilöhahmona taas kävi koko ajan ärsyttävämmäksi, sillä tyttö ei edes isojen elämänmuutosten (kuten muutto rapakon taakse) myötä kasvanut pitämään puoliaan vaan muut ihmiset jatkuvasti sanelivat hänen elämäänsä, aivan kirjan viime metreille saakka. Elämänsä tärkeimmän ratkaisunkin hän tuntuu tekevän lähinnä omantunnon sanelemana. Ilman tällaista loppuratkaisua olisin päätynyt antamaan kirjalle huomattavasti isommat pointsit!

Kesäkirjabingossa ruksi kohtaan palkittu kirja, sillä kirjailija sai tällä Costa-palkinnon 2009.