Cathy Kelly: Onnen ainekset
Gummerus 2011, 448 sivua
Alkuteos: Homecoming, 2010
Suomennos: Satu Leveelahti
Dublinissa, sivummalla keskustasta on viehättävä aukio, Golden Square, jolla viktoriaaniset talot suojaavat vihreää puistoa kuin lintukotoa. Kirjassa seurataan joidenkin aukion taloissa asuvien ihmisten elämää, lähinnä naisien.
Connie on melkein neljänkymmenen ja naimaton sekä poikaystävätön ja Connien elämä pyöriikin näiden faktojen jatkuvan tiedostamisen ympärillä. Yhdeksän vuotta sitten, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen, hän oli menossa naimisiin Keithin kanssa mutta mies perui häät viime tipassa. Connien mielestä kaikki haluavat perhettä ja avioliittoa, sillä ilman toista ihmistä rinnallaan elämä ei ole mitään. Connie asuu yhdessä häntä lähes kymmenen vuotta nuoremman sisarensa Nickyn kanssa. Kun Nickyn poikaystävä Freddie kosii, Nicky ei tiedä miten tohtisi kertoa naimisiinmenosta sisarelleen. Niinpä kihlasormus roikkuu Nickyn kaulaketjussa.
Elokuvista, televisiosta ja lehtien juorupalstoilta tuttu Megan pakenee kohua Lontoosta Dubliniin. Vielä hetki sitten hän oli suosittu nuori näyttelijätär, yhdeksi kymmenen lupaavimman tulokkaan joukkoon listattu. Yksi kohtalokas viikonloppu Prahassa vastanäyttelijän kanssa ja nyt lehtien otsikot kirkuvat: Miestennielijä-Megan, avionrikkoja, toinen nainen. Turvapaikan Megan saa Golden Squarella asuvan Nora-tädin luota, tädin jonka luona Megan ja Pippa-sisko ovat asuneet välillä lapsuudessaankin. Tyttöjen äiti Marguerite kun on miestä jatkuvasti vaihtava huithapeli.
Nuoren Meganin kanssa ystävystyy kahdeksankymppinen Eleanor, joka on uusin tulokas Golden Squarella. Eleanorin mies on kuollut ja aikuisen tyttärensä ja tyttärentyttärensä vastustuksesta huolimatta Eleanor pakenee New Yorkista yhteisen kodin muistoista ja muuttaa vanhaan kotimaahansa jossa ei ole yli 70 vuoteen käynyt. Eleanor kaipaa seuraa ja viihtyy Golden Squaren kahvilassa jota pitää Rae. Raella on päällisin puolin kaikki kunnossa, ihana mies ja fiksu poika, mutta menneisyydestä ilmestyy haamu, jonka olemassaoloa Rae ei uskaltaisi perheelleen paljastaa.
Siinä päällisin puolin kirjan riittoisa henkilökavalkadi. Tuntuu siltä että hahmoihin on pitänyt mahduttaa kaikki mitä mieleen tulee. On kaikkia ikäluokkia, on julkkis, on teiniraskautta, on pettämistä, on vapaaehtoistyötä. Kaikkia naisia kaikissa elämänvaiheissa yhdistää jollain tavalla pakkomielle miehestä ja perheestä. Ellei sitä ole, ei ole mitään, jos se on ja sen menettää, ei ole mitään. Ellei vielä ole menettänyt, on pelko persiissä että sen menettää. Tekisi mieleni sanoa että tämä on typerin kirja mitä olen aikoihin lukenut, ja minä olen sentään lukenut lähes kaikki tähän mennessä Kellyltä suomennetut kirjat ja pitänytkin niistä. Onnen aineksista jäi pitkälti puuttumaan se tietty irlantilaisuusfiilis josta olen irkkufanina nauttinut, kerronta hyppelehti lyhyiden lukujen jälkeen ja jopa kesken niitä kertojasta toiseen, eikä keneenkään saanut kunnon otetta. Mutta mies ja perhe pitää naisella olla, sillä ne ovat onnen ainekset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti