Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi


Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi
Julkaisija: Tammi 2013, 289 sivua
Alkuteos: Jeg skall gjoere deg so lykkelig, Norja, 2011
Suomennos: Katriina Huttunen

Kirjaston Vippilainoista löytyi ennen joulua kirja jonka tiesin haluavani lukea heti kun näin että se sijoittuu 60-luvulle. Olen aina romantisoinut tuota vuosikymmentä (äitini, sen ajan teinin mielestä aivan turhaan) ja ahminut kaiken mahdollisen kirjoista elokuviin. Käpy Selän Alla on lempileffojani ja kestää loputtomia katselukertoja!

Olen lukenut vanhempieni kirjeenvaihtoa 60-luvun lopulta ja kirjan nimi Aion tehdä sinut onnelliseksi on juuri yhtä imelää kuin heidän kirjeenvaihtonsa kaikkine kliseineen rakkaasta pikkuvaimostani. Kuka nykypäivän nainen haluaisi kuulla olevansa "pikkuvaimo"? Mutta nyt eletäänkin 60-lukua ja norjalainen kirjailija on sijoittanut tapahtumat Trondheimilaiseen kerrostaloon, vielä tarkemmin talon A-rappuun jonka asukkaisiin perhe kerrallaan tutustutaan. Kirja voisi oikeastaan olla novellikokoelma, paitsi että edellisen perheen tarinan lopulla arvaa jo mihin perheeseen seuraavaksi siirrytään, koska aina löytyy aasinsilta. Rapussa on 8 asuntoa ja 8 hyvin erilaista perhettä. On hauska lukea miten eri lailla asukkaat näkevät samoja asioita, miten yksi rouva siivoaa hyvää hyvyyttään ylimääräistä osuutta rappukäytävästä ja toinen ottaa sen lähestulkoon loukkauksena; yrittääkö naapuri vihjata ettei hän hoida omaa tonttiaan? Kaikki ovat loputtoman kiinnostuneita toistensa asioista ja kun tietoa ei ole, spekulointi on kovaa. Kerrostalokyttääminen oli kova sana jo 60-luvulla.

Hän tiesi että rouva Åsenilla oli pakastin. Ajatus oli sietämätön. Rouva Berg oli kerran saanut panna sianpaistinsa rouva Åsenin pakastimeen, koska sunnuntaivieraat eivät tulleetkaan, eikä paisti olisi säilynyt seuraavaan sunnuntaihin asti. Rouva Rudolf olisi mieluummin heittänyt mädäntynyttä lihaa roskiin viidenkymmenen kruunun edestä kuin pyytänyt rouva Åsenilta sellaista palvelusta. Mikä voitto sille eukolle olisikaan ollut luovuttaa hänelle tilaa upeasta pakastimestaan. Rouva Rudolf mietti, missä pakastin mahtoi olla. Ehkä vierashuoneessa, heillähän ei koskaan käynyt vieraita.

Toisia asukkaita myös paheksutaan aikakauden tyyliin. Yhden mies myy työkseen puolivalmiita ruokia, toiset eivät voisi kuvitellakaan koskevansa sellaisiin. Rouvat haluavat kodin olevan tip top ja tietävät tai ainakin ovat tietävinään että juuri sitä mieskin heiltä odottaa. Siivoamiseen ja lapsiperheillä lasten hoitoon menee paljon aikaa, mutta toisaalta kaikki ovat kotirouvia. Kun keittiön lattia vahataan, keittiöön ei saa mennä ainakaan kahteen tuntiin. Olin jo unohtanut että lattioita vahattiin, mutta nyt muistan nähneeni äidin sitä tekevän vielä 70-luvun alussa! Kirjassa mainitaan paljon tuotemerkkejä joista osa on tuttuja, osa ilmeisen norjalaisia, meillä kenties muulla nimellä markkinoituja. Perheet elävät paljolti kaavojen mukaan, Dagsrevyen tulee joka ilta televisiosta ja sen perheen pää haluaa ehdottomasti katsoa. Myös jokaisen perheen herra tulee esitellyksi joko työnsä tai harrastuksensa myötä, lähes joka tarinassa niin, että ensin kertoja kertoo rouvasta ja sitten hänen miehestään. Talossa asuvat perheet ovat keskiluokkaisia, vaikka pakastin löytyy vain yhdeltä eikä pölynimureita tai televisioitakaan ole vielä joka perheessä, sellaisen pystyy kuitenkin ostamaan osamaksulla. Herroille tuntuu olevan kunnia-asia, että he tienaavat sen verran hyvin, että vaimo saa samanlaisia vempeleitä kuin toisetkin rouvat.

Kirjan loppupuolella tuli yllättäen vastaan toinen luku ja aivan viime metreillä vielä kolmaskin. Toisessa luvussa näkökulma tapahtumiin muuttuu, eli enää ei edetäkään perhekohtaisesti vaan rappuun ilmestyy ulkopuolinen henkilö, ovisilmiä kaupitteleva nuorukainen. Kauppa käy kuin siimaa, ovisilmiä porataan oveen toisensa jälkeen ja päivän aikana nuorukainen pääsee näkemään vilauksen jokaisen perheen arjesta. Erään perheen rouvaan hän pääsee tutustumaan lähemmin ja siitä taas seuraa iloinen yllätys jonka myötä tämän rouvan mies muistaa mitä vaimo oli kosinnan hetkellä luvannut. "Aion tehdä sinut onnelliseksi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti